Vierailija

Tämäkin täällä varmaan puhki kaluttu aihe, mutta kun se nyt on itsellä ajankohtainen niin olisi kiva kuulla miten teillä mennyt?



Itse siis menossa huomenaamulla sairaalaan käynnistykseen.

Syynä vauvan ja lantionkoon epäsuhta. Montaa päivää ei siis edes yritetä käynnistää jos ei mitään tapahdu vaan sitten saan leikkausajan.



Miten teillä siis käynnistykset menneet?

Kommentit (16)

Epäkypsa tilanne, 40+2, 2 pilleria 3 h välein kohdunsuulle ja synnytys käynnistyi. Osastolle kello 9 ja vauva syntyi kello 21. Hyvä synntys, joten käynnistys ei ole aina huono juttu :)

Mutta saattaa kestää 2-3 päivää, joten varaa lehtiä ja herkkuja mukaan!

Eka käynnistettiin rv 38 pyynnöstäni. Sain kohdunsuullen tabletteja ja oksitooni tipan. Synnytys kesti 12h ja oli täysin kivuton. Ponnistusvaihe oli kolme työntöä. Toinen synnytys käynnistettiin myös pyynnöstäni rv 40+1 ja kesti 5h. Myöskään ei mitenkään raju vaan suht. helppo. Täällä leikataan jos vauva ei ole syntynyt 24h sisällä käynnistyksen aloittamisesta. Tämä vauvan turvallisuuden takia. Seurataan ettei tule happivajetta tai ettei synnytys ole vauvalle liian rankka. Ikinä en suostuisi olemaan käynnistyksessä montaa päivää!?!?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosin torstaina alettiin käynnistää, lapsivesi meni la-su yönä ja voimakkaat supistukset alkoivat. Su aamuna synnytyssaliin, siellä 20 tuntia ja lopulta leikkauspöydälle pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Lapsi syntyi maanantai aamuna. Ei silti mitään traumoja tosta käynnistyksestä, kuten ei sektiostakaan.

Molemmilla kerroilla käynnistetty orastavan pre-eklampsian vuoksi lähellä laskettua aikaa. Aamulla annettiin puolikas käynnistystablettia suun kautta ilman suurempaa vaikutusta, ehkä hienoista nipistelevää supistusta alkoi tulla. Uusi puolikas tabu iltapäivällä saikin sitten aikaiseksi kunnon supistukset, jotka heti ilmaannuttuaan muutuivat todella voimakkaiksi ja tulivat nopeaan tahtiin. Tuntui ettei supistusten välillä juuri ollut taukoja. Eka synnytys kesti 15h, toinen vain 4h. Oma näkemykseni on, että käynnistetty synnytys on aika raju käyntiin lähtiessään, kipu voi todella yllättää. Toisenlaisiakin kokemuksia asiasta voi olla.

Onnea matkaan!

josta jäi kauhea sektio kammo joten haluaisin sitä välttää viimeiseen saakka. Viimeksi 20 tuntia kärvistelin ennen sektiota synnytys salissa koko tuon ajan supisteli säännöllisesti.(välillä pelkän oksitosiinin avulla ilman mitään puudutusta, tai joo sain ilokaasua mistä ei ollut mitään iloa!) Silloin vauva siis oli aivan liian iso eikä mahtunut edes laskeutumaan.



Eilen oli paikat pehmeät ja kahdelle sormelle auki. Tuon sektio arven vuoksi ei kuulemma voi aloittaa kovin rajusti joten pidempi " kituminen" vissiin tiedossa:/. Mutta mielummin kuitenkin se kuin se sektio!



Lisää saa toki kokemuksia kertoa kuulen mielelläni. JÄnnittää kyllä aika kovin, ei ensi yönä taida tarvita paljon nukkua.

lapsemme syntyi torstaina. Eli viikot oli silloin 37+3 ja tilanne täysin epäkypsä, tiistaina sain 3 kertaa pillerin palasia suun kautta, muistaakseni 4:n tunnin välein, sama homma keskiviikkona. Ke ja to välisenä yönä klo: 02 meni lapsivedet ja siitä alkoivat todella kovat supistukset.

Aamulla 8:n aikaan menin synnytyssaliin, ja lapsemme syntyi klo:16.11.

Aikas rankkaa menoa oli, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois=)

Älä mieti ja jännitä liikaa, kyllä teidän vauvanne sieltä syntyy kun oikea aika on ja selviät siitä kunnialla=)

Ihanaa, pian saat oman suloisen vauvan kainaloosi!!

Esikoisen synnytys oli pitkä ja kivulias. Avautuminen kesti, ponnistusvaihe kesti, eikä apsi ei meinannut mahtua ulos, oli vähällä ettei mennyt sektioksi. Lantioröntgenissä selvisi, että lantiossani on kapeikko, josta isokokoisen esikoisen oli vaikea mahtua.



Niinpä kakkonen käynnistettiin hieman ennen laskettua aikaa, jottei lapsen koko kasvaisi liian suureksi suhteessa lantiooni. Nuori lääkäri oli lähettää minut kotiin kohdunsuun epäkypsän tilanteen takia, kun maanantaiaamuna menin sovitusti käynnistykseen. Vanhempi lollega kuitenkin otti minut sisälle, ja käynnistystä aloitettiin suun kautta otettavilla tableteilla. Olin henkisesti varautunut useampaan päivään, mutta jo illalla - toisen lääkkeen jälkeen - huomasin supistusten tulevan säännöllisesti ja koko ajan tihenevän. Itse asiassa kesti jonkin aikaa tajuta, että synnytys ylipäätään oli käynnissä - toisin kuin ensimmäisessä synnytyksessä, tässä supistukset olivat lähes kivuttomia aluksi.



Kymmenen aikaan pääsin synnytyssaliin, kahden aikaan yöllä syntyi vauva. Minulla käynnistetty synnytys oli vähemmän kivulias ja paljon nopeampi (6h vs. 22h) kuin " normaalisti" käynnistynyt, mutta tämä saattaa olla vain tuuria.



BTW, ekassa synnytyksessä sain loppuvaiheessa oksitosiinia, joka taas aiheutti todella kipeitä supistuksia, ja lähes koko vartaloni kramppasi. Todella epämiellyttävä kokemus.

Itse en enää antaisi käynnistää, jos ei aivan pakko olisi. Synnytin 2kk sitten kolmannen vauvani rv 40+4. Itse pelkäsin lapsen mahdollista isoa kokoa ja sain sitten lääkärin suostumaan käynnistykseen. Tai siis lääkäri katsoi sairaalaan tultuani, että tilanne suht hyvä käynnistämisen kannalta (kohdunsuu PEHMEÄ, vaikkakin vielä kiinni), joten eikun yrittämään.



Sain puolikkaan tabletin klo 11, toisen klo 15. Nämä saivat aikaan vaan hyvin lieviä suppareita. Vasta kolmannen jälkeen, joka laitettiin klo 19 alkoi tuntua enemmän. Ei kyllä silloinkaan heti mitään. Supisteli ensin siedettävästi, mutta tiheään, sitten supparit yltyivät ja muuttuivat tosi kivuliaiksi. Kipu oli jotain aivan hirveää. Paikat eivät olleet auenneet kuitenkaan yhtään! JA sitten vasta kätilö sanoi, että tällaisia nämä käynnistetyt synnytykset monesti ovat; supistelee tiheään ja ehkä tosi napakastikin, mutta kohdusuulla ei silti tapahdu mitään... Minulle hoettiin, ettei synnytys välttämättä ole vielä käynnissä; kyse voi olla vielä vaan sytotecin aiheuttamista supistuksista (klo 23 siis)...



Nää kamalan kipeät supparit (1-3 minuutin välein) oli kestäneet ehkä reilun tunnin, kun katsottiin uudelleen, että kohdunsuu on hieman auennut ja pääsin synnytyssaliin. Lähinnä sinne kuitenkin vaan sen vuoksi, kun en enää kestänyt niitä hirveitä kipuja. Koskaan elämässäni en ole niin kipeä ollut. Onneksi sain heti salissa epiduraalin ja se auttoi. Synnytys kesti 11 tuntia, kun edellinen syntyi 5,5 tunnissa.



Etukäteen minulle sanottiin, ettei synnytys välttämättä näillä käynnisty, seuraavana päivänä olisin päässyt takaisin kotiin, mutta yö oli oltava sairaalassa, kun on yritetty käynnistystä. Joillakin tosiaan yksikin tabletin puolikas tehoaa.



Kiitos, että sain avautua....

Minulla synnytys käynnistettiin rv 38+3 vauvan koon takia. Lähtötilanne oli se, että kohdusuu oli parille sormelle auki, kaulaa vähän jäljellä.



Klo 9 laitettiin oksitosiinitippa, annostusta lisättiin pikku hiljaa. Supistuksia alkoi piirtyä käyrälle noin 45 minuutin kuluttua, mutta ne oli niin lieviä, että en huomannut niitä itse muuten kuin käyrää katsomalla... Yritin olla koko ajan liikkeessä, että vaikutus voimistuisi, mutta aika hankalaa oli kun tipan kanssa piti mennä, eikä päässyt rappusiin. Lääkäri oli sitä mieltä, että kalvot pitäisi laittaa heti puhki, koska oli tilanteen edellispäivänä tutkinut ja sanoi, ettei se muuten lähde. Kätilö kuitenkin vaati sen tipan ensin... Tunnit kului ja lounasaika lähestyi... Sain saliin ruokaa ja olin jo aika kiukkuinen, kun mitään ei tapahtunut ja kätilö vaan koko ajan lisäsi tipan annosta, vaikka lääkäri halusi kalvot puhki.



Vihdoin klo 13 kätilö antoi periksi ja lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Tarkisti tilanteen, joka oli täsmälleen sama kuin edellispäivänä... Tippa ja sen aikaansaamat supparit ei siis tehneet mitään. Sen jälkeen homma eteni vauhdilla, alkoi kipeät ja tiheät supparit 2 minuutin välein. Klo 14 sain kohdunkaulan puudutteen, silloin 5cm auki. Kohdunkaulan puudutteen teho tuntui katoavan 14.30 aikaan, soitettiin kätilö paikalle ja hetken päästä jo ponnistin, vauva syntyi klo 14.44.

itse sain sellaisen kännistyspillerin puolikkaan, ja enempää ei tarvittu, lapsi syntyi muutaman tunnin kuluttua. Viereisessä sängyssä ollut äiti oli ollut jo pitempään, neljä sellaista puolikasta saanut eikä mitään merkkejä synnytyksestä. Eli aika tapauskohtaista taitaa olla.

kun sitä ennen oli 2 päivää tihkunut lapsivettä, muttei supistellut. Mulla oli kaksoset, joten ehkä senmin takia. käynnistettiin tipalla synnytyssalissa eli alapäätabuilla ei kokeiltu ollenkaan.



Tippa laitettiin noin klo 9 aamulla ja noin tunnin ajan lueskelin Seiskaa ja odotuin supistuksia. En ollut ekaa kertaa pappia kyydissä, joten tiesin mitä odottaa. SIinä makoilin ja vähän väliä klävivät lisäämässä tippaa. Supistukset alkoi noin klo 10-11 ja oikeestaan heti silleen rajuina, pehmeä lasku puuttui kokonaan. kahdentoista maissa jo huusin ääneen huoneessa. Mies oli kahvilla ja kätilöt muissa saleissa, ruuhkaa kun olin. Joskus yhden maissa sain kai epiduraalin, joka meni pieleen eli ei vaikuttanut oikeastaan ollenkaan, jouduin huutamaan kivuissani ilokaasu kädessä senkin aikana.



Siinä sitä kärvisteltiin. Iltapäivällä tuli sitten " kakkahätä" yhtäkkiä ja painuin vessaan. Yritin ähkiä pöntöllä, kunnes huomasin, että päähän se sieltä pullottaa. Sitten tuli kätilöt apuun ja mut raahattiin synnytyspöydälle. Vauveli syntyi neljän jälkeen. SIinä tippaa taas lisää ja toinen vauveli revittiin ulos perätilassa 48 minuuttia myöhemmin.



Toivottavasti käynnistetään tipalla, silloin se on menoa ! Parempi kuitenkin noin kuin sellainen hidas ja kiduttava synnytys, kuten ensisynnytys oli. Se siis alkoi luomusti.

syntyi seuraavan viikon keskiviikkona. Enkä ollut edes kauimmin käynnistetty mamma. Molemmat kestokäynnistettävät sitten maattiin lopuksi leikkauspöydällä, kun molempien synnytys vaan pysähtyi ponnistusvaiheessa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat