Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis sellaisessa tapauksessa jossa molemmat vanhemmat huolehtivat lapsesta vastuuntuntoisesti ja tasapainoisesti. Onko silloin lapsen kannalta merkitystä kumpi huolehtii pääasiallisesti lapsesta avioeron sattuessa? mieheni ei usko äiti-lapsisuhteen olevan sen erityisempi kuin isä-lapsisuhteenkaan. Äiti-lapsisuhteen korostaminen esim. mediassa on aina ärsyttänyt häntä ja hän on jo sanonut vaativansa lasten täyttä huoltajuutta mikäli joskus eroamme. Minua tuollaiset lauseet pelottavat suunnattomasti enkä haluaisi nähdä välillämme moista kilpailua. Imetin molempia lapsiani kumpaistakin yli ½ vuotta ja mies oli jo silloin närkästynyt siitä että imetys " muuttaa lapset äidistä riippuvaisiksi" .

Kommentit (14)

Siis tosiasia on, että sillä ei ole merkitystä kumpi sen lapsen lopulta kasvattaa kunhan perheelämä on rakastavaa ja tasapainoista.



Mutta tuo on minusta kamalan kuuloista , että isä vähättelee lapsen ja äidin vauva-ajan symbioosia... ja uhkailee erontulessa viedä lapset. toisaalt aonhan se ihan yhtä epäreilua isällekkin jos äiti toimii noin.





Mutta kanattaa varmaan ruveta pitämään päivkirjaa ja kirjotella isän komentteja ylös vastasuuden varalle... meinaan kuulostaa ahdistavalle.

Eihän äidiltä voi viedä huoltajuutta ilman painovia asiahaaroja (alkoholismi, huumeet jne.)? Onko yhteishuoltajuus se perus, mistä lähetään lliikkeelle jos " normaali" perhe eroaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaikkia pitkään ja vielä kotiäitikin olen. Yhdelle lapsista isä on tärkeämpi kuin minä. Jos eroaisin niin jokainen lapsi saisi tuoda julki missä haluaa asua. En jaa lapsia aikuisen näkökulmasta vaan tarkastelisin tilannetta lapsen näkökulmasta. Minulla on yksi avioero takana.

Saa olla pahoja ongelmia, jos huoltajuus viedään. Kenenkään ei ole koskaan pakko luopua huoltajuudesta. Mene miehesi kanssa terapiaan ja selvitä miksi keskustelu on edes ajautunut tuohon. Onko teillä ongelmia? Kiristys, uhkailu, vähättely ja mitätöinti ovat tyypillisimpiä henkisenväkivallanmuotoja. Normaalissa perheessä kummankin vanhemman vanhemmuutta arvostetaan ja hän saa tehdä parhaansa ihan itsenään, kenenkään asettamatta ehtoja tai vaatimuksia.

Meillä mies tekee lasten kanssa parhaansa omalla tavallaan ja minä omallani. Pyrimme olemaan arvostelematta toistemme tapaa toimia. Säännöistä yms. tietenkin sovimme yhdessä. Kummallakin on vajavaisuutemme ja vahvuutemme. Pyrimme tukemaan toistemme kehittymistä paremmiksi vanhemmiksi keskustelemalla vajavaisuuksista ja miettimällä toimintatapoja erilaisissa tilanteissa. Vahvuuksista yritämme muistaa kiittää ja kehua myös toisiamme. (ei meilläkään ole noin täydellistä kuin kirjoitin, mutta siihen tähdätään ja perusteet kaikkien hyvään oloon yritetään pitää mielessä.)

suhteesta kumpaan tahansa ja molempiin vanhempiin. Pääasia, että laspi on onnellinen ja kokee olonsa turvalliseksi kumman tahansa vanhemman kanssa milloinkin.



Siinä olen kylläkin samaa mieltä miehesi kanssa, että yhteiskunta korostaa usein äiti-lapsisuhdetta isän kustannuksella. Se on ikävä asenne, jonka toivoisi jo hiljalleen muuttuvan vastaamaan nykypäivän tasa-arvokäsityksiä.



Vierailija:

Lainaus:


Siis sellaisessa tapauksessa jossa molemmat vanhemmat huolehtivat lapsesta vastuuntuntoisesti ja tasapainoisesti. Onko silloin lapsen kannalta merkitystä kumpi huolehtii pääasiallisesti lapsesta avioeron sattuessa? mieheni ei usko äiti-lapsisuhteen olevan sen erityisempi kuin isä-lapsisuhteenkaan. Äiti-lapsisuhteen korostaminen esim. mediassa on aina ärsyttänyt häntä ja hän on jo sanonut vaativansa lasten täyttä huoltajuutta mikäli joskus eroamme. Minua tuollaiset lauseet pelottavat suunnattomasti enkä haluaisi nähdä välillämme moista kilpailua. Imetin molempia lapsiani kumpaistakin yli ½ vuotta ja mies oli jo silloin närkästynyt siitä että imetys " muuttaa lapset äidistä riippuvaisiksi" .

Toiset on enemmän " mamman" poikia ja tyttöjä, toiset isin.



En kyllä osaa sanoa, kumpi meillä olisi parempi huoltaja. Mulla nyt on tietysti käytännön kokemusta enemmän, koska olen kotiäiti ja mies tekee pitkää päivää töissä. Mutta on isi pojalle ihan älyttömän tärkeä ihminen, ja kotona ollessaan ihan samalla tavalla mukana menossa kuin minäkin. Ollaan ihan tasavertaisia vanhempia.



Tällä hetkellä varmaankin minä olen pojalle tärkeämpi, koska ollaan niin paljon yhdessä, ja minä olen se pojan elämän " kallio" ja keskipiste. Enkä osaa kuvitella elämää ilman lasta. Mutta ei kai mieskään. :/



Miehesi tekemä kilpailuasetelma kuulostaa kyllä aika omituiselta. Ehkä kannattaisi puhua noiden avioerojuttujen aiheuttamasta ahdistuksesta miehen kanssa. Että sellainen ei tunnu kivalta. Ja että hyvä vanhemmuus ei ole sitä, että yrittää olla puolisoaan parempi, vaan sitä, että kilpailee _itsensä_ kanssa.

alkuperäiseen kyssäriin, mielestäni miehesi kuullostaa lähinnä pelokkaalta ja mustasukkaiselta. Millainenkohan hänen suhteensa omiin vanhempiinsa on ollut, tulee mieleen. Ihana tilanne, jos lapsilla on kaksi huolehtivaa, rakastavaa vanhempaa. Teillä on nyt miehesi puheista päätellen jokin ongelma, jota pitäisi keskustellen ryhtyä avaamaan. Älä kuitenkaan anna miehesi tartuttaa pelkojaan sinuun, arvosta itseäsi ihmisenä ja äitinä.

lapsenhoitotaidoillaan ja tiedän että eron sattuessa hän saisi melko vaikutusvaltaisen sukunsa puolelleen. Minua on sillä puolen pidetty liian pehmona äitinä mutta häntä aina kehuttu fiksuksi ja jämptiksi isäksi. Myös perheen rahat ovat hänen takanaan, joten tulen olemaan varmaan aika heikoilla mikäli ero tulee. Tiedän että olen niin hyvä äiti kun vain pystyn olemaan eikä mikään ole minulle tärkeämpää kuin omat lapseni. Mutta en tiedä olisiko sillä mitään merkitystä oikeudessa. ap

siltä, että olisitte eroamassa? Ei kannata etukäteen tuommosissa asioissa piehtaroida! Mutta oikeasti on niin, että äidin osa noissa huoltajuuskiistoissa on vahvempi ja ensisijaisesti äiti on huoltaja, mutta isällä myös oikeus tietenki tavata lapsiaan ja esim. yhteishuoltajuuteenki oikeus jos asiat saadaan sovittua. Jos tulee riitoja niin luulen, että äiti vahvoilla.

Tuosta vanhemmuudesta, että kumpi nyt sitten onkin tärkeämpi niin ei voi varmasti yksiselitteisesti sanoa mitään. Se kuitenkin on selvä, että lapsi tarvitsee ainakin sen yhden rakastavan ja välittävän ja huolehtivan vanheman tai ihmisen.. eihän sen tarvi olla biologinen vanhempikaan. Lapset kyllä sopeutuu kaikenlaiseen.

Joku on nyt pielessä ja pahasti ap:n perheessä! Kannattaa keskustella ensin nämä asiat läpi miehen kanssa, tarvittaessa ammattilaisen välityksellä. Toimivassa parisuhteessa ei todellakaan joudu miettimään, että mitä jos mies vie multa lapset!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat