Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Laitanpa tämän tännekin jos täältä jollakin löytyisi kokemuksia aiheesta...



Enpä tiedä mistä edes aloittaa. Jälkiviisautta en kaipaa vaan käytännön kokemuksia ja neuvoja. Erosin keväällä avioliitosta (suhteesta joka kesti 7 v), missä oli parisuhdeväkivaltaa, valheita, riitoja, mies otti tietämättäni kotona minusta alusvaatekuvia kun nukuin ja paljon muuta.. suhteesta minulla on 3 lasta jotka ovat kaikki ihania ja suloisia.

Löysin tukea ja turvaa toisesta miehestä tässä kaoottisessa tilanteessa ja kesän aikana meille muodostui suhde. Kaikki tuntui hyvältä ja onnelliselta, en voinut kuvitellakaan että meidän tielle tulisi jotain. Päätimme ostaa yhteisen asunnon ja muuttaa siihen. Tulin myös raskaaksi ja nyt on rv 10 täynnä.



Nyt en löydä kuitenkaan tästä suhteestani mitään. En tunteen tunnetta tähän mieheen, en halua häntä fyysisesti, enkä näe hänessä mitään sellaista miksi haluaisin hänen kanssa elämän jakaa. Edellinen ero joka on selvä kuukauden päästä painaa päälleni ja sen tuomat henkiset traumat, uusi suhde tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä idealta enkä todella edes halua sitä enää.



Haluaisin olla lasteni kanssa, hoitaa heitä, tehdä työtäni ja opiskella loppuun. MUTTA... miten ihmeessä voisin selvitä 4 lapsen kanssa ja 2 eri isän??? Lisäksi minulla oli nuorimmaisesta lapsestani veritulppa joka pelottaa kovasti. Mitä jos raskaus ei etenekään hyvin? Mitä jos minulle sattuu jotain? Silloin nämä kaikki 4 jäävät tänne yksin.



Abortti kuulostaa aivan kamalalta myös. Se sotii kaikkia arvojani vastaan mutta en enää tiedä pitäisikö kuitenkin siihen päätyä?



Jääminen tähän suhteeseen vain siksi että olisi sitten "iskä talossa" tuntuu niin ahdistavalta että meinaa tulla yrjöt. En halua sellaista elämää, kuolisin sisältä täysin jos jäisin tähän esittämään kotirouvaa miehen kanssa joka kyllä rakastaa minua ja haluaa olla minun ja lasteni kanssa.



Onko kenelläkään mitään neuvoja tilanteeseeni? Kokemuksia? Miten selvitä, mitä käytännössä tarkoittaa kun perheessä on 4 lasta ja 2 eri isää?

Mitä hemmettiä pitäisi näillä pelikorteilla tehdä??

Kommentit (6)

Sulla on tyypillinen laastarisuhde. Jonka tarkoitus yleensä on vain päästä siitä vanhasta suhteesta eroon. Ei sitoutua. Olet tehnyt hätiköidyn päätöksen, jota ei voi kuin ihmetellä. Mikä kiire on uuteen suhteeseen kun entinenkin on käsittelemättä? Vaikea sanoa, mikä tuossa olisi paras ratikaisu. Onhan niitä muitakin, joilla on paljon lapsia ja eri isille. Ei varmaan helppo tilanne.



En osaa todellakaan auttaa, mutta neuvolapsykologille kannattaisi nyt varmaan mennä. Tai perheneuvolaan juttelemaan näistä asioista.

odotan siis lasta rv 16+ lapsen isä on ihan hukas... ei halua mua eikä lasta.. joten me jäädään nyt keskenään. meilläkin tytöt ottan tosi hienosti tän pikkusisko/veli asian.



itse olen yritänyt kovasti et palataan yhteen mutta ei niin ei.



itse siis mesennuksen kanssa tässä menen ja nyt sit vielä todettii raskaus ajan diabetes

mitäs sinulle

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pikaisesti itse erosin 4 lapseni isästä... olin vuoden nuoremman miehen kanssa jonka kanssa, tulin raskaaksi ja mies lähti joten samaa menoa täällä.



itse mietin samaa ja kun minulla vielä vaikea masennus tässä niin jaksaminen kovilla. mietin vain että nyt on ajateltava itseni ja lasteni parasta..



paljon voimia sinulle ja tiedät että et ole ainut ja yksin tämän asian kanssa... vaihdetaan ajatuksi :)

hei santra79. Olipa kiva löytää joku joka on samassa tilanteessa. Onko vauvasi jo syntynyt vai odotteletko vielä? Mun laskettuaika on huhtikuussa.



Kerroin tänään lapsille että saavat pikkusisaruksen. Meillä alkoi juhlat heti :) Oli helpottavaa nähdä lasten ilo ja innostus kun olin pelännyt eniten sitä miten he ottavat asian vastaan. Nyt vaan toivon että saamme tämän talon myytyä että pääsen omaan kotiin ja rauhaan lasteni kanssa.



Uusperheelliseksi tuskin kovin herkästi enää lähden. Sen verran tämä kokemus kirpaisi että en ihan helpolla lähde tähän uudestaan.



Masennuksen keskellä lasten hoito vie voimia miljoona kertaa enemmän. Miten olet jaksellut? Mä koitan ajatella että elämä on paskaa tällä hetkellä ilman murehtimistakin joten en viitsi siihen käyttää energiaa. Ei kyllä aina onnistu :)



Tsemppiä arkeen.

Hormonit? Jos et olisi kuvitellut mitään, mikä voisi tulla väliin ja kun tulit raskaaksi muuttuikin mieli?



Kannattaisi varmaan pyytää lähete neuvolapsykologille ja jutella. Aborttia en kannata, pärjäähän sitä.

Vaikea tilanne onkin. Olen hakenut apua omalta terapeutilta jossa käsittelen avioeroani sekä lisäksi akuutisti perheterapeutilta. Sen verran pääni on selkiintynyt että lapsen pidän enkä sitä enää mieti sen kummemmin.



Laastarisuhde varmasti tämä onkin ollut, se lienee aika selvää. Miksi olen uuteen suhteeseen lähtenyt? Moni valinta eron jälkeen ei ole ollut kovinkaan viisas, tuntuu etten ole osannut ajatella kovin kirkkaasti mitään, mutta sen miettimisen aika ei ole nyt vaan ratkaisuiden jotta kaikki meistä voisivat jatkaa rauhallista ja onnelista elämää.



Hormoonien osuutta olen myös kovasti miettinyt. Voisiko todella olla niin että koko pääni on seonnut pelkästään näiden raskaushormoonien vuoksi. Sekin on mahdollista. Mikä tietysti jättää asian vielä ongelmallisemmaksi siksi että jos niiden perusteella tästä suhteesta lähden niin tod. näk synnytyksen jälkeen saan katua päätöstäni kovasti. Ja jos näin ei ole niin lähtö pikkuisen vastasyntyneen kanssa ja uuden rakentuneen perheen hajottaminen on vielä raastavampaa.



Jään kuitenkin pohtimaan näitä asioita ja yritän löytää jonkin ratkaisun. Loppujen lopuksi paras ratkaisuhan on lasteni kannalta se missä minä itse voin parhaiten jolloin heilläkin on mahdollisuus voida hyvin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat