Vierailija

Tuun ihan kohta hulluksi, tytto riehuu ja harnaa ihan koko ajan, aamusta iltaan. On alkanut kiusaamaan myos vauvaikaista pikkusisartaan. Oon niin vasynyt tahan. Tytto on ollut ylivilkas ihan pienesta pitaen. Olen kokeillut rauhallista puhetta ja neuvottelua, sylittelya, paljon huomion antamista, huutamista, uhkailua, tukistamista, jaahylle lahettamista, lyomista, siis ihan kaikkea! Mikaan ei tehoa, eika ole koskaan tehonnutkaan. Milla ihmeella te muut saatte lapsenne kuriin?

Kommentit (9)

Sitä se 3v. haluaa. Ei mitään muuta. Tiedän, että on vaikea revetä kahteen paikkaan (mullakin siis vauva ja 3v.) mutta sille esikoiselle pitäisi olla lähes koko ajan läsnä. Meillä riittää pahanteon aloittamiseen ihan se, että avaan tietokoneen... Lapsi tietää siis, että nyt äiti meinaa tehdä jotain muuta kuin olla kiinnostunut minusta. Askartelua, lukemista, ulkoilua, koko ajan ohjelmaa... Lapsi joka puuhaan mukaan, ruoanlaittoon, siivoamiseen, pyykkihuoltoon. Näin meillä on kiukkuilut ja tuhmuudet vähentyneet, eikä siis niitä keinojakaan (millä saada kuriin) niin enää tarvi miettiä.

3-v ei ole ylivilkas, mutta varsinainen jääräpää. Toimivia juttuja:



- Kiellä mahdollisimman vähän, harhauta mielummin tai sitten anna tehdä ne jutut, joista oikeasti ei ole haittaa.



- Jos kiellät, tee kaikkesi, että kielto toteutuu. Vaikka istu tunti pitäen tyttöä sylissä. Älä kiellä asioita, joita et pysty estämään. Ja sama juttu on aina kielletty, ei voi antaa periksi joskus.



- Anna kehuja aina kun mahdollista (mutta asiasta, lapsi hoksaa kyllä tyhjänpäiväisen kehumisen). Anna huomiota silloin, kun menee hyvin.



- Jos pyyntöä tehdä jotain ei totella, kokeile käänteistä psykologiaa. " Älä vaan tule syömään" , " et kai vain aio syödä tuota salaattia" , " haalaria ei anakaan voi laittaa päälle" ... Mutta tyylin pitää olla erilainen kuin vakavissa kielloissa.



- Huumori pelastaa monesti kiukunpuuskasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Just se siina onkin niin vaikeaa, etta kun itse on vauvan kanssa valvomisesta vasynyt, niin sitten pitaisi olla antamassa sita huomiota ihan joka sekunti. Onneksi tytto palaa pian paivakotiin, paasee siella purkamaan enimmat hoyryt, on itsekin tosi innoissaan hoidon aloituksesta ja kyselee joka paiva etta koska mennaan paivakotiin. :-)



AP

mulla myös ylivilkas 3,5v. poika, sain neuvolasta lähetteen psykologille. tarhaan saa avustajan. nyt kannattaa heti toimia ja hakea apua! tilaa perhekoulun käsikirja adhd-centeristä (googleta, en muista oliko com vai fi). siitä on ollut paljon apua. kun toimit nyt, autat lastasi pärjäämään tulevaisuudessa ilman masentuneisuutta, ahdistusta, huonoa itsetuntoa ja käytöshäiriöitä!

Sun tarttee olla nyt vuosi yli-ihminen ja pärjätä vauvan ja tän pienen neidin kanssa, anna sille aikaa ja aikaa. Kymmenen vuoden kuluttua mietit että kuinka ihmeenpaljon oikeen edellytit ton ikäiseltä, ja paras ettei ole katumista.

ihan selvästi. Itselläni samanikäinen tyttö ja kyllä osaa jo " vedättää" äitiä kunnolla. Parhaiten selviän tilanteista kun käännän huomion aivan johonkin muuhun. Esim. jos tekee pahojaan niin pyydän katsomaan ikkunasta, kun orava kiipeää puuhun :) Siis esimerkiksi vain. Tukistaminen ja lyöminen eivät todellakaan auta ja huutamisella alennut itse lapsen tasolle. Ota lapsi mukaan arjen askareisiin ja anna hänelle jotain hyödyllistä tekemistä. Päiväunista kannattaa myös pitää kiinni. Yliväsyneenä käytös on holtitonta.



Onnea matkaan temperamenttisen tytön kanssa :) Meillä on tyttö ja poika, mutta kyllä tämä tyttö päihittää veljensä mennen tullen tempauksillaan. Ehkä me joskus vielä nauramme näille tempauksille, vaikka nyt ei aina nauratakaan...

Mutta milla ihmeella saan lapsen lopettamaan harnaamisen, eli sen etta tekee kiellettya ja katsoo miten reagoin,siksi etta se arsyttaa minua. Tekee niin siis monta kertaa paivassa, tyyliin hakkaa pikkuveljeaan, kiipeilee ikkunalaudoilla, repii taulut ja verhot alas jne. Kiellot ei tunnu menevan millaan perille, mutta silti varmasti tietaa etta on kiellettya. Ei vaan halua totella. Esim. kauppareissut on ihan mahdottomia tyton kanssa, samoin ulkoilut hankalia, koska tytto kiusaa muita lapsia ja on pariin kertaan karannutkin minulta (juoksee nopeemmin kuin mina vaunujen kanssa).



ap

oikeasti väärin, älä moiti vilkkaudesta, se on lapsen tempperamenttia, eikä ole väärin eikä lapsen oma valinta. Siis anna riehua kun siitä ei ole vaaraa lapselle tai sisarukselle. Ja keskity kannustamaan onnistuneissa tilanteissa. Meillä vähän vanhemmalla riehujalla palkinnot ovat tehonneet paljon paremmin kuin rangaistukset, esim jotain kivaa aina kun viikkoon koulusta ei ole tullut viestiä riehumisesta. Lapsen minäkuva paranee ja auttaa hallitsemaan omaa käytöstään.



Mutta kärsivällisyyttä, kolmevuotias on vielä tosi pieni.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat