Vierailija

Kommentit (6)

Yritän selittää itselleni - kaikkeen muuhun kuin ahdistukseen - että ei ole mitään äkillistä todellista syytä.



Kaikki alkoi kun terveys alkoi pettää ja jäin työttömäksi.

Nykyään olen jotenkin oppinut hallitsemaan tilanteen. Pysähdyn " tutkimaan" jotain tuotetta. Kukaan ei varmasti arvaa, että käyn pään sisällä armottoman taistelun ja vakuuttelun itselleni, että mikäs tässä nyt on taas muka hätänä. On vaatinut pajlon opettelua ja itsensä psyykkaamista, mutta yleensä jo selviän kaupasta järjissäni ulos =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla tulee joskus kaupassa sellainen kohtaus. Tulee sellainen epätodellinen tunne, tuntuu että pyörtyy justiin, tulee tuskanhiki, tuntuu että pitää heti päästä pois. Pelkää että ei enää hallitse itseään tai siis kroppaansa. Kamala tunne! Sitten tuntuu että kaikki huomaa että tuo voi jotenkin huonosti, tuntuu tai kuvittelee että kaikki kattoo ja se lisää ahdistusta.

Ben Furman kirjassa Perhosia vatsassa kuvaillaan todella hyvin erilaisia paniikki- ahdistus- tai jännitysoireita.

Yleisimmät oireet ovat ns. sympaattisen hermoston tuottamat liialliset reaktiot:

Punastuminen, hikoilu, sydämen tykytys, hengityksen kiihtyminen, heikotus, tärinä.



Minulla em. lisäksi tietyissä tilanteissa on vahvimpana oireena todella paha olo: oksetus ja tunne siitä että vatsa menee sekaisin. Ne ovat kaikki normaaleja oireita ja niistä voi päästä eroon monella eri tavalla. Suosittelen tuota kirjaa..

epätodellinen olo, tavallaan tunne ettei saa henkeä vaikka kuitenkin saa, sydän tuntuu pursuavan rinnasta vaikka pulssi ei edes mitattaessa hakkais kauheesti, hirveä ahdistus ja semmonen pelokas kuolemanpelko ja kauhun tunne. LIsäksi saattaa mennä maha löysälle ja haluaisi vaan kotiin ja jonnekin peiton alle.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat