Vierailija

Miksi kyllä, miksi ei?

Sivut

Kommentit (38)

Tosiasia on, että monet päätyvät eroon ja solmivat hyvin pian uusia suhteita. Lapset joko kärsivät tai ei, tapauksesta riippuen. Ikävää, mutta elämä on. Silti on jotenkin yksiuloitteista ja naivin typerää mennä väittämään, että jos vanhemmat ovat onnellisia (siinä uudessa suhteessaan) niin lapsetkin olvat AUTOMAATTISESTI onnellisia.

Olen varma että asialla toinenkin puoli. Olet varmasti kuullut vain isän kertomuksen erosta ym. Äidin kertomus voisi olla hyvinkin toisenlainen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Entä jos vaikkapa äiti on syvästi onneton isän uudesta naisesta? Onko lapsi silloin onnellinen isän puolesta vai surullinen äidin puolesta? Revi siitä.




Vanhemmuuteen kuuluu tsempata ja jaksaa lapsen vuoksi. Voi olla onneton olo, mutta lapsen parhaaksi silä ei kuormita lasta tai aiheuta hänelle ristiriitaisia tunteita, joissa joutuisi valitsemaan, ollako isän vai äidin puolella. Ihme, ettei tästä jaksamisasiasta silloin puhuta, kun pitäisi jaksaa se tosiseikka, että oma ex on löytänyt uuden puolison - kun muuten pitäisi jaksaa kaikki maailman tuskat ja p-kat, kun se kuuluu vanhemmuuteen ja pitää kasvaa aikuiseksi jne...




Entäs jos äiti on omasta elämästään pysyvästi katkeroitunut? Mites sitten suu pannaan? Ei sekään lapsia naurata, mutta voiko sille isä jotain - kyselee epätietoinen.



[/quote]




Tietysti jos avioerolle on objektiivisia syitä (väkivalta, pettäminen, alkoholismi) niin ok, muussa tapauksessa se kyllä osoittaa tiettyä piittaamattomuutta lasten hyvinvointia kohtaan. Sori vaan, tämä on minun mielipiteeni.

ensin lasten äiti lähettää vihaisia ja ilkeitä viestejä koko päivän " sinä loukkaat lapsiasi pakottamalla heitä olemaan sinun hoitosi kanssa" .



Sitten illalla soittaa ja pyytää palvelusta, että lapset saisivat olla yön yli isänsä luona.



Toisinaan ensin aamulla äiti lähettää vihaisia ja törkyisiä e-maileja exälleen ja uhkailee lastensuojelulla.



Iltapäivällä soittaa ja itkee, että autosta on puhjennut rengas.



Isä kysyy lasten äidiltä, pitäisikö lapset viedä hammaslääkäriin. Lasten äiti vastaa " vittu ei sulle kuulu saatanan kusipää, haista vittu" .



Onko järkee vai ei?

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Entä jos vaikkapa äiti on syvästi onneton isän uudesta naisesta? Onko lapsi silloin onnellinen isän puolesta vai surullinen äidin puolesta? Revi siitä.




Vanhemmuuteen kuuluu tsempata ja jaksaa lapsen vuoksi. Voi olla onneton olo, mutta lapsen parhaaksi silä ei kuormita lasta tai aiheuta hänelle ristiriitaisia tunteita, joissa joutuisi valitsemaan, ollako isän vai äidin puolella. Ihme, ettei tästä jaksamisasiasta silloin puhuta, kun pitäisi jaksaa se tosiseikka, että oma ex on löytänyt uuden puolison - kun muuten pitäisi jaksaa kaikki maailman tuskat ja p-kat, kun se kuuluu vanhemmuuteen ja pitää kasvaa aikuiseksi jne...




Silti he voivat tottua uusiin ihmisin nopeasti ja kasvaa rakastamaan heitä. Riippuu paljon lapsen iästä ja temperamentista, miten nopeasti tämä käy. Oma tytärpuoleni hyväksyi minut heti ja oikein ihmetteli, miksen nukkunut hänen isänä kanssa kun ensi kertaa tapasimme. Normaalimpaa taitaa olla mustasukkaisuus isästä, jonka kanssa eroperheen lapsi yleensä saa olla aivan liian vähän.



Jos lapsi, joka on tottunut isän jatkuvaan läsnäoloon, joutuu erossa lähes eristetyksi isästä, on selvää, että hän ei halua jakaa harvoja isä-hetkiään isän uuden ystävän kanssa. Kestää aikansa ennen kuin lapsi tajuaa, että uusi ihminen on uusi turva hänelle.

Entä jos vaikkapa äiti on syvästi onneton isän uudesta naisesta? Onko lapsi silloin onnellinen isän puolesta vai surullinen äidin puolesta? Revi siitä.

Vierailija:

Lainaus:


Tietysti jos avioerolle on objektiivisia syitä (väkivalta, pettäminen, alkoholismi) niin ok, muussa tapauksessa se kyllä osoittaa tiettyä piittaamattomuutta lasten hyvinvointia kohtaan. Sori vaan, tämä on minun mielipiteeni.




Vierailija:

Lainaus:


Tietysti jos avioerolle on objektiivisia syitä (väkivalta, pettäminen, alkoholismi) niin ok, muussa tapauksessa se kyllä osoittaa tiettyä piittaamattomuutta lasten hyvinvointia kohtaan. Sori vaan, tämä on minun mielipiteeni.




Lapsille on annettava myös aikaa toipua vanhempien erosta. Väksinkin aiheuttaa ristiriitaa lasten tunteissa, jos jommallakummalla on lähestulkoon heti uusi kumppani,oli sitten kyseessä isä tai äiti!

Kyllä erotilanteissakin on lapsi asetettava AINA etusijalle!!

Vierailija:

Lainaus:


Olen varma että asialla toinenkin puoli. Olet varmasti kuullut vain isän kertomuksen erosta ym. Äidin kertomus voisi olla hyvinkin toisenlainen..




mutta avioliitto päättyi sen tähden, että äidillä oli tunne- sekä seksipitoinen suhde toiseen aviossa olevaan mieheen viiden vuoden ajan. Tämän suhteen hän oli aloittanut ennen avioitumistaaan miehen kanssa.



Mies halusi mennä avioliittoneuvontaan (ja he menivätkin), mutta se ei päättynyt kovin tuloksekkaasti.



Olen seurustellut miehen kanssa jo pidempään, ja joistakin rasittavista piirteistään huolimatta hän on melko normaali, erittäin keskusteleva ja rakentavasti asioita lähestyvä ihminen.







Useinhan erojen jälkeiset ensimmäiset suhteet ovat ns. toipumissuhteita, lyhytaikaisia, joten on aika tyhmää jos heti kättelyssä lapset sotketaan niihin mukaan. Fiksut vanhemmat osaavat järjestää tapaamiset uusien tyttö- tai poikaystävien kanssa niin että lapset eivät ole läsnä tai eivät välttämättä edes tiedä niistä ennen kuin on varmistunut, että ne ovat pysyvänluonteisia suhteita.

Jos ero on sopuisa ja lapset ovat saaneet tarpeeksi aikaa sopeutua siihen, niin tuskinpa uusi suhde kovin vahingollinen olisi. Kun sen sijaan jos ero tapahtuu vain toisen vanhemman aloitteesta yllättäen, eivätkä lapset ole osanneet aavistaa mitään, niin silloin olisi varmaan hämmentävää nähdä äidin tai isän seurustelevan jonkun toisen kanssa. Lisäongelmia varmasti aiheuttaa se, jos se jätetty osapuoli on erosta katkeroitunut, sillä vaikka tämä kuinka yrittäisi esittää reipasta lasten edessä eikä puhua exästä pahaa, niin kyllä lapset vaistoavat herkästi mikä on tunnelma ja yleinen fiilis kaiken korrektin fasaadin takana.

Kuulostaa siltä, että lasten äidillä isää kohtaan suuri katkeruus. Voisi kuvitella et isä aiheuttanut eron jollain sopimattomalla käytöksellä. Välejään eivät myöskään ole pystyneet selvittämään.



Uskaltaisin jopa arvella, että äidillä tunteita tätä isää kohtaan. Katsos kun rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.



Aika näyttää eroavatko äiti ja isi lopullisesti vai palaavatko vielä yhteen. Voi isin uusi heila jäädä vielä kakkoseksi.

Vierailija:

Lainaus:


Entä jos vaikkapa äiti on syvästi onneton isän uudesta naisesta? Onko lapsi silloin onnellinen isän puolesta vai surullinen äidin puolesta? Revi siitä.




mutta VOIKO asialle yhtään mitään - tai yhtään kukaan ulkopuolinen - on tyystin irrallinen kysymys.



Entäs jos äiti on omasta elämästään pysyvästi katkeroitunut? Mites sitten suu pannaan? Ei sekään lapsia naurata, mutta voiko sille isä jotain - kyselee epätietoinen.



Ap:n kysymykseen, kyllä se uusi puoliso voi olla rikkaus elämässä. Oma tyttäreni on aivan totaalisen ihastunut isän uuteen vaimoon, poika ei juuri puhu asioista kuten tyttö. Mutta kerran mm. pyysi, että " äiti, hierotko mun" , kysyin häneltä, että " hierooko xxx sinua vai kuka?" johon poika naama hymyssä kertoi, että " kyllä xxx hieroo" . Mun mielestäni ainakin mun lapsille uusi vaimo on oikea helmi, ihanaa, että ovat häneen kiintyneitä :)

Jos on pakko jo heti heilastella, niin ei tarvitse lapsille tätä uutta esitellä kuitenkaan. Mutta miehet varsinkin, ottavat uuden heti, eikä seuraavana päivänä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat