Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Onko työtilanne huonontunut, vai johtuukohan tämä minun henk-koht. taustastani?

Olen aina saanut töitä nopeasti, ne on jopa tarjottimella kotiin kannettu. Yleensä ensimmäinen jo työhaastattelu on tärpännyt. Nyt olen käynyt jo haastatteluita useamman, mutta vielä hankalampaa on ollut päästä haastatteluun.

Työhakemukseni on persoonallinen ja parempi kuin koskaan, ja cv:ni monipuolinen ja fiksun kuuloinen. Siitä ei siis voi olla kiinni. No, valokuvaa siinä ei ole vieläkään.

Ja lapsetkin lähenevät jo kouluikää.



Se, mitä on vuosien varrella muuttunut on nämä:

- olen asunut muutaman vuoden ulkomailla miehen työn perässä, mutta itsekin töitä tehneenä. Luulin, että tuo työtodistus on tosi merkittävä, mutta se ei olekaan.

- olen entistä vahvemmin oma itseni haastattelussa, en jännitä pätkääkään, mutta uskon antavani itsestäni hyvän kuva.

Eli laittaa miettimään, kumpikohan tekijä vaa' assa painaa enemmän..?



Minulle on ylempi korkeakoulututkinto ja asun Helsingissä.



Mitä ajatuksia tämä kirjoitukseni sinussa herättää?

Sivut

Kommentit (39)

aina on töitä riittänyt. Sai vakkaripaikan nuorempien nenän edestä vastikään. :)



Itse opiskelin nyt, olen 29-vuotias valmistuessani, lapset ovat silloin ekalla ja kolmannella luokalla. Mulla on työkokemustakin jo ja toivoisin, etten mihinkään esteisiin törmää.

Itse hain viime keväänä/kesänä töitä yhteensä noin puoli vuotta ennen kun elokuussa tärppäsi yhtaikaa paristakin hyvästä paikasta.

Sitä ennen oli jo epätoivoissani alkanut hakea ties mitä assarin paikkoja, mutta ei mikään natsannut. Tilanteeni tosin on toinen koska olin vastavalmistunut lapseton ja 27v.. Mutta silti kesälomakauden mentyä rekrymarkkinat kuumeni kovasti varsinkin asiantuntijapuolella.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jotka menevät töihin sitten " joskus" kun lapset on isoja. Jos oikeasti töihin aikoo mennä, pitäisi olla siellä jo. Itsellänikin kesti saada työtä vaikka olen alle 30!

Voiko se tynöhaku entisestään siis vaikeutua :(? Olen 26v tuore KTM ja on työt kiven alla. Mulla lapsi ja tuntuu, etten pääse edes haastatteluihin kun muilla on entistä pätevämmät kokemukset ja suositukset

kirjoitin.



Olen itse jo himpun päälle 40, suurin osa tuttavistani myös ikähaarukassa 38-44. Monilla lapset juuri tuossa esikoulu/ ala-asteiässä (kun opiskelut ja työnteko ovat siirtäneet lasten hankinnan keskivertoa myöhemmäksi).



Välillä on aika katkeraa huomata omalla tai ystävän kohdalla, että 35 v on tosiaan naiselle jonkinlainen raja, sen jälkeen täytyy taistella entistä kovemmin paikastaan. Nurinkurista, mutta niin nykypäivää.

Kun nainen ylittää 35 -v rajapyykin, huomaa olevansa jo kakkoskastia työmarkkinoilla, vaikka kokemusta olisi muille jakaa. Siihen vielä pienet lapset päälle, niin tehtävään kuin tehtävään (ainakin ns asiantuntijahommissa) löytyy nuorempi, yrityksen tarpeisiin taipuvampi (yleensä mies-)henkilö.



t. samankaltaisessa tilanteessa oleva

Olen KM, mutta en luokanopettaja.



Tuo on hyvä kysymys, tuo oikeisiin hommiin hakeutuminen. Ensin tein sitä, koska menin vain oman kiinnostuksen perässä. Ainoastaan oman alani asiantuntijatehtävät ovat tärpänneet haastatteluun asti. Mutta niitä hommia ei ihan joka päivä tule auki.



Olen myös määrätietoisesti rakentanut uraani tiettyyn suuntaan. Tein ulkomailla hommia, jotka olivat täysin väärää alaa, mutta uskoin, että se antaa lisäarvoa.



ap

Ohitsesi ajaa perheetön, pitkän ja yhtenäisen työuran kotimaassa tehnyt alemman korkeakoulututkinnon suorittanut (=halvempi) mies.



That' s life, honey!

juuri tuota minä tarkoitin. Nuorena sitä oli helppo selittää itselleen työkokemuksen puutetta tai lapsenteko ikäisyydellä ym. Nyt en voi millään selittää tätä tilannetta.



Onko todella niin, että toisilla on liikaa töitä, mutta toiset eivät meinaa niitä töitä saada? Siis onko yhteiskuntarakenne tässä muuttunut? Oi niitä aikoja, kun 80-luvun lopulla ylioppilaana teki ekonomin kesälomasijaisuuksia...



ap


Täällä nimittäin toinen, joka lähes samassa tilanteessa, tosin ulkomailta mulla ei ole työkokemusta, lapset ovat jo koulussa, ja ikää " vasta" 32 vuotta. Mutta nyt olen ollut jo kuukauden työttömänä ja turhauttaa, kun nuoret vastavalmistuneet tradenomit vievät työpaikat nenän edestä.

Tuntuu, että nuori ja vastavalmistunut on kova sana työmarkkinoilla, vaikka kokemusta ei ole nimeksikään. Lapsia ei vielä ole ja haluja kuitenkin mennä eteenpäin (=tekee kovasti töitä). Palkkaa ei tarvitse paljoa maksaa. Tosi syvältä!



Mutta asiasta kokeneiden kanssa keskustelleena tuntuu siltä, että työttömänä on vaikeampi saada töitä kuin työssä olevana. Tuosta vaatimuksesta saada " ammattitaitoa tai kiinnostusta" vastaavaa työtä voi muodostua ansa, joka pitkittää työttömyyttä.



Itse olen ajatellut, että jos jään työttömäksi, hengähdän vähän, lasken rahat ja haen astetta vaatimattomampaa työtä. Mikäli jonnekin pääsen asettumaan, voin hakea rauhallisella mielellä jotain muuta: sitä ammattitaitoa vastaavaa työtä. Tässä ajattelussa tulee kyllä vastaan se, että jos on ylikoulutettu niin saako sitä vaatimattomampaa työtä.



Toinen kahvipöytökeskustelujen tulos on se, että nainen on aina väärän ikäinen ja työn löytäminen ja saaminen on täyttä nuoralla tanssia (toivottavasti on verkko alla).



hakemusta ei ole ollenkaan epätavallista ja silti voi olla, ettei tärppää. Mulla kävi kai suunnaton tuuri. Sain heti ekan duunin, jota hain.

Mun ainakin oli pakko luopua vakituisen työn vaatimuksesta, sillä en saanut 3 vuoden yrittämisen jälkeenkään sitä. Nyt haen taas pätkiä ja sijaisuuksia ja saan niitä edes.

yksityisellä sektorilla näkee hyvin vähän 40+ naisia. Puhumattakaan siitä ylöspäin. He jotka ovat pärjänneet, ovat olleet vakipaikoissa 20 v. tai perustaneet siihen ikään tultuaan oman yrityksen. Ensimmäisessä en onnistunut ja toiseen en halunnut ryhtyä.



Valtion ja kuntien hallinnossa oli havaittavissa selkeä ero, siellä alan naisia oli johtavassa asemassa kaikilla portailla ja eläkkeelle asti. Vaikka olisinkin halunnut ehkä toteuttaa itseäni yksityisellä sektorilla, niin pakko oli myöntää että siellä tie nousisi aikaa myöden pystyyn. Jouduin siis muuttamaan kurssia kesken matkan, en sinne minne olisi ollut " kiva" suunnata, vaan sinne missä oli vielä tie auki.



Suosittelen samanlaista puolen matkan arviota.

vaikka lapset pieniä ja olin monta vuotta kotona. Silti olen selvästi haluttu ja pätevin, saan kutsuja haastatteluihin 2 kertaa kolmesta ja kaikki joihin olen mennyt olen saanut.



Minä koen että olen nyt kokenut mutta en vanha, riittävän nuori olematta vasta-alkaja, miten sen nyt sanoisi.



Lisäksi olen tätä alaa 20 vuotta katseltuani katsonut minne tällä alalla ne nelikymppiset naiset päätyy esimiehiksi, ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä hankkiakseni pätevyyttä niihin hommiin.



Hakisitko vääriin hommiin?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat