Vierailija

Löytyisiköhän kohtalotovereita? Kirjoitan arasta aiheesta, joka on osin hieman tabukin, niinpä toivonkin asiallisia vastauksia.



Itselläni on kaksi ihanaa ja tervettä poikaa, mutta kaipaan valtavasti " tyttöjen juttuja" ! Poikien maailma on jotenkin paljon fyysisempi, rajumpi ja pärisevämpi, minulle aivan vieras, sillä itselläni on yksi sisko. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole täysillä läsnä leikkiessäni lasteni kanssa, traktorit ja ampumiset kun eivät ole minun juttujani, kaipaan rauhallisempia leikkejä ja samalla pelkään tavallaan tukahduttavani poikieni tarpeen " olla poikia" ...



Tunnen jääväni jotenkin ulkopuoliseksi meidän perheessämme kun ajattelen tulevaisuuttakin. En tiedä ajattelenko täysin mustavalkoisesti, mutta mielestäni isillä ja pojilla on kuitenkin aivan eri kiinnostuksen kohteet kuin äideillä ja tyttärillä. Niinpä kaipaankin valtavasti äiti-tytär -suhdetta. Olen keskustellut asiasta lähimmäisteni kanssa ja se on helpottanut hieman kun olen vihdoin uskaltanut sanoa asian ääneen. En olisi ikinä voinut kuvitella tämän " tyttöasian" voivan aiheuttaa tällaista myllerrystä mielessäni. Painiskelen asian kanssa päivittäin (nuorimmaiseni on nyt 1,5 v). Katselen muita perheitä ja kaupungilla liikkuessani kiinnitän huomioni jokaiseen tyttölapseen. Vaatekaupoissa katselen kaihoisasti vaaleanpunaisia unelmia joutuessani valitsemaan poikieni vaatteet " hirviöpuolelta" .



Kolmas lapsi käy mielessäni päivittäin, vaikka olimmekin ajatelleet lapsiluvun jäävän kahteen. Koen samanaikaisesti sekä vauvakuumetta että tyttökuumetta. En edes tiedä jaksaisinko kolmatta lasta, asuntommekin kävisi pieneksi ja mitä sitten jos se olisi poika???



Tiedän, että minulla on asiat ERITTÄIN HYVIN. Kaikki eivät edes voi saada lapsia ja minulla on kaksi tervettä poikaa. Tunnenkin syyllisyyttä ajatuksistani, mutta se ei auta asiaa, en voi ajatuksilleni mitään. Toivonkin niiden kääntyvän jossain vaiheessa, kauanko se vie aikaa, sitä en tiedä. Olisi lohdullista kuulla mikäli muillakin poikalasten äideillä on vastaavia tuntemuksia. Millaisista asioista olette saaneet apua?

Sivut

Kommentit (21)

Minustakin olisi ihanaa, jos saisi joskus ostella niitä ihania prinsessamekkoja sun muita, mutta olen todella onnellinen pojistani, enkä haaveile enää useammista lapsista.



Vanhin poikani on viettänyt niin paljon aikaa äidin kanssa, että on erittäin asiantuntevasti aamulla mukana meikkauspuuhissa, yms., ja on äidin paras apuri siivoustouhuissa : ).



Vastapainona on kovasti kiinnostunut autoista ja saa onneksi riehua pikkuveikan kanssa ja purkaa niin energiaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hoida oma asenteesi kuntoon pikaisesti! Anoppi tuhlasi koko elämänsä saman asian suremiseen ja suri itsensä sillä lopulta ennen aikaiseen hautaan.



Itellä kaksi poikaa ja nyt taas raskaana, ja fiilis on, että se tulee mikä tulee, sitä ei voi muuksi muuttaa. Tottakai se on vieras maailma itselle, mutta saapahan oppia uutta koko ajan. Ja kyllä mullakin paikkani tässä perheessä on: lukemisessa, askartelut yms. Molemmat pojat (5 ja 2v) kokkaavat innoissaan ja sitä mä teen heidän kanssaa. Kyllä isäkin, mutta minäkin...

ja olen ylpeä hänestä. Itselläni oli pelkästään sisaria ja muistan kuinka lapsena ihmiset puhuivat, että kyllä teilläkin pitäisi vielä poika olla. No, vanhemmilani on nyt lapsenlapset pelkästään poikia.



Toisaalta olisihan se kiva joskus osallistua esim äiti-tytär leirille, mut se ei oo mahdollista.


Minä en oikein edes tietäisi, miten olla äiti tytölle. Oma äitisuhteeni oli huono ja olen aika hyvin onnistunut luomaan hyvin erilaisen suhteen poikiini, mutta jos saan tytön, pelkään, että toisin siihen suhteeseen äitini toimintatapoja ja se olisi todella paha juttu. Poikien juttuihin taas olen mennyt riemuissani mukaan. Tykkään pelata jalkapalloa pihalla tai jopa päristellä pikkuautojen kanssa.



Pakko myöntää, että joskus tekee hirveästi mieli ostaa niitä ylinättejä pikkutyttöjen vaatteita ja kaikkea kivaa lelukrääsää. Minulla on onneksi kaksi kummityttöä, joita lahjon vähän enemmän kuin pitäisi, joten heidän kauttaan pääsee toteuttamaan näitäkin mielitekoja ;)



Sillä erotuksella, että meillä on yksi poika. Superfiksu, kaunis, huumorintajuinen ja ihana. JA niin poika kuin olla ja osaa. Autot, Legot ja vauhti täyttävät tämän pikkupaaperon (5,5-v) päivän. Kyllä minä Autoilla leikin, pyöräilen lujaa ja legoilen, mutta hirviöleikkeihin en taivu. Itse en koskaan ollut mikään pikkuprinsessa, mutta milessä on käynyt skenaario, että miehelläni on tulevaisuudessa enemmän iloa, kun tekee poja kanssa miesten juttuja. Minä jään ikään kuin yksin.

Ja me emme saa enempiä lapsia, mies katkaisutti piuhansa minulle siitä pahemmin puhumatta. Että ei tule uusia pieniä meille meille, ei.

tosin viides ja kuudes oli taa pikia ja nyt sitten jälleen haaveilen pikku rinsessasta ;)



Ja meillä meitin 3 eli typsykkä on poikatyttö.. eli sitä kiinostaa enemmän ampuminen ilmakiväärillä ja auton rassaaminen isän kanssa ... ikää on 11v... niin ja hän nauraa rätköttää kavereittensa meikki jutuille ym.. tosin meillä sitten taas tuo 4 on tosi prinsessa.... isosikonsa täydellinen vastakohta... Eli siis ei se aina mene ihan niin , että tyttö olisi jotenkin tytömpi.. hih.. itekkin aikoinaan oli ns. pokatyttö.. ja nytkin enemmin käyn mettällä ja ammun kun meen shopaileen.

Pieniä vasta, mutta en ole koskaan ajatellut jääväni mitenkään yksin tulevaisuudessa. Olen aina halunnut puuhastella ja pelata lasten kanssa ja sitä voi tehdä poikieni kanssa - leipoa, pelata lautapelejä, lasketella, vaeltaa, pyöräillä yms. Ajattelen myös mielenkiinnolla tulevaisuutta, jolloin mies haluaa ostaa pojille jotain päristimiä tm. tehdä poikien juttuja. Minä voin seurata sitä, mikä kiinnostaa ja muuten vetäytyä omiin juttuihin :D



Ymmärrän kyllä ajatuksesi, enkä pidä niitä mitenkään pahoina. Minäkin joskus katselen kauniita vaaleanpunaisia mekkoja ja ajattelin tehdä tyttöjen juttuja kummityttöni kanssa. Mutta varsinaisesti en kyllä ole kovin innoissani prinsessajutuista ja hörhellyksistä.



Toivon, ettet päädy odottamaan kolmatta lasta vain siksi, että se olisi tyttö. KOska poikalapsi on myös ihana! Olisiko sinun mahdollista luoda " tyttösuhde" kaverisi tyttölapseen, kummilapseen tms.?

Ja ymmärrän kyllä ap:n haaveet tytöstä. MUTTA olen kyllä sitä mieltä että monet asiat ja tekemiset riippuvat luonteesta ei sukupuolesta. Minä leivon poikien kanssa, luen kirjoja, piirrän, askartelen käyn uimassa yms. Isä puolestaan pelaa poiken kanssa jalkapalloa, jääkiekkoa, korjaa kaikenlaista, rakentaa linnunpönttöjä. Mitä nyt mieleen juolahtaa. Toki minäkin välillä potkin palloa poikien kanssa ja se onkin välillä kivaa. Mutta ennen kaikkea nautin siitä, että mulla on omat jutut lasten kanssa ja miehellä omat. Ja kun mies ja pojat puuhailee omiaan niin minä saan tehdä mitä haluan!! Mennä jumppaan, tavata ystäviä mitä nyt haluankin. Uskoisin, että asiat olisivat aikalailla samalla tavalla meidän perheessä vaikka noi pojat olisivatkin tyttöjä.



Poitti tässä taisi olla se, että ainakin meidän pojat kyllä tykkää " tyttöjenkin jutuista" eli tykkäävät kun leivotaan, lauletaan yms. Vanhempi pojista 7v lähtee ihan mielellään äidin kanssa vaateostoksille ja on selvät mielipiteet mitä haluaa yms.



Mä oikeesti ymmärrän ap:ta mutta olen sitä mieltä että ap:n pitää päästä irti tosta ajatuksesta että jää jostain paitsi kun ei ole tytärtä. Ei se niin ole. Mutta pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa sen eteen millainen suhde kehittyy omien lastensa kanssa. jos sitä jää vatvomaan että sitä ja tätä vois tehdä jos olis tyttö jää varmasti ulkopuolelle poiken maailmasta. Ja ennenkaikkea ei huomaa kysyä oisko pojatkin tykänneet juuri niistä jutuista joita haaveili tekevänsä sen tytön kanssa jota ei ole.. En tiedä tuliko vähän sekavaa tekstiä, mutta pointti oli että lapset niinkuin me aikuisetkin ovat omia persoonia ei sukupuolirooleihin ahdettuja tyttöjä tai poikia.



Olen yh. Tai siis asutaan poikaystävän kanssa yhdessä joka ei siis ole lapsen isä. Eli se olen minä joka on velvollinen " leikkimään" lapsen kanssa. Mutta jotenkin tuntuu siltä että myös " tukahdutan" lapseni sillä että en osaa leikkiä niitä leikkejä. Nooh onhan näitä varmasti ennenki

..eli voisit tietenkin saada myös rämäpää tytön, joka rakastaa autoja ja mopoja.



kyllä sitä yhteistä löytyy ja voi olla löytymättä sukupuolesta riippumatta!



...tää on nyt toka täsmälleen samanlainen aloitus muutaman viikon sisään -sulla täytyy olla tosi paha olla. En osaa neuvoa kuin että hae apua. Mulla itsellä on kaksi poikaa ja kolmatta odotan. En tiedä kumpi tulee ja mulle on ihan herttasen yhdentekevää kumpi tulee. Ainoastaan tiedän sen, että jos mulla olis kaksi tyttöä, toivoisin varmasti epätoivoisesti poikaa. Olin aikoinani au pairina Lontoossa kolmen tytön perheessä ja mun parhaan kaverin perheessä oli sitä vastoin kolme poikaa: ehdotinkin harva se päivä, että vaihdetaan perheitä. Ne poikien jutut on vaan enemmän mun juttujani, ovat edelleen. Varmaan se on tyyppikysymys....

Yritän nauttia täysillä siskontyttärestäni, joka on oikea pikkuprinsessa ja nauttii kaikesta ihanasta hörhöhommasta.



Itse en koskaan leiki poikieni kanssa auto tms. leikkejä, vaan keskityn niihin joissa koen olevani omimmillani (musiikki, pelit, urheilu).



Itse nauti/tulen nauttimaan varmasti kaikista poikien urkkaharrastuksista. Meidän perheessä minä olen se urheilullisempi ja tulenkin varmasti olemaan 90% vastuussa poikien urheiluharrastuksista, jos he niitä haluavat harrastaa. Olen kyllä käynyt muskareissakin heidän kanssaan, mutta ei todella ole niin mun juttu.



Sinullekin löytyy varmasti sellainen alue poikiesi elämässä joka on teidän välinen juttu ja jossa teillä todella synkkaa. Silloin ei niin kaipaa noita tyttöjuttujakaan.



(Paitsi, että koskaan en saa jännittää ja seurata oman tyttären raskautta/synnytystä).

Tuo tyttö ei tosiaankaan ole kiinnostunut tyttöjen jutuista vaan poikien.. Jos saisitkin sen tytön, niin mitä tekisit ko. tapauksessa? Tällekään tytölle ei tosiaankaan mekkoa panna päälle..

ne sisälsivät monia arvokkaita ajatuksia. Tätä juuri kaipasinkin, hieman tuuletusta pääni sisällä, koska ajatukset tuntuvat väkisinkin kiertävän samaa kehää.



Olette oikeassa, on aika avartaa omia näkemyksiään. Teen siinä parhaani ja lisävinkit ovat tervetulleita. Nyt jo hieman parempi olo :-), onnenkyyneleet silmissä...

sanoi sen hyvän, fiksun kommentin.



Mitä asioita et voi poikiesi kanssa tehdä? (ok, et voi leikkiä prinsessaa... vai voitko sittenkin?). Mieti tarkkaan. Mitä asioita haluaisit tehdä tytön kanssa? En ihan ymmärrä...



En usko että sillä sukupuolella on merkitystä, pojasta voi kasvaa esim. intohimoinen sellomusiikin ja kuvataiteiden ystävä, jonka kanssa voi käydä taidenäyttelyissä ja aikuisena sen jälkeen mennä viinilasilliselle. Tytöstä taas voi tulla intohimoinen eränkävijä ja motoristi, joka ei kaipaa perhettä eikä halua olla läheisissä tekemisissä vanhempiensa kanssa.



Et voi tietää ennalta. Osaltasi voit hiukan yrittää vaikuttaa - myös poikiin ja heidän kiinnostuksiinsa!

Minusta on taas mahtavaa ajatella, kuinka helpolla minä tulen pääsemään elämässäni... Pojat haluavat rakentaa summuuta. Oikein odotan kesälomaa, että isä ja pojat rakentavat jotain majaa puuhun ja minä vain loikoilen ja luen kirjaa :-).



En ole päässyt sisään niihin painileikkeihin, mutta oikein hyvä legojen rakentaja minusta on vuosien varrella tullut.



Sori, en siis ole kohtalotoveri. Mutta vakavasti ehdotan, että jos ehdottomasti haluat tytön, niin adoptoi sellainen. Älä tee kolmatta vain tehdäksesi tytön.

Vuosien saatossa kun on tottunut kasvattamaan poikia ja " liittymään" heidän maailmaansa jopa pelkään etten osaa tyttöä kasvattaa. Tyttöjen maailma ja touhut on niin vieraita että suurta ongelmaa aiheuttaa jo lahjojen hankinta läheisille. Miten mä kestän mahdolliset prinsessavaatteet ja hörhellykset, tukanletitykset ja pinkin kimalluksen =-D puolivitsillä tämä mut en koe jääväni mistään paitsi vaikka kuopus olisi myös poika, päinvastoin en voisi olla onnellisempi koska omia juttuja, mihin isä ei liity, on jokaisen lapseni kanssa muutenkin..

Mutta ehkä mä olen vähän jäävi, koska mulla on tyttö ja poika.



Mun täti jolla on kolme poikaa, piti mua ottotyttönään. Samoin mun kummitäti jolla oli poika, tykkäsi mun kanssa sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja. Molemmat tädit vei mua ostoksille, syömään jne.

Eikö teillä olisi mahdollista tälläiseen? Eihän se tietysti sama ole kuin oma tyttö, mutta kuitenkin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat