Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tummaihoinen mieheni työnteli 1-vuotiastamme ostoskärryissä etsiessäni jotain toiselta puolen liikettä. Pian mieheni tuli luokseni tyrmistyneen näköisenä ja pyysi minun mukaansa " katsomaan yhtä naista" .



Löysimme kyseisen, siististi pukeutuneen vanhemmanpuoleisen rouvashenkilön hetken päästä, ja mieheni pyysi minua seuraamaan kauempaa, mitä pian tapahtuisi. Mieheni ohitti naisen kärryjen kanssa. Nainen otti napakasti kiinni nenästään ja irvisti pojallemme tehden samalla oksennusrefleksiä kuvaavia eleitä. Sama toistui pojan ja miehen palatessa luokseni. Menimme uudestaan naisen luo ja ajelimme huviksemme naisen ympärillä ihan vain reaktioita testataksemme. Nainen jatkoi mielenkiintoista elekieltään ja mutisi jotain haisevista afrikkalaisista yms.



Minulla alkoi keittää yli, mutta pidin silti naaman peruslukemilla ja ääneni tasaisena ja kysyin naiselta, oliko hänellä kenties meille jotain asiaa. Nainen mulkaisi minuna ja huusi: " Likainen nainen!" ja kysyi, että enkö muka tiedä, kenen kanssa puhun. Minä siihen, että juu, enpä taida tietää. Nainen selvitti ääni väristen, että hänellä on kyllä tuttuja eduskunnassa ja hän tekee meistä ilmoituksen. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja lähdin nauraen pois. Mitä tuohon voi enää sanoa?



Hän tekee ilmoituksen mistä? Siitä, että kehtasin käydä perheeni kanssa S-marketissa? Vaiko ehkä siitä, että poikani haisi afrikkalaiselta? Voi elämän kevät.



Jos tilanteessa olisi ollut paikalla vain minä ja mieheni, en tätä juttua olisi tänne jaksanut kirjoittaa. Tuollaisiin hulluihin (selvästihän naisella viirasi, ja pahasti) törmäämme harvase päivä, jos kahdestaan kuljemme, ainakin ilta-aikaan. Mitä siitä jauhamaan. Mutta kun tuo vihanpurkaus kohdistui lapseen, minun pieneen lapseeni! Siinä hän istua nökötti, maailman ihanin pieni miekkonen, eikä ymmärtänyt yhtään mitään.



Tuntuu niin pahalta. Mitä kaikkea lapseni vielä saavatkaan tulevaisuudessa kestää? Pystymmekö varmasti takaamaan sen, että heillä on niin vahva itsetunto, että pystyvät elämään tässä maassa, näiden S-market -mummojen ja etenkin heidän nuorempien sielunveljiensä seurassa? Miten me sen teemme?



Ettehän te, rakkaat av-mammat, kasvata lapsistanne tuollaisia mummoja?

Sivut

Kommentit (33)

Yritämme opettaa lapsemme tuntemaan isänsä kotimaata ja kulttuuria, jotta oppisi tietämään asioista enemmän kuin joku tyypillinen rasisti-rane ym. lajinsa edustajat. Kuten joku jo sanoikin, sivistys on kaiken perusta.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


" onpa hienoa, että syntyy näitä vaaleitakin lapsia" ...



Oli tietysti kohteliaisuus olevinaan, mutta minusta tuntui pahalta. Kaikki lapset ovat ihania ja arvokkaita.



Ei pelkoa ap, meidän vaaleasta vauvasta emme ainakaan me kasvata rasistia, toivottavasti ei yhteiskuntakaan.

Kyllä minun on silti perustettava perhe sen miehen kanssa, joka siihen tehtävään parhaiten sopii ;) Jos sen edellisen vaaleaihoisemman ehdokkaan olisin valinnut, niin nyt olisivat sitten avioerolapsia...



Ap

Olisi varmaan ollut sen eukon ensisuudelma...



No joo, luultavasti olisimme saaneet kaupan vartijat kimppuumme. Seuraavan päivän Iltis-otsikko: " Raiskausyritys lähikaupassa" .



Ap

Itse kun hän ei näytä siihen sivistyneistöön kuuluvan. Jos et tiennyt, niin sivistyneisyyteen kuuluu mm. toisten ihmisten kunnioittaminen. Rasismi taas on pahimman laatuista tietämättömyyttä, jota sivistyneet ihmiset eivät osoita.

ilmankos osa suomalaisista on niin rasistisia mulkvisteja jos kasvattajanakin toimiin nenästään pitelevä AIKUINEN ihminen....ei v***ttu, ei voi kyllä muuta sanoa...

Mielipiteitä saa olla, mutta tarvitseeko niitä esittää noin pienelle lapselle jne. Älyttömintä on uskomus, että ulkolaiset eivät puhu suomea ja puhua mitä vaan heidän kuulteen.



Omista lapsistani kasvaa toivottavasti ja oletettavasti hyvin suvaitsevaisia. Taloyhtiössämme (pienikin vielä) on lapsia 5 eri maasta. Kaikkien vanhemmat ovat fiksuja, työssäkäyviä ja mukavia ihmisiä. Osasta perheissä joku on perheenjäsen on suomalainen, osassa ei. Ei haittaa mitään. Hyvin juttu kulkee ja talon asiat hoituu. Lapsemme leikkivät keskenään ja ainakaan vielä ei ole edes kovasti ihmetystä herättänyt ihonväri tai muu asia. Lapset ovat n. 1-5v.

Kiitos kivoista kommenteista! On niin paha mieli vieläkin, että auttavat kummasti.



En vieläkään meinaa uskoa, että tuollaista voi tapahtua!



Ap

Oli kyllä tosi inhottava kokemus teillä. Olen pahoillani.



Mieheni siskolla on lapsi afrikkalaisen miehen kanssa (ovat eronneet). Teini-ikäisenä tyttö vastasi kommentteihin ihonväristään, että " Itse makaatte kesät pitkät auringossa ja yritätte tulla samanvärisiksi!" Ainakin hänellä on siis sana hallussa ja itsetunto kohdallaan.



Kun rakastatte ja kannustatte lasta avoimesti hänelle varmaan kehittyy terve itsetunto. Mutta niinhän te varmaan jo teettekin.

Jos saavat muutenkin hyvät eväät elämään, oppivat myös suvaitsevaisiksi. Niin minä sen näen.



Ja normaaliahan se vain on, että erilaisuutta oudoksutaan ensin. Vanhempi poikammekin kutsui naapuriin muuttanutta, hunnutettua naista möröksi, ja kyseli, miksi somalit haisevat niin kummalliselta. Uteliaisuus ja pelko ovat normaaleja tunteita, joista pääsee eroon asiaan tutustumalla. Rasismi taas on jotain ihan muuta.



Ap


Minulla on ollut kokemuksia mustista miehistä kaksi kertapanoa, toinen Afrikasta ja toinen Usa:sta ja vielä yksi Afrikasta jonka kanssa paneskeltiin useamman kuukauden ajan, tämä hurjassa nuoruudessa opiskeluaikoina.



Pidemmässä suhteessa myönnän että erilainen ominaishaju oli havaittavissa jota voisi kai sanoa neekerinhajuksi varsinkin hiotessaan. En tiedä oliko kyseessä joku ravitsemusasia vai mikä sillä meillä ainoastaan seksisuhde ja ei yhteisiä ruokahetkiä. Lopetin suhteen siihen kun paljastui että hänellä on suomalainen tyttöystävä joka opiskeli eri yliopistossa kuin tämä mies.



Perui siis tapaamisemme tämä musta mies joka oli hyvä rakastaja ja paljasti siinä vaiheessa että hänelle on tulossa tyttöystävä vierailulle ja minä en voi tulla heille silloin vasta sen jälkeen kun tyttöystävä palaa takaisin opiskelupaikkakunnalleen.



Mitään viitettä huonoon omatuntoon en havainnut, liekö heidän kulttuuriin kuuluvaa että tällainen toiminta on ok.



Siihen lopetin tuon suhteen. Tämä tapahtui 80-luvulla.



Rasisti en ole ja nykyiseen ystäväpiiriinkin kuuluu monenvärisiä ja taustaisia ihmisiä.

Minä haluaisin, että lapsemme tottuisi (sori huono ilmaus) tummaihoisiin lapsiin. Meilläpäin niitä vaan ei paljon ole ja jotenkin katsovat oudoksuen kun joskus sellaisen näkevät :(

Itse suu vaahdossa kerron, että ihan samanlaisia ovat kuin mekin, vaikka ihonväri on erilainen. Että onhan kaikilla ihmisillä eriväriset hiuksetkin jne.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat