Vierailija

Sivut

Kommentit (29)

Toiset vanhemmat vaan rakastavat lapsiaan niin kovasti heidän jo aikuistuttuaankin, että auttavat mielellään missä vain pystyvät. Toiset ihmiset ovat tehneet lapsia rakkaudesta, ja samalla tavalla rakastavat lapsenlapsiaankin. Nauttivat joka ikisestä hetkestä jonka saavate heidän kanssaan viettää.



Niin erilaisia me olemme.





Vierailija:

Lainaus:


En ymmärrä miksi pitäisi auttaa. Olenhan kasvattanut monta lasta vanhemmiksi. Haluan pitää vapaata lasten hoidosta.




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensäkin suku on rakas ja läheinen. Sohvapöytä on isovanhempieni vanha, lasten sängyt ovat äitini siskolta saadut vanhat jne. Suoranaisia seteleitä ei paljonkaan ole tullut, mutta materiaalista apua.



Olen asunut omillaan ja itsenäisesti jo kymmenen vuotta, mutta kun käyn äitini luona, niin lähden aina ison ruokakassin kanssa kotia. ;)



Tärkeintä ehkä ollut se henkinen tuki tai apu arjessa. Se, että kun voi soittaa jollekulle, jos on jotain vaikeuksia, on se sitten hämmästys siitä, kun omalta esikoiselta irronnut napatynkä tai se, että on yksin kotona ja pelottaa, soittaa sitten sisarukselleen ja rauhoittuu.



Tätini on tehnyt muuttosiivousta kanssani, isäni porailee seiniin reiät jne.



Ihania ovat kaikki, ilman perhettä (käsittäen tässä koko suvun) en selviäisi!

Olen kasvattanut 4 lasta ja 2 lastenlasta. Olen jo vanha ja en saa mitään tukea lapsiltani tai pojiltani. . Leski olen ja käytän omaisuuteni miten haluan.

Luvattiin ajokortti maksaa, eivät sitten kuitenkaan auttaneet lainkaan ajokortin hommaamisessa.

Joitain hikisiä vanhoja astioita ja kämäsiä huonekaluja saatiin, kun miehen kanssa muutettiin ekaan yhteiseen asuntoon.

Rahallista tukea turha odottaa.

Henkistä tukea en myöskään ole saanut, äiti vastaa joka ongelmaani -tyyliin " voi voi!" .

Ihmettelen oikeasti, miksi edes vaivaudun yhteyttä pitämään, kun puhelimitse vaan ollaan yhteyksissä ja aina minun aloitteestani, kai siksi kun he ovat kuitenkin minun äiti ja isä. :/

autan minäkin kaikkia sukulaisiani. Ja muitakin ihmisiä. Kaikessa siinä minkä osaan. Se on vähän sellasta, että mummi katsoo lapsia toisinaan, minä korjaan mummin tietokoneen tms. Vastavuoroista!

He ovat hieman kannustaneet, aina sanoneet, että luota omiin valintoihin. Rahallista tai henkistä tukea en kuitenkaan ole saanut, saatika sitten tarvinnutkaan.



Hyvät vanhemmat ovat olleet.

Muutin ulkomaille lukion jälkeen. Vanhempani tukivat täysin asiassa ja olivat innoissani puolestani. Maksoivat vuoden verran kokonaan vuokrani ja kolme vuotta maksoivat mun lukukausimaksuni ulkomaalaisessa yliopistossa. Samoin ovat aina maksaneet lentoni kotimaahan heitä ja muita tuttuja tapaamaan. Suomessa saamme aina majailla luonaan, syödä ruokiaan, olla kuin kotonamme. Ovat avustaneet rahallisesti aina tarpeen mukaan ja ostaneet käytännöllisiä lahjoja - esim. lähettivät rahaa uuteen pesukoneeseen, kun entinen hajosi. Henkinen tuki ja neuvot ovat aina puhelinsoiton päässä, ja vanhemmat reissaavat mielellään tänne kotimaahani (lapsenlapset ovat iso houkutin) ja ovat kiinnostuneita maasta ja mieheni kulttuurista.



Ja vaikka olen jo ihan " kunnolla" aikuinen, avustavat tarvittaessa edelleen. Viimeisimpänä ovat luvanneet avustaa oman kodin ostossa.

koskaan mahdollista antaa, mutta henkistä sitäkin enemmän. Opin ahkeraksi työntekijäksi jo 14-vuotiaana, sain hyvät taidot arkielämän pyörittämiseen, sain uskon siihen ettei maailmassa ole mitään mihin minä en pysty jos vaan sitä haluan, luottamusta itseeni ja älyyni, tukea ja kannustusta opiskella huomattavasti korkeammalle kuin kukaan muu suvustani ikinä, luottamusta itseeni äitinä.



Eniten konkreettista apua olen saanut nyt kun meillä on omia pieniä lapsia. Äitini rakastaa heitä yli kaiken ja on aina valmis hoitoavuksi kun sitä tarvitsemme.

jos ajattelee, että ne tarttee vain kasvattaa täysi-ikäiseksi? Siihenkö se omista lapsista huolehtiminen loppuu?

Itse yritän auttaa mahdollisuuksien mukaan, onhan siitä iloa itsellekkin. Aika köyhää elämä olis, jos ei olis aikuiseksi kasvaneet lapset mukana omassa elämässä.

Toivottavasti sinunkin lapset pitävät sitten vapaata vanhuksen eli sinun hoidosta, eivätkä käy edes katsomassa vanhainkodissa, miksi pitäisi?

Vierailija:

Lainaus:


En ymmärrä miksi pitäisi auttaa. Olenhan kasvattanut monta lasta vanhemmiksi. Haluan pitää vapaata lasten hoidosta.




Rahat olivat ensimmäisen asuntoni käsiraha. Olin säästänyt sitä varten itse jo kaksi vuotta. Henkistä tukea en ole anonut enkä saanut - ymmärsin jo alle kouluikäisenä, että sellaista ei vanhemmillani ole resursseja antaa.

Kurjan lapsuuden (kaikin puolin) jälkeen sain yllättäen 30 000e ennakkoperintöä 20-vuotiaana.

Ovat eläneet niin pihisti että ilmeisesti säästäneet suuria summia.



Ennemmin olisin kävellyt kunnon kengissä lapsena, syönyt hyvin jne...

minulle kävi näin



lukion tokalla he päättivät muuttaa ulkomaille ja olin silloin sen verran epäkypsä että en uskaltanut jäädä yksin suomeen joten menin mukaan.



kävin koulun loppuun uudessa maassa

pääsin lopulta opiskelemaan



kun vihdoin pystyin muuttaa pois kotoa niin en saanut edes ottaa omaa sänkyäni mukaan. äitini halusi pitää sen siinä huoneessa



he ovat alkoholisoituneita ja sain pitkään kuulla siitä miten hylkään heidät. Se oli vaikeata kun jätin nuorempani siskon siihen taloon yksin.



kun poikaystäväni osti mulle auton sillä ehdolla että en anna heidän ajaa sitä he suuttuivat verisesti



Kun he tekivät konkurssin ja joutuivat myymään talon sain kuulla että se johtuu siitä kun minun umpisuoli puhkesi ja heillä ei ollut vakuutusta ja he joutuivat sen maksamaan.

enkä ole edes kynnyksellä enää :)



Rahaa saamme vähän väliä, siivousapua ja lastenhoitoapua ja henkistä tukea ja tsemppiä. Vastaavasti itse autamme vanhempiamme kaikessa missä pystymme. Ihanaa kun miehen suku on samanlaista auttajasukua kuin omani.



Ihmettelen aina kun joku haukkuu köyhäksi jos vanhemmat maksaa. Meillä se on ollut tapa monessa polvessa jo ja jatkamme sitä itsekin aikanamme.

Miksi en ottaisi (ja aikanaan antaisi) jos se kaikille osapuolille sopii?

" siivoustukea" olen saanut lasten myötä.

Pientä taloudellista kotoa pois muuttaessani, eli perusastiat ja ruokatarpeet sekä vanhoja huonekaluja, muuten enemmän henkisellä puolen.

-en tiedä mikä nro-

Päinvastoin vastustettiin töihinmenoa, naimisiinmenoa ja lastenhankintaa. Kaikki nuo toteutin vastustelusta huolimatta tietenkin.



Taloudellista tukea sain opiskeluaikana (olivat ostaneet n. 5000 eurolla osakkeita, joita sain myydä tarpeen mukaan). Lisäksi sain apua isältä autonkorjauksessa ym. ja koulutehtävissäkin.

Ostavat minulle ja lapsille kaikenlaista, hoitavat lapsia kun voivat ja isoin ostos on se ett ostivat meille asunnon (heistä ja minusta ok, koska heillä on siihen rahaa).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat