Vierailija

Sivut

Kommentit (27)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

17. Olenkin monta kertaa ihmetellyt korkeasti koulutettuja. Että ovatko ihmiset todellakin niin koulu ja työelämäorientoituneita, että varsinainen villi vapaus ja nuoruus ei mene edelle? Onko ihminen oikeasti onnellinen vaikka olisi hieno talo, auto ja akateeminen tutkinto jos elämä on jäänyt elämättä. Olen oikeastaan iloinen, että joku ihminen sanoo ja tuntee, että se elämä on sittenkin the thing....ihme sepustusta...tuli vain tälläinen filosofinen olo kaiken kolmen kahvikupin jälkeen(=



Minä kadun, etten pyytänyt yhtä miestä kahville. Nyt tuskin tavataan enää koskaan. Mutta tajusin, että sellaisia tyyppejä tapaa ehkä kerran 10 vuodessa.

Minua harmittaa vähän se, että olen käynyt kouluja liiankin tunnollisesti. Nykyään 3-kymppisenä haaveilen siitä että olisin ollut vähän kapinallisen ja tehnyt jotain repäsevämpää. Tuntuu kuin elämäni olisi noudattanut jotain akateemisen perheen ohjekirjaa:koulut kunnolla, ylioppilaaksi, sitten pari välivuotta joihin kumpaankin mahtui opiskelua myös ja vähän työntekoa, sitten yliopistoon(olen juristi) ja sitten töihin. Varmaan elämäni kaikista epäsovinnaisin teko on ollut se että sain lapsen kesken opintojen -siis hyvin toivottu oli ei vahinko. Naimisiin toki menimme ennenkuin rupesimme lasta haaveilemaan. Opintoja ei ollut enää paljon jäljellä ja gradunkin sain valmiiksi ennenkuin lapsi syntyi, mutta silti vanhempani kauhistelivat ja pelkäsivät, että mitenkä opintojen nyt käy kun lapsi tulee ja plaa plaa.



Nyt toivon että olisin lähtenyt seikkailemaan johonkin Keski-Eurooppaan;mennyt vain ilman opiskelutarkoitusta. Etsinyt töitä ja katsellut. Nähnyt maailmaa ja ottanut rennosti... Kadehdin sellaisia jotka osaavat elää päivä kerrallaan ja nauttivat kokemuksista. Tosin mieheni on oikeassa siinä, että pidemmän päälle se ei ole hyvä, meillä ei olisi näitä mukavia kuvioita jos vain fiilistelisimme. Mutta edes pari vuotta.



Olenkin päättänyt, että jos lapseni sitten nuorena vähänkin vihjaa että voisi lähteä reissaamaan ja fiilistelemään johonkin niin annan Visani käyttöön ihan ilomielin. Sen jälkeen voi ottaa vastuun elämästään ja opiskella.



Olenko outo? Muilla samanlaisia aatoksia?

Teinirakkauden kanssa sinnittely monia, monia vuosia liian pitkään. Jämähtäminen nykyiseen kotikaupunkiini. Nyt tuntuu, ettei mahdollista edes harkita muualle lähtöä kun vakkarityö, lapsen hoitopaikka ja tukiverkosto on näissä ympyröissä. Vaihtelu muuten tekisikin todella terää!

Se, etten sen jälkeen hakenut poliisikouluun.

Kaikki hukkaan menneet vuodet kaduttavat hirveästi.



Olenkin tehnyt päätöksen, että jos saan jotain päähäni, niin myös TEEN sen. Kadun mieluummin tehtyä kuin tekemätöntä. =)

mä olin rakastunu siihen ja se muhun, eikä kukaan olis ikinä tienny mitään. mutta kun mä olin kihloissa ja me yritettiin saada vauva niin en sitten tehny mitään vaikka ihan suora ehdotuskin tuli. ja meidän suhde siis ei mikään maailman onnellisin jo siinä vaiheessa.

*että olen käynyt kaksi turhaakin turhempaa koulua, molemmat vielä pitkiä kouluja. Siinä meni arvokasta aikaa hukkaan yhteensä 5-vuotta.



*että en asunut nuoruudessani ulkomailla, esim puoltavuotta tai vuotta. Kerran lähdin, mutta tulin maitojunalla takaisin.



*että seurustelin aivan liian monta vuotta ensirakkauteni kanssa. Siinäkin meni pari viimeistä vuotta ihan hukkaan



*että petin miestäni!!!!

Muuten kun ajattelen elämääni niin en oikeastaan kadu mitään vaikka nykyhetki onkin ihan perseestä; miehen kanssa isoja ongelmia, työasiat epävarmoja samoin kun lasten päivähoitojärjestelyt... Ja rahaahan ei tietystikään juuri ole...

Mä olin vaihdossa ja muutenkin reissasin opiskeluaikana, mutta aina olisi voinut matkustaa enemmän, olisi pitänyt olla vain rohkeampi ja mennä vaikka opintolainalla.



Muuten mulla oli kyllä ihana opiskeluaika. Ihana aine,akateeminen vapaus, yliopistoperinteet, paljon juhlia, sopivasti rakkautta ja sydänsuruja, iso kaveripiiri.

Munasin kaiken enkä voi enää ikinä saada häntä. Onhan minulla kyllä elämäni toinen rakkaus kotona ja lapsi hänen kanssaan, mutta silti mietin tätä ekaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat