Vierailija

Tuntuu niin turvalliselta kun saan luottaa Jumalaan. Turvautua häneen ja hänen johdatukseen kun on vaikeaa. Kiittää ja ylistää häntä.



Tämä on niin mahtava tunne että tätä toivoisi kaikille ihmiselle.

Sivut

Kommentit (34)

Nyt vain on Jumala puhutellut minua enemmän ja olen siitä kiitollinen. Kenellekään en ole uskoa tuputtanut mutta rukoillahan toisen puolesta aina saa.



Jumala kyllä kutsuu jokaista elämänsä aikana. Tarttee vain olla kuulolla ;) sekä tietenkin ottaa se usko vastaan kun sitä tarjotaan. Silloin ihminen on herkimmillään sen ottamaan. Jos ajattelee että nyt ei ole sen aika niin sitä aikaa ei välttämättä koskaan tule-.



t.ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kirkko & kaupunki -lehdestä, että jo Luther on sanonut, että jokaisella ihmisellä on oma Jumala. Se Jumala on se, mihin viime kädessä luottaa ja kenen varaan viime kädessä antaa henkensä.



Sinun Jumalasi on sinä itse. Aika pelottavaa... koska niin oli myös P-E:n ja Matti Saarenkin Jumala...





Lainaus:

Tuntuu niin turvalliselta, kun voin luottaa itseeni. Olen aikuinen, minulla on hyvä itsetunto ja osaan johdattaa itse itseäni. Ketään ei tarvitse enää ylistää.



Tämä on niin mahtava tunne, että toivoisin kaikkien ihmisten eroavan kirkosta ja luottamaan itseensä.

Oletteko nöyrtyneet elämän edessä tarpeeksi? Uskon löytämiseksi pitää löytää itsestään uskallus olla ensin heikko. Myöntää ja ymmärtää se tosiasia, ettei yksin itse tiedä kaikkea eikä omaa kaikkia ratkaisuja. Pitää sydämestään pyytää ja haluta apua. Ja sitten vain uskoa.



Monen ateistin ongelma on siinä, että he yrittävät liiaksi järkeistää tätä asiaa - joka ei ole ratkaistavissa järjellä vaan vain ja ainoastaan sydämellä.

Enää vuosiin en ole viitsinyt, minkä ihmeen takia rukoilisin jotain sellaista mihin en usko? Ihan varmasti jos alkaisin nyt rukoilemaan joka ikinen päivä ja juoksemaan seurakunna tilaisuuksissa, olisin pian varma että jumala on olemassa. Mutta olisiko se usko aitoa? Sehän olisi vaan itsesuggestiolla saatu hurmostila. Minun mielestäni jumalan pitäisi laittaa usko minuun, eikä minun laittaa itseeni usko jumalaan.



3





Lainaus:

Jos haluat löytää uskon ja Jumalan elämääsi voisit rukoilla sitä Jumalalta. Jumala kyllä kutsuu kaikkia ihmisiä mutta kaikki eivät ota sitä lahjaa vastaan.



mutta vapaasta valinnastaan ihminen valitsi kuitenkin rikkoa tämän kuvan ja yhteyden luojaansa.



Jumala ei ole sadistinen, vaan syntinen ihminen on. Jumalalla on asiaan ratkaisu, hän kuoli itse ihmisen puolesta syntisten kuoleman, kantaen itse kaiken mahdollisen synnin teloituspaikalle omilla harteillaan.



Mutta kaikille ei tämä ratkaisu kelpaa.

Mutta miksi minä en voi uskoa vaikka haluaisin? Olen tullut siihen tulokiseen, että tähän on kaksi syytä: joko jumalaa ei ole olemassat ai sitten hän on, mutta ei halua minua porukoihinsa.



Lainaus:

Tuntuu niin turvalliselta kun saan luottaa Jumalaan. Turvautua häneen ja hänen johdatukseen kun on vaikeaa. Kiittää ja ylistää häntä.



Tämä on niin mahtava tunne että tätä toivoisi kaikille ihmiselle.

on tosi kiva kun voi luottaa johonkin joka ei petä.



Kaikki aikaisemmat murheet eivät enä paina ja tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa ihanalta.



On sellainen seesteinen ja rauhallinen olo. Ikääkuin olisin löytänyt sisäisen rauhan.



Mulla ei toi Jumala juttu varsinaisesti napsahda, mutta mulla on toi Cymbalta. Tosi hyvä ja suosittelen tarvitseville.

moni vanhemmista laittaisi keittiönpöydän kulmalle omenan ja lähtiesään töihin sanoisi lapsille, että jos tuosta syötte olette tuomittu kadotukseen, tai jotain, mitä siellä raamatussa nyt sitten lukeekaan.



Varsin vastuutonta tuolta kaiken luojalta. Eikö se oikeasti arvannut miten siinä käy, vai onko tämä kaikki vain sadiastista koetta, kuten kommunismi. Miten Jumala lopettaa tämän kokeilun, en halua olla osa tätä kokeilua, joka sisältää niin paljon kärsimystä (on Jokealaa ja Kauhajokea ym.).

Tuntuu niin turvalliselta, kun voin luottaa itseeni. Olen aikuinen, minulla on hyvä itsetunto ja osaan johdattaa itse itseäni. Ketään ei tarvitse enää ylistää.



Tämä on niin mahtava tunne, että toivoisin kaikkien ihmisten eroavan kirkosta ja luottamaan itseensä.

itselle ollut luonnollinen osa lapsesta asti. Iltarukous, puhuin Jumalalle, tunsin että hän kuuntelee, elämän käännekohdissa varsinkin sen huomaa

ja mulla aamu alkaa silti Cipralexilla. Uskoontulo ei poista automaattisesti ongelmia eikä korjaa tota serotoniinivajetta, mutta mä kiitän kyllä Jumalaa siitä että näitä asioita voi hoitaa.

Budhaan ja jälleensyntymiseen, olen aina uskonut. Uskon, mutten ole uskovainen ts mielessäni tiedän totuuden, muttei se mitenkään vaikuta elämääni tai käyttäytymiseeni. Jos joku kysyy niin kerron. Ja oloni on hyvä ja turvallinen.

Jos on kovin kyyninen ja epäilevä, niin voiko jumala tulla elämääni? Eikö meidän kaikkien ihmisten elämässä pitäisi "Jumalan" aina olla läsnä? Minulle se on sama asia kuin toisten kunnioittaminen, rakkaus ja vaikkapa luonnon kauneus.

Tosin alan kallistua sille kannalle, että jumalaa ei ole. Tai siis uskon että on joku, mutta en usko kristinuskoon.



Aikani yritin päästä porukoihin, mutta kun ei niin ei. Olkoon.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat