Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minusta tosi vaikeaa, varsinkin jos kaikki ovat noin 20 v vanhempia. Osaan kyllä vastailla ja keskustella jos joku muu aloittaa jostain aiheesta, mutta en ole varmaan koskaan itse alkanut puhua mistään. Miten oppisin keksimään puhuttavaa? Olen enemmän kuuntelijatyyppiä, mutta haluaisin olla " normaali" tässäkin asiassa. Onko muilla samaa ongelmaa?

Kommentit (23)

Ehkä vaikeinta onkin tajuta miksi?

Miksi siis puhua niitä näitä, jos ei oikeesti kiinnosta?

Tai siis ketä kiinnostaa jonkun vapun vietto, jonkun vene jne?

Miksi haluaisin tietää näistä asioista?

Tuntuu että minulla on joku aivojen osa pudonnut matkan varrella pois kun en tajua tällaisten keskustelujen merkitystä.

Vie vaan energiaa puhua ja olla kiinnostunut, en oikein saa siitä mitään irti. Väsyn vaan kun mietin mitä tuohonkin nyt voisi sanoa jne. On vaan niin kuin kova ponnistus sanoa jotain oma-aloitteisesti.

-ap

> Aika surkeat kontaktit varmaan teillä, jotka ette osaa jutskata



ihmiset on erilaisia. mun alalla on jonkin verran tärkeää olla ihmisten kanssa väleissä, tuntea ihmisiä jne. itse olen ujo enkä puhelias, mut kun muistakin ihmisistä löytyy sellasia, niin sit tullaankin juttuun ja syntyy suhteita/verkostoja.









Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joo, tiedän olevani aika hyvä saamaan ihmiset puhumaan. Mun äiti aina nalkuttaa, että en jaksa sukulaisissa ikinä seurustella kenenkään kanssa. Johtuu täysin siitä, että jututan ihmisiä päivät pääksytysten.

ihmiset vaikuttavat jotenkin yksinkertaisilta. Joinakin päivinä olen sillä tuulella että jaksan jutskata työpaikalla niitänäitä, mutta usein olen myös ihan kuuntelijana enkä jaksa osallistua jos aihe ei minua kiinnosta... Vaikutan varmaan tylyltä vai mitä? Mutta en voi pakottaa itseäni osallistumaan jos se ei tunnu luontevalta ja mielekkäältä, vaikka varmaan se olisi tärkeää... Pitävätköhän muut minua outona? Itse tiedän " lörpöt" ja en arvosta heitä kovin korkealle... vaikka tietysti keskustelu on rennompaa kuin tukala hiljaisuus...

meikän 7 hengen (kolme naista, neljä miestä) työpaikalla keksin parhaiten juteltavaa yhden about ikäiseni miehen kanssa. jutellaan työasioista, joskus muustakin. tuo mies on ottanut yleisestikin roolikseen toisten viihdyttämisen eli on kahvipöydässä hauska, juttu luistaa kun hän on paikalla.



muitten kanssa keksi sit juteltavaa enemmän tai vähemmän, mut aika usein on kiusaantunutta hiljaisuutta, kun meikä ei oo niin puhelias, ja niinpä aika usein työkaveri viekin kahvikuppinsa oman tietokoneen ja työpöydän ääreen, jos kahvitilassa olen minä pelkästään paikalla.



joskus kahvipöydässä nauru raikaa, kun minä en ole paikalla. lähinnä kysymys on siitä, että jostain syystä eräs minua hieman vanhempi, 40 v tms. (miespuolinen) työkaveri ei tule kanssani oikein juttuun. syytä en ole keksinyt, monta vuotta ollaan jo oltu samassa työpaikassa. joka tapauksessa, jos en ole paikalla, tällä yhdellä henkilöllä on hullun hauskaa muiden kanssa, mitä sitten on ehkä vähemmän kiva kuunnella työpöytänsä ääressä. jos menen paikalle, juttu hiljenee. ja vastaavasti jos lähden pois, niin johan alkaa juttu heti luistamaan. joskus on ollut jotain muutakin, esim. ko. henkilö ei ole kertonut minulle, että asiakastapaamiseni on peruuntunut, ja meikä sit etukäteen tapaamista varten hyvin valmistautunut, tehnyt materiaalia jne. ja sit samana päivänä asia selviää, vaikka olisi voinut kertoa edellisellä viikollakin. tai sit henkilö järkkäilee jotain yhteisiä työpaikan lounasjuttuja (lähdetään ulos syömään) jonne minua ei kutsuta mukaan. vaan ei hänestä erityisemmin ole haittaa, kun työtehtävämme ovat niin erilaiset, ettei meidän tartte olla juuri keskenään tekemisissä. useimmiten ainakaan.



vastaus kysymykseen: en keskivertoihmisen kanssa keksi kovin hyvin. mut ei tuo haitanne. työelämässä on siitä huolimatta tultu oltua useampi vuosi, muutamassa työpaikassa ja tähän asti ole työpaikkaa vaihtanut pääsääntöisesti itse, ettei ole ollut erityistä työntöä.



Mutta kysele ja ole kiinnostunut siitä toisesta. Kysy vaikka työntekijöiden lapsista, puutarhahommista, rakentamisesta, sisustuksesta..... Ole kiinnostunut.

Minä olen saavuttanut aika paljon " joutavalla" höpöttelyllä; asia johtaa toiseen. Kerran sain työpaikan juttelemalla museossa eräälle toiselle siellä kävijälle ja onnistuin myös saamaan elinikäisen alennuksen erääseen liikkeeseen jne. :)

On todella kivoja työkavereita ja puhutaan milloin mistäkin, välillä vakavasti ja välillä todella hulvatonta ja hullua huumoria. Nauramme paljon ja usein =)

työ on usein kiireistä, joten kiva työyhteisö on aivan ehdottoman hyvä asia jaksamisen kannalta.

Mun työni on sellaista, että tapaan usein vieraita ihmisiä ja joudun harrastamaan paljon small talkia. Tässä pitkä lista hyviksi havaittuja vinkkejä.



Aina voi kysellä viikonlopun vietosta, joko edellisestä tai tulevasta. Viikonlopun keskusteluun voi viettää aina ruokapuheet.



Kauden juhlat tarjoaa loppumattoman puheenaiheen. Mitä ruokaa vappuna, mitä vappuperinteitä teillä on? On se niin kiva/tylsä, että on tällainen sää vappuna. Vanhemmilta ihmisiltä voi kysyä, että tuleeko lapset käymään vappuna, nuoremmilta tapaavatko vanhempiaan vappuna. Sanan vappu tilalle sitten käy pääsiäinen/joulu/helatorstai/juhannus.



Kesämökki tai vene on myöskin ihan loppumaton puheenaihe. Monilla vähän vanhemmilla on jompikumpi ja jos ei ole, niin sitten voi keskustella, että olisiko kivaa vai ankeaa jos ei ole. Kesämökkikaudella voi aina tiedustella, että olitteko mökillä, oliko paljon puuhaa, mikä sää, oliko perjantaina ruuhkaa. Tuleeko mökille vieraita, käyvätkö lapset siellä?



Ihan joka päivä voi puhua liikenteestä. Mikä reitti paras töihin, paljonko maksaa autoilu, taaskaan ei poliiseja, aina poliisi kyttää siinä kohdassa, törtöt liikenteessä, huomavaisuus liikenteessä, julkinen liikenne, junat eivät ajallaan, tylyt bussikuskit.



Kauden kotihommista saa myös jutun juurta pitkin vuotta. Onko kevätsiivous, oletko pessyt ikkunoita, mikä on paras tapa pestä. Kohta pitää pestä matot, vietkö pesulaan vai pesetkö itse? Kuivaako matot, onko liikaa kastetta? Joko olette laittaneet kesäkukkia, pitääkö lannoittaa, miten ruohonleikkuu, naapurilla ruma piha, toiset leikkaa ruohoa sunnuntaina ysiltä aamulla. Joko joulukuusi, laitoitko pääsiäiskoristeita?



Samoin urheilutapahtumista saa ihan loputtomasti puheenaiheita, vaikka ei siis seuraakaan urheilua. Katsotko MM-kisoja? Enää ei tule seurattua, ei ole aikaa. Suomalaiset eivät ikinä pärjää. Millainen joukkua Suomella on?

Nyt euroviisuista voi puhua ihan joka päivä. Onko hienoa kun kisat Suomessa? Ei niitä kukaan ulkomailla seuraa? Meinaatko katsoa? yrititkö saada lippuja? Olipa kovin kalliita. Suomi pärjää, Suomi ei pärjää. Ja sitten tietysti jälkispekulaatiot tapahtumien jälkeen.





Useimmat eivät siis puhu mitään kovin hohdokasta, vaan ihan tavallista arkipuhetta.

osaisinpa minäkin. nuo jutut kuulostaa ihan helpoilta jutella, mutta sit kun pitäisi aloittaa keskustelu niin pää jotenkin tyhjenee kaikista ajatuksista.

Onneksi mä en käy juuri kahvitunneilla, joten ei tarvi samaa porukkaa kyllästyttää joka kerta :-)



Mun mielestä small talkissa on lähinnä tavoitteena saada ihmiset rentoutumaan, löytämään yhteinen aaltopituus. Mun mielestä työkontakteissa ei tarvitse mennä kovin henkilökohtaisiin asioihin, joten siksi mä yleensä jutustan juuri noita ihan yleisiä. Yleensä on myöskin todella epäkohteliasta mennä suoraan asiaan, vaan jotain joudutaan juttelemaan sinä aikana kun ihmiset availevat tietokoneitaan, istuvat pöytään ennen kuin voidaan oikeasti aloittaa palaverit.



Mutta samalla lailla se toimii oman porukankin kesken kahvipöydässä. Small talkin tarkoitus on luoda riittävän rento ilmapiiri, jotta voidaan sitten hoitaa työasioita ja ratkaista hankaliakin tilanteita, joita väistämättä joka työssä tulee.



Ap:lle ja muillekin kyssäri. Jos huomaat jonkun työssä virheen/puutteen, joka vaikuttaa sinun työhösi: kummalle on helpompi mennä siitä puhumaan

1) sellaiselle, josta eti tiedä mitään ja joka vaikuttaa etäiseltä

2) vai sellaiselle, jonka kanssa on jutusteltu sen verran arkisiakin asioita, että tiedät että yhteinen sävel on olemassa





Vierailija:

Lainaus:


ihmiset vaikuttavat jotenkin yksinkertaisilta. Joinakin päivinä olen sillä tuulella että jaksan jutskata työpaikalla niitänäitä, mutta usein olen myös ihan kuuntelijana enkä jaksa osallistua jos aihe ei minua kiinnosta... Vaikutan varmaan tylyltä vai mitä? Mutta en voi pakottaa itseäni osallistumaan jos se ei tunnu luontevalta ja mielekkäältä, vaikka varmaan se olisi tärkeää... Pitävätköhän muut minua outona? Itse tiedän " lörpöt" ja en arvosta heitä kovin korkealle... vaikka tietysti keskustelu on rennompaa kuin tukala hiljaisuus...




Kohteliasta olisi kyllä kaikkien vähän yrittää viedä keskustelua eteenpäin. Itse olen usein työpäivän jälkeen väsyksissä, kun (itsekin ujona) joudun pitämään yhden naisen showta mykille työkavereilleni.



Small talk on sellainen taito, jota voi ihan harjoitellakin. Ehkä itsekin opettelet, kun tulet vähän vanhemmaksi?


yritän oikein tsempata ja muistaa kysyä toisilta niiden kuulumisia ja jatkoja, siis jos ovat vaikka kertoneet suunnitelmistaan, niin kysyä sitten jälkeenpäin miten meni.



Mua kyllä kiinnostaa kuulla ja kuunnella, mutta tosi helposti tulee vaan vaahdottua omia työ- ja muita asioita.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat