Vierailija

Kipu? Kontrollin menetys? Vauriot itselle, vauriot lapselle? Kuolema? Mikä? Entä pystytkö ajattelemaan asiaa " järjellä" vai voittaako tunne 6-0?

Sivut

Kommentit (32)

Koskaan ei ole tullut sellaista kutsumusta, että haluaisin ehdoin tahdoin, edes oman lapseni vuoksi revityttää alapäätäni ollenkaan. En ole koskaan ollut äitimyytin pauloissa, nyt minulla on viimeiset hetket tehdä se ainokainen ja sitä olenkin tekemässä; sektiolla tietenkin. Sektioon on myös ihan lääketieteellinen syy, minulla on aika äkäinen herpes.

Mutta en vaan yksinkertaisesti halua uhrata koko naiseutta, ja suoraan sanottua nättiä pilluani, josta rakkaani (+entiset rakkaat) minulle on aina maininnut. Se on osa naiseuttani ja katson vauvan osaltaan vaikuttavan sen muuttumiseen. Ok, olen kylmä horatsu tai mikä lie, mutta alakautta synnyttämään minua ei saa kukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

joo, leikkauskipu on täysin siedettävää ja hallittavaa.



supistuskipu tuntuu ylivoimaiselta. mulle sanottiin, et pitäis rentoutua. vaan en pysty kun mua sattuu vaan jännitän itseäni sitä enemmän mitä enemmän sattuu. ja se vie tietty voimia ja kyky sietää kipua laskee entisestään.

Eniten pelottaa se, miten kaikki voi mennä täysin pieleen. Sanonta " luota ammattilaisiin" aiheuttaa entistä enemmän pelkoa, koska minulla ei ole kovinkaan hyviä kokemuksia Suomen korkealuokkaisesta terveydenhuollosta muissakaan tilanteissa. Miten ennalta-arvaamattomassa synnytyksessä voi luottaa kehenkään kun ei pienemmissäkään asioissa voi (uskalla enää) luottaa?



Itse asiassa tämä kommentti liittyy yleisesti synnytykseen...

Sektiosta toivuin nopeasti. Pari päivää ja olin kivuton. Lapsi terve.



Alatiesynnytyksen seurauksena lähes kuolin. Ikävä kyllä menetin kohtuni :-(. Sain peräpukaman ja pahat repeämät. Vielä 8 kk:n jälkeenkään en ole toipunut kivuttomaksi. Lisäksi lapsella lievä aivovamma hapenpuutteesta johtuen.



Et repikääpä tuosta. Arvatkaa vaan, kumpaa synnytystapaa suosittelen.


Ponnistamisen vaikeus. Nyt on lisäksi tulossa paljon isompi lapsi: mitä jos se ei mahdukaan kaikesta huolimatta tai en vain pysty pukkaamaan sitä ulos?



Lisäksi pelottaa peräpukamat, joista tulee varmaankin ihan järkyttävän kauhea vaiva tämän synnytyksen jälkeen, koska edellisestäkin ne jäivät kiusaksi :(

Mulla on synnytyksestä 5kk:tta ja välillä ei tosiaan pysty jalalla oikasemaan mattoa. Tänään tuli ihan kävellessä samaa vihlontaa, vähään aikaan ei olekaan ollut.

mutta ei niin etten synnyttäisi. Kahdesti olen sen tehnytkin. Noita kauniin pillun menettämistä pelkääviä en ymmärrä, mutta eihän mun tarvitsekaan...

Sitten se, että tunnen etten osaa hallita tilannetta. Esim. en mielestäni osaa ponnistaa.

Nyt olen viimesillään raskaana, mutta en ole harkinnutkaan sektiota.

Ja tämä siksi että vielä enemmän pelkään sitä.. =)

Sektiot oli siistejä ja hyviä operaatioita. Leikkaushaavakipu oli kyllä naurettavan pientä kun sai lääkkeitä. Kaikkihan me tiedämme, että synnytyksen läpi ei saa kipulääkkeitä, aina ei ollenkaan. Kaverini oli kipeämpi epparin jälkeen ja hänelle liikkuminen oli aluksi yhtä tukalaa ja lisäksi hän oli kärsinyt kaameita supistuksia, joista minulla ei ole kokemusta.



Suunnitellun sektion riskit on riittävän pienet, joten valitsin sen. Alatiesynnytys voi päättyä hätäsektioon ja siinä puhutaan jo todellisista vaaroista. Elämä on riskinottoa. Minun riskinottoni kannatti. Minulla on kaksi ihanaa ja tervettä lasta, jotka syntyivät vaivatta sektiolla. Ei tarvitse muistella traumaattista synnytystä tai surra alapäänsä kuntoa. Olen aina treenannut lantionpohjalihaksia, joten juoksuharrastus sujuu eikä pissi karkaile.



Hienoa, että osa rohkenee synnyttää. Hienoa, että jokainen voi valita sen tavan, joka itselle sopii.

Vierailija:

Lainaus:


Kipu? Kontrollin menetys? Vauriot itselle, vauriot lapselle? Kuolema? Mikä? Entä pystytkö ajattelemaan asiaa " järjellä" vai voittaako tunne 6-0?




Päällimmäisenä minulla kipu. Kumpikin synnytys on lähtenyt normaalisti käyntiin. Ekasta oli supistuksia 20h, toisesta n.5h. Kumpikin synnytys päättyi sectioon. Ja tällä kokemuksella voin sanoa että kestän ennemmin leikkauskipuja noin viikon kuin yhtään supistusta!



Sitten vauriot lapselle. Lapsi syntyy paljon turvallisemmin sectiolla.



Omat vauriot siinä mielessä että jos alapää menee tosi pahaan kuntoon. Muuten enemmän pelkään sectiossa omia vaurioita, sehän on äidin hengelle vaarallisempi.



Järkeily ei vaikuta kun minulla ei ollut kyse pelkästä tunteesta vaan järkiperäisistä syistä.




Tokihan te kaikki tiedätte, että sektion komplikaatioriskit ovat REILUSTI suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Lisäksi toipuminen on lähes poikkeuksetta REILUSTI kivuliaampaa ja hitaampaa.



***Olen sitten se poikkeus. Hitaampaa varmasti mutta kuten aiemmin kirjoitin niin mieluummin leikkauskipu kuin supistukset. Ja kumpikin kipu on vielä erilaista, supistukset on todella kauheita. Leikkauskipu on siedettävää.



Ihan ystävällisessä hengessä minäkin (itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä) :)



***Takana kaksi synnytystä jotka kumpikin alkoivat supistuksilla ja päättyivät sectioon :)



***T:11



Ja lääkärin todettua ettei lantio anna yhtään periksi. Olin todella kiitollinen että sain terveen lapsen. Kun tein toisen en edes miettinyt muuta kuin sektiota. Lääkäri sen minulle lupasi ja sektiossa totesi että hyvä päätös.



Minä pelkäsin sitä että lapsi vaurioituu, erbin pareesi, cp-vamma tai ihan kuolee.

Itselle pelkäsin repeämistä persreikään asti ja loppuelämän inkontinessia sekä kusemisessa että paskoessa.



Kipu ei pelota ollenkaan, ja alapään " tiukkuus" ei kiinnosta tippaakaan.



Esikoiseni olisi vammautunut vakavasti, jos minua ei olisi kesken alatiesynnytyksen kiidätetty hätäsektioon. Tällä kertaa olen menossa pelkopolille ja aion vaatia pelkosektion, koska en halua saman toistuvan uudelleen. Pelkään siis lapseni vaurioituvan ilman sektiota.



Vierailija:

Lainaus:


Tokihan te kaikki tiedätte, että sektion komplikaatioriskit ovat REILUSTI suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Lisäksi toipuminen on lähes poikkeuksetta REILUSTI kivuliaampaa ja hitaampaa.



Sittenhän asiassa ei ole mitään " ongelmaa" jos on kokeillut molemmat tavat synnyttää ja siitä huolimatta valitsee sektion. Mutta ensisynnyttäjiä kehoittaisin vielä miettimään kertaalleen..



Entä sinä, joka et halunnut että " pillusi menee pilalle" (anteeksi en muista tarkkaa sanamuotoa:)), eikö sinua mietitytä sektiosta jäävä arpi?



Ihan ystävällisessä hengessä minäkin (itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä) :)








Itse toivuin suunnitellusta sektiosta niin nopeasti ja hyvin, etten keksi miten siitä (tai alatiesynnytyksestä) olisi enää paremmin tai nopeammin voinut toipua.



Synnytystapa on täysin henkilökohtainen, eikä siihen sovi ulkopuolisten ihmisten ottaa kantaa tai suositella sitä tai tätä ensisynnyttäjälle tai kellekään muullekaan.



Sektio-komplikaatioiden ja kuolemien tilastoja vääristää se, että suunnitellut, kiireelliset ja hätäsekiot ovat kaikki samassa.





Enpä mä näin monen vuoden jälkeen muista miten se todettiin ja diagnosoitiin. Synnytyksen jälkeen, kun kepeistä pääsi eroon joutui pitämään jotain ihmeen lantoin tukivyötä useita viikkoja. Nykyisin em. huomaa esim. liukkailla keleillä. Liukastua ei passaa -tai tuntuu h.liitoksessa. Myöskään mattoja ei voi suoristaa jalalla . Siis se sivuttaisliike tekee toisinaan kipeää. Mutta koska tapahtuneesta on jo noinkin kauan aikaa, olen oppinut elämään tuon kanssa (ja varomaan kipua aiheuttavia liikkeitä...)

Ja koen kyllä myös, että se miehen osuus tässä ' pilluilussa' on aika olennaista, eli kaiken kaikkiaan olen sitten päätynyt sellaiseen ratkaisuun. Olen toki myös aika herkkähipiäinen, en varmaan kestäisi koko toimitusta, siis ponnistelua jne., mutta tuo pilluasia nyt se tärkein asia siitä alapääsynnytyksestä kieltäytymisessä minulla on, sen voin ihan rehellisesti sanoa. Ei meillä sitä pillua mitenkään erityisen paljon tuijoteta, mutta kyllä sillä on ollut merkitystä melkein jokaisessa miessuhteessani, siis minun omalla suhteellani omaan pilluuni, joten haluan tietää myös mitä pillulleni tapahtuu ja estää sellaiset asiat, jotka eivät minua/pilluani miellytä, etenkin kun minulla on siihen mahdollisuus. Minä haluan itse, pilluni vuoksi.

Aamen :-).



t. pilluliisa



Esikoinen syntyi hätäsektiolla. Ennen sitä en osannut ollenkaan pelätä synnytystä. En ehtinyt kokea yhtään kipeää supistusta ennen kuin olin jo leikkauspöydällä. Sektion jälkeen koin jälkisupistukset sietämättöminä. Sen jälkeen olen alkanut kovasti pelätä mahdollista seuraavaa synnytystä, miten ikinä voisin selvitä niistä kivuista? Saatikka kaikki riskit joita kannan tuon esikoisen tapauksen tiimoilta. Haluaisin kovasti pikkukakkosen, mutta en todella tiedä onko minusta synnyttämään alakautta.

Tääll yksi jolla tuollaiset seikat ei tulleet edes mieleen. Väljyyttä mietin jonkun sekunnin sadasosan verran ja iloinen yllätys olikin, kun alateitse synnytyksen jälkeen olinkin tiukempi (kenties se viimeinen tikki tuli lahjaksi;) )



Ja jos joku ' siinä ja siinä' epäilevä lukee tätä, niin muistutuksena, että kaikki olemme hyvin erilaisia fyysisesti ja psyykkisesti kuten myös synnytykset ovat erilaisia.

Itsellä kolme alatiesynnytystä ja yksi kiireellinen sektio ja synnytykset meni kaikki ilman kivunlievitystä mutta kylläkin kivuilla(yhdestä kokeilin ilokaasua- ei apua)) mutta sektion jälkeen kipu ja olo oli todella kauhea.







Vierailija:

Lainaus:

No, jotenkin se alapää on ollut min..



Ja koen kyllä myös, että se miehen osuus tässä ' pilluilussa' on aika olennaista, eli kaiken kaikkiaan olen sitten päätynyt sellaiseen ratkaisuun. Olen toki myös aika herkkähipiäinen, en varmaan kestäisi koko toimitusta, siis ponnistelua jne., mutta tuo pilluasia nyt se tärkein asia siitä alapääsynnytyksestä kieltäytymisessä minulla on, sen voin ihan rehellisesti sanoa. Ei meillä sitä pillua mitenkään erityisen paljon tuijoteta, mutta kyllä sillä on ollut merkitystä melkein jokaisessa miessuhteessani, siis minun omalla suhteellani omaan pilluuni, joten haluan tietää myös mitä pillulleni tapahtuu ja estää sellaiset asiat, jotka eivät minua/pilluani miellytä, etenkin kun minulla on siihen mahdollisuus. Minä haluan itse, pilluni vuoksi.

Aamen :-).



t. pilluliisa






Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat