Vierailija

Pitääkö keksiä lapselle tekemistä koko ajan? Vai miten lapsi on teidän mielestä vaativa?

Sivut

Kommentit (23)

Erittäin voimakas tahtoinen. Ei tyydy mihinkään. Suurimman osan ajastaan kiukuttelee. Saa kauheita raivareita. Hakee huomiota kaiken aikaa. Ei tyydy mukavaan huomioon, sitä on haettava ilkeillä keinoilla.



Ei muista saamaansa huomiota, vaan käyttäytyy koko ajn niin, kun ei olisi koskaan saanut huomiota. Mustasukkainen. Puhuu huutamalla ja vaatimalla.

Äidillä kauhea sovittelu koko päivän, että päivä sujuisi edes jotenkin.

Temperamenttisksi todettu, ei saanut mitään diagnoosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

-edelleen 1,5v ikäisenä huonoimpina öinä voi herätä 8 kertaakin (ja vaikka pääsisi vain kertaheräämisellä, niin yleensä vie ainakin 3 tuntia nukahtaa uudelleen, kun tarvii raivota...)



-nykyisin jaksaa jo hiukan aikaa olla yksikseen (10min jotakuinkin, jos teen ruokaa...), ensimmäisen vuoden aikana ostin pelkästään eineksiä, niitäkään harvemmin kerkesin syömään.



-ruokailu on yleisesti ottaen täysi fiasko: joko ruuat heitetään ympäriinsä, seiniin, lattioihin tai omille vaatteille TAI kieltäydytään kokonaan syömästä.



-yhtäkään kieltävää sanaa ei kuule, jos kuulee, niin lopputuloksena on taas kerran raivarit. Yleensä näiden tyynnyttelyyn menee 45min, lukko-otteessa sylissäni. Näitä on pari, kolme kertaa viikossa. Jokaisen kiellon ja muun neuvon saa joka tapauksessa toistaa useita satoja kertoja...



-rattaissa istuminen ei suju mitenkään päin, kaupassa käyminen on tuskaa (kun lapsi huutaa jo ennen, kun on poistuttu kotipihasta). Kaikki pitäisi saada tehdä itse ja jos ei saa, niin se on maailmanloppu. Rattaita/vaunuja on inhonnut jotakuinkin 4kk ikäisestä lähtien.



Mitähän vielä... No, väsyttävää joka tapauksessa :D

JO vauvana tarvii jatkuvaa seurustelua, kirjannäyttämistä, kantamista, paljon nähtävää. Ei viihdy hereillä sekuntiakaan vaunuissa joista ei näe (selinmakuuasento kauhistus).



Taaperona tarvii paljon aktiviteetteja viihtyäkseen, kun helppo lapsi saattaa olla tyytyväinen pitkiäkin aikoja vain kun saa olla äidin sylissä.

Vaativa lapsi nukkuu pienissä pätkissä ja nukkuu huonosti, herätessään nukahtaminen vaikeaa. Nukahtamisongelmien syytä on vaikea löytää, kaikkea on kokeiltu.



Kovin temperamenttinen. Kauhea karjunta ja itku, jos jokin ei mene mielensä mukaan. Ja kymmeniä kertoja päivässä. Vaikea tyynnyttää. Usein vain äidin syli tyynnytttä, jos jokin. Muutenkin tahtoo jatkuvasti olla sylissä ja jos laskee sylistä pois, tulee itku ja karjuu niin kauan (=todella kauan) että pääsee taas syliin.

Nyt 2v ja jo helpottaa paljon.

Tosin tapaan sanoa että meidän esikoinen on huononakin päivänä helpompi lapsi kuin kuopus parhaana päivänä.=)

Onneksi kuopus näyttää hyvätkin tunteet täysillä. Halii ja pussaa paljon niinä hyvinä hetkinä. Se kummasti auttaa.=)

unisykli 15-20 min, eikä osannut itse nukahtaa uudestaan. Yliväsynyt ja alituiseen kitisevä. Ei edes vauvana viihtynyt sylissä, ellei ollut liikettä oko ajan.



Nyt taaperona edelleen univaikeuksia, herää joka yö 2-10 kertaa itkemään.



Tarvitsee virikkeitä, virikkeitä, virikkeitä. Haluaa tehdä aivan kaiken itse, vaikkei osaisikaan. Mistä raivostuu.



Edellisen ansiosta erittäin oppivainen - mutta, ahh, niin vaativa.



Joku sanoi että heidän 1,5-v. osaa olla nyt 10 min. yksin. Meidän liki kaksi vuotias osaa olla noin minuutin.

Erityislapset asia erikseen.



Vaativuus liittyy usein temperamenttiin. Hyvin vilkas tai hyvin takertuva esimerkiksi. Vativuus on myös vanhempien korvien välissä, mutta lapsissa on myös kovasti eroja.

Lähdetään siitä liikenteeseen, että ei nuku yöllä, ei päivällä. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä, koko ajan pitäisi olla virikettä ja seuraa, muuten kitisee jatkuvasti. Kaikki energia menee tuollaisen touhon kanssa. Hetkeksi ei voi silmistään päästää kun on pahan teossa tai saattanut itsensä johonkin vaaran paikkaan...

Ensimmäiset 2½ vuotta hän eli nukkumatta. Vieläkin ihmettelen kuinka lapsi voi kasvaa ilman unta, mutta kai hän sen verran silmiään ummisti, että jaksoi kasvaa, ja juosta. Vauhti oli aivan hirmuinen, kun pojan päästi vapaasti liikkumaan. Ja tietenkin kaksivuotiaalla oli vahva oma tahto suunnasta, mutta ei lainkaan järkeä päässä. Siinä vaadittiin äidiltä voimia enemmän kuin niitä oikeasti oli.



Nykyään, kun katson tuota ihanaa 6-vuotiasta, joka menee nukkumaan ajatuksen voimalla ja on hyvin harkitseva tekemisissään, voin vain hämmästellä tuota alkua.



poika 3v. itkee( uhma voimakas), ei kuuntele, kiipeilee ja aina keksii kaikkea. saa pelätä mitä tapahtuu, täytyy vahtia paljon. sen keksintöjen jälkiä saa korjata. ei odota.

on varsinainen eemeli, mutta 2v. oli paljon pahempi. toivoa vielä on.

ei käskyistä paljoa piittaa, on aina kädestä pitäen ohjattava.

On oppinut nyt puolen vuoden aikana todella paljon puhumaan. Joskus kolmen sanan lauseitakin, harvakseltaan kylläkin. Matkii paljon muiden puheita...

Ja puheenoppiminen kyllä auttoi huomattavasti olemista. Vaikka ei tämä vieläkään mikään onnen paratiisi ole ;)



10

keuhkoista lähtee. (ottaakaa hei tää huumorilla. . mutta ehkäpä totta toinen puoli.



Sitten se hyssyttely ja koko ajan liikkeellä pitäminen siis vauva aikana, minkälaisia ne lapset ovat isoina. . . . adhd tapauksiako?

Kuulosti meidän lapselta. Ehkä isoin pettymys oli se, että olin vauvasta haaveillessani kuvitellut itseni istumassa sohvalla pikkuinen sylissä. Se ei koskaan onnistunut. Lapsi karjui koliikkia 3kk ja ainoa konsti oli pitää sylissä SEISOVILTAAN ja hytkyttää koko ajan. Kun koliikki meni, vauva ei edelleenkään suostunut olemaan paikallaan sylissä, saati sitten sitterissä, lattialla, sängyssä tai vaunuissa. Automatkat olivat yhtä helvettiä. Nyt 1,5 vuotiaana koko ajan touhuaa, karkailee pihalla, ei viihdy lainkaan yksin, leikki samalla lelulla yleensä alle minuutin jne... Olen aika hajalla. Ihana tyttö kuitenkin.

ja nauratti tuo hänen kommenttinsa " jokeinen inahdus" . meillä huudettiin niin kovaa, että isää alkoi tinnittämään ja oli pidettävä korvatulppia. 13 olisi varmaankin työntänyt lapsen ulkovarastoon huutamaan, mutta me emme katsoneet sitä soveliaaksi tavaksi opettaa lapselle kärsivällisyyttä.



terveisin 5

Nyttemmin hän on jo voimakastahtoinen leikki-ikäinen. :)



Vauvana lapsi ei viihtynyt sekuntiakaan yksin (tosin, ei kyllä viihdy oikein vieläkään). Jatkuvan viihdyttämisen ja sylissä kantamisen lisäksi meillä oli ongelmia nukkumisen ja syömisen kanssa yli kaksi ekaa vuotta. Lapsi tuskastui helposti esimerkiksi rattaissa tai autossa ja silloin hän myös näytti sen. Kaikenlainen poikkeaminen rutiinista johti siihen, että seuraava yö meni ihan pipariksi. Yli puolivuotiaaksi kaikki päiväunet olivat vartista puoleen tuntiin.



Niin, vauvana hän oli haasteellinen. Nyt kun siitä on kohta neljä vuotta, hän on aivan ihana, älykäs, mielikuvitusrikas ja herkkä pieni ihminen, joka on monissa asioissa paljon ikäisiään edellä. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että vauvana häntä tuskastutti paljon juuri se, että hän olisi halunnut pystyä paljon enempään kuin pystyi. Esimerkiksi ennen konttaamaan, kävelemään ja puhumaan oppimista meillä oli aivan erityisiä kiukku- ja tuskaisuuskausia. Ja sitten, kun joku näistä virstanpylväistä saavutettiin, lapsi rentoutui ihan selvästi.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat