Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Pitääkö huolestua, jos pienellä tytöllä on vain 1 kaveri tarhassa ja hän olisi mieluummin kotona äidin kanssa? Kotona puhetta ja juttua riittää sosiaalisen isoveljen kanssa, mutta muualla tyttö on tosi tosi hiljainen. Onko vinkkejä, miten neidistä saisi ulospäinsuuntautuneisemman ja reippaamman??

Kommentit (10)

Kuopukseni on samanikäinen, joka myöskin (ja kukapa lapsi ei olisi) olisi kaikkein mieluiten kotona äidin kanssa. 3,5-vuotiaalle on jo ihan hyvin, jos on yksi kaveri.



Anna ajan kulua, äläkä vielä huolehdi. Jos viisivuotiaana on vielä tosi syrjäänvetäytyvä, voitte alkaa miettiä jotain "harjoitteita" eskaria silmälläpitäen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että meistä kaikista ei koskaan tule ulospäinsuuntautuneita ja reippaita.



Ehkä lapsi on ujon sorttinen, ja sitä hän saa vielä ihan rauhassa ollakin.



Sen voit tehdä tietysti, että rohkaiset lasta tervehtimään tuttuja vastaantulevia lapsia, tai vastaamaan tervehdyksiin. Oma viisivuotiaani oli liian ujo tähän kolmivuotiaana, mutta nyt viisivuotiaana tekee sen reippaasti ja osaa toimia ryhmissäkin hyvin.

Nyt viime aikoina ollaa annettu hänelle oikein ekstra paljon ihan omaa aikaa vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. Käydään vaikka kaupassa tai mäkkärissä, metsässä ...tai istutaan sohvalla ja katellaan kirjoja. Kuitenkin niin, että sisarukset ei ole paikalla - ihan kahden vaan.



Ja samalla koitetaan mahdollisimman paljon jututtaa lasta omista mietteistään. Miten hoidossa menee? Mitä siellä leikitään? Mitähän joulupukki tuo ens jouluna? Mitä tehtäis huomenna? jne....



Minusta on auttanut kyllä. Poika on aurinkoisempi ja reippaampi kuin kuukausi sitten.

Ap:lle, saahan hän jo hyvää mallia sosiaalisesta isoveljestään. Hyvä, että kotona on reipas ja puhelias, kokee siis kodin turvalliseksi paikaksi. Parasta minusta on se, että rakastaa lastaan sellaisena kuin on. Itsekin olin lapsena ujo, mutta nykyään sosiaalinen ja aktiivinen aikuinen, tosin edelleen isot porukat saavat minut hiljaiseksi. Lapsena häpesin ujouttani, kun aina siitä puhuttiin ja yritettiin minusta muuta, mutta nyt olen hyväksynyt itsessäni tämän ujonkin puolen. Toisinaan siitä on jopa hyötyä, ei aina tarvitse olla suuna päänä ja rynnätä päättömänä joka paikkaan, ei siis lapsenakaan.

lapselle on tärkeintä tuntea olevansa hyvä sellaisena kuin on.

ujoutta ei voi "karaista" lapsesta.

aika on yleensä paras apu.



itse olin lapsena hirveän ujo vielä 1-2 luokalla.

minua ei koskaan pakotettu olemaan reipas vaan sain olla rauhassa oma ujo itseni.

arkuus hävisi luonnostaan ja vähitellen innostuin mukaan koulun näytelmäkerhoon sun muihin esilläolotilanteisiin, jotka aiemmin olisivat aiheuttaneet silkkaa kauhua.



ihmiset ovat niin erilaisia, ei kaikista koskaan tule esiintyjiä eikä tarvitsekkaan.

Kuten muutkin vastaajat, olen sitä mieltä, että anna lapsen olla sellainen kuin on. Jos lapsi on hiljainen ja ujo, niin anna olla. Älä tee asiasta mitään numeroa ja sinäänsä kivasta luonteenpiirteestä huonoa asiaa, josta pitää päästä eroon. Tiedän, että nykymaailmassa jo pienten lasten "pitäisi" olla reippaita ja sosiaalisia. Mitkä paineet tämä lapselle aiheuttaakaan! I

Nytkö hiljaisista tuli mahdollisia joukkotuhoajia tai ainakin "kakkosluokan kansalaisia"? Mikä ihmeen tavoite puheliaisuus on? Ujollakin voi olla hyvä itsetunto. Hiljainenkin voi olla onnellinen. Rauhallisemmatkin selviävät työtehtävistä hyvin. Yhteiskunnassa se vikaa on, jos heitä ei arvosteta! Miksi muuttaa lasta toisenlaiseksi vastoin hänen luontoaan, jos ongelmia ei ole. Hyväksykää ne hiljaisetkin lapsenne!

lapsen luonteenpiirteeksi ja varsinkin tuon ikäiselle 1 kaveri hoidossa voi riittää mainiosti. Kotona tuntee olevansa turvassa ja sitä tulisi vaalia. Missään tapauksessa ei kannata lähteä vertaamaan sosiaaliseen isoveljeen tai muihin lapsiin.



Minusta on hyvä etteivät kaikki lapset ole suunapäänä joka paikassa. Itselläni on poika, joka on kova selittämään asioitaan kaikille ja sekin on välillä rasittavaa. Varsinkin kun kommentoi sitten, jos esim. kaikki aikuiset joille puhuu ei vastaa hänelle heti "ei se osaa puhua"...



Lasta kannattaa rohkaista juuri tervehtimään muita ja antaa hänen rauhassa katsella sivusta ensin ja sitten vasta ohjata toisten touhuihin mukaan.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat