Seuraa 

sain tietää olevani raskaana.. ja näinollen vauvoille ikäeroa tulisi vuosi ja 3 kuukautta. samalla olen innoissani ja samalla kauhistuttaa että kuinkas rankkaa se sitten oikeasti on.. kirjoittaisitteko kokemuksanne te joilla lapset syntyneet peräkkän!?

Kommentit (11)

Meillä ei ole pieni ikäero lapsilla(2v6kk), mutta nukutaan kaikki vierekkäin edelleen. Esikko ei heräile vauvan yösyöminkeihin mitenkään. Vauvalla oli koliikki ja sitten kanniskelin olkkarin puolella vauvaa kun huusi. Yleensä esikoinen ei herännyt huutoon kunhan sai unen päästä kiinni. Muutamme varmaan vajaan vuoden päästä ja tilaa on enemmän, mutta epäilen että nukumme edelleenkin kaikki samassa huoneessa. Helppoa kun ei tarvitse kulkea lasta rauhoittamaan toiseen huoneeseen tai kärsiä ahtaudesta jos lapsi taapertaisi meidän viereen omasta huoneestaan. Ehkä siskokset muuttavat sitten joskus omaan huoneeseensa yhdessä.

meilläkin asunnossa on vaan 2 huonetta ja mietimme että onko muutto isompaan kotiin välttämätön.. mutta ei siis ole:). meillä esikoinen vaan on aika herkkä heräilemään mihin tahansa ääniin erityisesti päiväuniaikaan mutta voihan olla että siihen mennessä jo oppinut paremmaksi nukkujaksi tai sitten viimeistään oppii..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Varmasti on välillä väsynyt ja rankkaakin, mutta kyllä ne lapset on silti niin ihania! Kaikki toki riippuu niin paljon lasten ja teidän vanhempien temperamenteista, miten terveitä ollaan, tukiverkoista jne.



Meillä olisin lapset ottanut vastaan jo aikaisemminkin, mutta nyt meillä on kolme ja ikäeroa on esikoisella ja kakkosella 1v8kk sekä kakkosella ja kuopuksella 1½v. Meillä lapset ovat tosi vilkkaita ja toiminnallisia, joten vauhtia piisaa. Välillä on tosi rankkaa, mutta lähinnä henkisesti, kun potee alituiseen " huono-äiti" syndroomaa... Meilläkin lapset ovat alkaneet leikkiä yhdessä tosi pieninä, kakkonen oli puolisen vuotta, kun alkoi pöristä veljen perässä autoilla :) Riitoja ja tappeluita tulee kymmenittäin päivän aikana, mutta vastapainoksi ovat tosi läheiset kaverukset ja huolehtivat toisistaan.



Nukkumajärjestelyt varmasti riippuvat siitä, millaisia nukkujia te olette. Meillä on aina nukuttu omissa sängyissä (vanhemmilla niin kapea sänky, etten siihen pientä uskalla ottaa) jo siksikin, että kaikki pyörivät paljon. Jokainen nukkuu näin paremmin. Vauva on vielä meidän kanssamme samassa huoneessa, mutta " isommat" nukkuvat yhdessä toisessa makkarissa. Sinne heidät on siirretty noin vuoden iässä. Etenkin kakkonen on herkkäuninen eikä olisi mitenkään pystynyt nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa.



Meillä on siis kolme lasta ja " vain" kaksi makuuhuonetta. Kunhan kaikilla on jossakin peti, homma toimii. Ja pienten leikit nyt kuitenkin on aina siellä, missä itsekin on, joten sikäli he eivät tarvitse omaa huonetta :)

Sivusta seuranneena pienestä ikäerosta on iloa ja haastetta. Parillakin kaverilla on lapset reilun vuoden ikäerolla. Kummassakaan perheessä ei kärsitty mustasukkaisuudesta (toisin kuin lähemmäs 2vuoden ikäerolla), yhteisleikit ja riidat sujuvat tosi nuorena, hoitopaikoissa tosiaan pääsevät samaan ryhmään ja ovat tukena toisilleen, vaikka kaikilla tuntuu olevan omiakin kavereita hoidossa.



Toisella pienempi nukkui 6kk äidin vieressä, mutta siirtyikin sitten isosiskon kanssa samaan huoneeseen. Oli kuulema hyvä juttu kaikkien unille. Äiti kävi jonkin aikaa imettämässä pienempää, mutta isompi ei tähän edes hätkähtänyt. Tosin nukkumajärjestys riippuu tosi paljon nukkujista ;)



Molemmissa perheissä äidit ovat olleet tosi väsyneitä sairastamisten kanssa, mutta näinpä se tuntuu olevan isommallakin ikäerolla. Mutta varmasti korostuu ensimmäisten vuosien aikana, kun perheessä on kaksi tosi pientä. Myös uhmaikä on haasteellista aikaa, kun lapset testailevat kilpaa vanhempien pinnaa. Molemmat korostavat rutiinien merkitystä ja valitettavasti toinen on kuitannut kakkosen ekan vuoden sanomalla, ettei siitä mitään muista, koska oli niin väsyttävää.



Tämä siis yhteenvetoa sivustaseuraajalta ja kuuntelijalta :) Hyvin on molemmilla sujunut. Ja hauska esimerkki sisarustoiminnasta: toisen perheen pikkukakkonen ei puhunut paljoakaan ymmärrettäviä sanoja ennen kuin yli 2v. Isoveli kun kertoi aina, mitä pienempi tarkoittaa. Siksipä pieni haki aina isomman paikalle tulkkaamaan, kun halusi sanoa jotain.

...ja hengissä vielä ollaan. Kuopus täytti juuri vuoden. Ei tämä niin rankka vuosi ole ollut kuin kuvittelin etukäteen. Tosin hankaliakin kausia ja päiviä on ollut. Huomaan kohtelevani vanhempaa lasta välillä liian isona ja vaadin häneltä liikaa. Pienihän hänkin vielä on ja oli varsinkin vauvan syntyessä.

Esikoinen ei osannut vauvan syntyessä olla vielä mustasukkainen, halusi kylläkin aina syliin kun aloin imettää pienempää. Nyt lapset leikkivät jo keskenään kivasti ja ikävöivät toisiaan toisen poissa ollessa.

Nukkumisjärjestely meillä on sellainen, että isompi nukkuu vanhempien huoneessa omassa sängyssään (on ollut aina huono nukkumaan, heräilee edelleen öisin). Kuopus nukkuu 12 tunnin yöunia meitä herättelemättä omassa huoneessaan.

Syksyllä lapsukaiset menevät päivähoitoon ja äidin huolta vähän lievittää se, että he pääsevät samaan ryhmään. Ovat alun totutteluvaiheessa toinen toisensa turvana.



Minulla ja veljelläni on vajaa vuosi ikäeroa ja äitini kertoi sen olevan elämänsä ihaninta ja onnellisinta aikaa. Liekö 30v kullannut muistot? ;)

Itse halusin kakkosen niin pian kuin suinkin, mutta heille tuli ikäeroa 1v8kk. Ei ongelmia ollut. Anna aikaa itselle kuin lapsille, ja laskee rimaa kotiaskareista. Nyt kun esikoinen on 5,5 ja kakkonen 3, kesällä 4, niin he ovat kuin paita ja peppu. Leikit kulkee tosi hyvin yhteen ja heistä on tosi paljon seuraa toisilleen. Alkoivat leikkimään jo silloin kuin kakkonen oli alle vuoden. Pikkuinen istuu laatikossa kun esikoinen " ajaa junaa" , yms. Äiti vain jää usein toiseksi kun isompi sisarus on niiiiin ihana. Veikka sai ensimmäiset ja makeimmat naurut. :) Oikeasti, mulla oli ihanaa tuo aika. Nyt perheen kolmas on 3v nuorempi kuin keskimmäinen ja hän ei mahdu sisaruksien leikkeihin samalla tavalla. Onneksi tuttavilla on suht. saman ikäisiä lapsia joiden kanssa saa " leikkiä" =syödä leluja lattialla vierekkäin :D

onnea myös sulle:). hauskaa että joku on samassa tilanteessa tälläkin hetkellä, (varmasti siis monikin..). ainakin niistä kahdesta on sitten pian (lähivuosina) jo leikkiseuraa toisilleen!

Nimittäin mulle on tulossa just samalla ikäerolla toinen lapsi, siis 1v 3kk. Hui! :) Mulla on kyllä jo melkein puoliväli menossa tässä raskaudessa, ja täytyy sanoa että ihme on kuinka paljon tuo esikoinen on kasvanut ja kehittynyt jo tässä lyhyessä ajassa. Pointtini on se, että vaikka positiivisen testin jälkeen tuntuu että esikoinen on vielä niin hirmu pieni, niin asiat muuttuu ja lapsi kasvaa eikä sille mitään mahda! :) Siis pikkuinenhan tuo esikoinen oikeasti on, ja olen päättänyt mm. että en millään lailla kiirehdi vieroittamaan tuttipullosta ennen kakkosen syntymää ja elämän tasaantumista jne. Olkoonkin sitten kaksi vauvaa, mutta ei se esikoisen syy ole että kakkonen niin pian tulee taloon! :)

Tsemppiä sinulle ja onnea!

Meillä näiden lapsukaisten ikäero on juuri tuo 1v3kk ja kuopus on nyt 10kk ikäinen. Ihan suunniteltu juttu tämä lyhyt ikäero oli ja olimme varautuneet etukäteen jo yhteen sun toiseen ongelmaan ;o)Loppupelissä kaikki on mennyt paljon helpommin mitä odotettiin, vaikka toki välillä on kädet täynnä hommia ja väsymys sen mukainen. Olisimme kuitenkin yhä valmiit samaan ratkaisuun.



Itse raskausaika meni ihan loppua lukuunottamatta loistavasti. Toinen raskaus oi sen 100 kertaa helpompi kuin ensimmäinen ja nautin siitä täysin siemauksin! Imetys sujui raskauden puoleenväliin asti, jolloin lpetin sen töihinpaluun myötä. Helposti sujui sekin. Ihan viimeviikot olivat kyllä tuskaa johtuen lähinnä jättimäisestä mahasta (iso lapsi ja paljon lapsivettä) sekä viimekesän sietämättömistä helteistä ja synnytykseen liittyvistä peloista. Loppu meni kuitenkin paremmin kuin hyvin.



Meillä tilanne on siinä mielessä hieman erilainen, että esikoisemme on kehitysvammainen ja nuo taidot tulevat sen myötä muita hitaammin. Vielä tänäpäivänä meillä on kaksi kävelytaidotonta lasta, mikä tietty aiheuttaa omaa pientä lisähommaa. Mutta siis tietoisina tästä emme edes odottaneet esikoisen kasvavan " isoksi" vauvan myötä, vaan lähdimme ajatuksesta että meillä tulee jonkin aikaa olemaan " kaksoset" . Sitähän tämä monessa mielessä nyt on.



Mustasukkaisuutta ei mielestäni alkuun ilmennyt lainkaan, isoveli rakastui heti pikkusiskoon. Nyttemmin osaavat jo molemmat hakea huomioa ja saada aikaan riitaa leluista ym. Välillä isoveljen kovakouraisiksi muuttuvat otteet antavat oman makunsa mustasukkaisuudesta, mutta pääasiallisesti ovat toistensa parhaat ystävät. Touhuavat jo kovasti yhdessä ja ilahtuvat aina toistensa näkemisestä.



Nukkumisjärjestelyistä sen verran että meillä esikoinen muutti omaan huoneeseensa jo 5kk iässä ja nyt siis 10kk ikäinen kuopus nukkuu pinnasängyssä huoneessamme, vielä ei ole päätetty koska siirretään molemmat samaan huoneeseen. Mutta jos esikoinen olisi nukkunut kanssamme, en usko että olisin kiirehtinyt tuolla omaan huoneeseen siirtämisellä, enkä ainakaan yhdistanyt sitä heti vauvan tuloon. Ollaan paljon reissailtu ja nukuttu kylässä, tuolloin on eikoisella ollut matkasänky ja kuopus nukkunut välissämme. Kaikki siis samassa huoneessa ja hyvin on mennyt. Uskon että olisimme kotonakin kokeilleet tuota ja/tai siis pitäneet molemmat huoneessamme.



lukisin mielelläni myös nukkumisjärjestelyistänne? siis että onko mahdollista nukkua samassa huoneessa koko perhe vai täytyisikö esikoinen saada omaan huoneeseensa ennen vauvan syntymää? julmalta tuntuisi pistää hänet yksikseen nukkumaan vain siksi kun uusi tulee tilalle mutta tuleeko siitä yhdessä nukkumisesta sitten mitään kun vauva heräilee yösyötöille...?

Meillä ikäero on suurempi ( 8 vko ja 2,5 vuotta ) mutta haluisin kertoa oman kokemuksen nukkumisjärjestelyistä.



Eli meillä vauva nukkuu minun ja miehen vieressä ja esikoisen sänky on meidän sängyn vieressä ( josta tosin usein kompii aamuyöstä myös väliin ).



Hyvin on toiminut meillä. Esikoinen ei ole kertaakaan herännyt vauvan itkuihin ja öhinöihin ( joka vähän jännitti ).



Seksi puuhat hoidetaan sitten olohuoneen puolella : )



Meillä tämä järjestely on ainoa mahdollinen kun huoneita asunnossa on vain 2, mutta olen ihan tyytyväinen. Itsekin saan levätä paremmin kun ei tarvitse ravata toisessa huoneessa imettämässä tai lohduttamassa.



Pirriäinen

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat