Vierailija

Mä deittailen ihanaa miestä, mutta mua häiritsee hieman jotkut asiat, esim purenta (!) Niin pinnallista, tiedän! Mutta kun on kerran seurustellut ulkonäöltään täydellisen kanssa, niin on vaikea olla vertaamatta!



Kommentteja!

Sivut

Kommentit (30)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miehelläni ne ei _vielä_ ole pahat, mutta anopilla ihan järkyt... Esikoinen on enemmän mun suvun näköinen, hänen luulen säästyvän niiltä. Mutta pieni raukka tyttöseni, hän on ihan isänsä näköinen. En toivoisi hänelle niitä, en totta tosiaan!



Mieheni on muuten tosi komea eikä tuo piirre ole mua ikinä ennen lasten saantia häirinnyt. Mutta kun olen vuosien kuluessa nähnyt, mitä anopille on käynyt ja miehelläkin siis tässä 10 vuoden aikana, niin tosiaan toivon, että tyttö EI joutuisi tuosta kärsimään. Ehkä tuohon voi vaikuttaa myös ihonhoidolla? Toivon kyllä. Miehellä siis ihan pienikin väsymys näkyy heti todella mustina silmänalusina ja turvotuksena, normaalitilassakin vähän molempia...

Mustia paikkoja täynnä, ihan vinoksi kasvaneet ja kuluneet liiasta kokiksen kittaamisesta epätasaisiksi ja niissä on muovijatkoja, kun ovat joskus katkenneet tappelussa. Kun hymyilee, ja normaalissa ihmisten kanssakäymisessä ei vielä häiritse, sillä tavalla kauempaa, mutta pussatessa alkaa häiritä. Kun on nähnyt ne hampaat läheltä, niin väkisin tulee pussatessa mieleen ne. :(



Mies käy onneksi hammaslääkärissä ja aikoo hoidattaa ne niin hyväksi kuin saa, mut kokista se ei ole jättänyt vieläkään. Ja ne ovat melkein täydelliset nyt jo mutta se lähtökohta ei lähde mielestä. Harvallapa on täydellinen hammasrivistö, ja miehelläni on keskivertoa parempi hymy ollut silti aina.

Lyhyet jalat. Ei se mitenkään pahasti häiritse, mutta voivoisin lasten perivän ennemmin minun sukuni pitkäraajaisuuden. poika kyllä näyttää jo nyt 3-vuotiaana niin isänsä kopiolta, että eiköhän ne kintutkin samanlaisiksi muotoudu. Onneksi on perinyt isänsä kasvonpiirteetkin, on paljon nätimpi kuin minä.



Lainaus:

Reisi-amputaatio, mutta sillä on ok proteesi. Periytyyköhän se?




Ai proteesi? Ei varmaan geneettisesti, mutta voihan sen testamentata ;)

Mullaon paha purentavika (korjattu tosin), huono iho ja huono näkö (voimakkaasti likinäköinen), eli tosiaan toivon, että mikään näistä ei penskoille periytyisi. Ehkäpä pelkoa ei ole, sillä kaikki jotka penskat tapaa, toteaa lakonisesti, että " isä on kyllä ilmiselvä, mutta kuka näitten äiti on?"

mutta ei me niiden periytymistä mietitä. KUn on kunnolla rakastunut niin ei näitä asioita edes huomaa. Mieheltäni puuttuu joistain kohdista ihoa pigmentti eli hän on " laikukas" (minun lepardimieheni :)) mutta en minä enää edes huomaa sitä että hän on " kummallisen värinen" (on siis ihan suomalainen ja vaalea mutta ihossa näkyy selkeästi vaaleampia laikkuja). Jos periytyy muksuille niin sitten periytyy (esikoinen on vielä mahassa), ei se ole minun miestänikään haitannut. Minulta lapset taas saattavat periä pienet tihrusilmät ja ohuet hiukset, ja reuman kaiken päälle mutta ei nämä seikat ole estäneet miestäni haluamasta lapsia minun kanssa.



Pinnallinen olet!

Siis joo, et oikeesti taida kuitenkaan ymmärtää, että on todellakin pinnallista. No eikun me kaikki ollaan niin todella ihastuneita noiden susirumien miehiemme ulkonäköön, että ne on meidän silmissä ihan täydellisen komeita. Ei pienen pientä vikaa löydy, ollaan kai niin rakkauden sokaisemia naisia.



Katsos kuule, kun kaikkea ei voi saada.



Tai varmaan sä oot kyllä maailmankaikkeuden ensimmäinen, joka saa.

Minun mieheni on äärettömän söpö ja hyvännäköinen, joten en pelkää lapsieni saavan hänen geenejään. Mutta mieheni suvussa on pakenevaa hiusrajaa jonkinverran ja sitä en toivoisi omalle pojalleni riesaksi. Oman miehen tukka on hieman pakeneva, mutta vain tyylikkäästi hieman. Tukka on kihara ja tuuhea. Onneksi poika on perinyt ainakin tukan paksuuden ja kikkarat :) mutta tuo pakeneminen jää nähtäväksi?



Mieheni on aika keskikokoinen, mutta esim hänen molemmat veljensä ovat todella lyhyitä (alta 170cm) isä on pitkä, mutta äiti aivan tappi. Enpä haluaisi ainakaan poikalapsen jäävän ihan hukkapätkäksi! Työtöllä se ei ehkä harmittaisi.



No mutta minun ja mieheni geeneillä noin yleinsä ottaen ei kyllä tarvitse pelätä, että lapsista tulisi rumia :) toivottavasti ei peri tyttö minulta karvaisuutta :)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat