Vierailija

Tai vietät, kun olet 24-vuotias.



Täällä niin monella tuntuu olevan jo se omakotitalo, uudehkot autot, hyvä tuloiset työt... mutta missä vaiheessa ne on saavutettu.



Me asutaan rivitalossa, on vanha auto, yksi lapsi, työelämässä vielä aika aloittelijoita. Ihan onnellisia kyllä ollaan, mutta pitäisikö jo olla enemmän...

Sivut

Kommentit (42)

Asuttiin vuokralla, ei omistettu mitään. Reissattiin Intiassa, Thaimassa ja Euroopassa.



Kaksvitosena naimisiin, 28-v. eka lapsi. Nyt 34-v., asutaan " omassa" paritalossa, kaksi autoa ja vielä kotona lasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

nyt on kaksi lasta, omatalo, mies. Ihan normaalia perhe- elämää vietän. Omaisuuttakin on. hyvin pärjätään rahallisesti. Mutta ei kaikkilla tarvi olla näin.

Oma koti on vaikkakin se on nyt meidän " sijoitusasunto" eli vuokralla kun muutettiin töiden perässä toiseen kaupunkiin, uudehko auto ostettiin kuukausi sitten (vm. 05 farmari), kaksi kissaa löytyy, hyvät välit canhempiini, mukava anoppi, välit siskooon ok, elämä hymyilee. Kesällä täytän 25.

Menin 19v. naimisiin, sain pojan 20-vuotiaana, tytön 21-vuotiaana.

Asutaan omassa rivarikolmiossa, lainaa toki maksellaan.

Parin vuoden päästä lähden töihin, olen juuri saanut puhuttua itselleni paikan joka siis odottaa nyt minua, haloota asiasta en pidä kun ei ole 100% varmaa.



24-vuotiaana minulla siis tulee olemaan 4- ja 3-v. lapset ja varmaan olen töissä. Vaihdetaan varmaankin isompaan asuntoon sitten. Ja vietetään 5v. hääpäivää!



Terkkuja tutuille :)

olin ollut kaksi vuotta naimisissa. 23 vuotiaana ostimme omakotitalon. Ja kun täytin 24 olin 6kk vanhan lapsen äiti.

Vakituinen työ minulla oli 24 vuotiaana ollut jo 3 vuotta.

Auto oli kymmenkunta vuotta vanha räppänä.

Onnellinen olin silloin, kuten nykyäänkin.

olimme nykyisen mieheni kanssa seurustelleet pari vuotta ja edelleen aivan vastarakastuneita. Vietimme aktiivista elämää, bailasimme paljon kavereitten kanssa, olimme huolettomia ja kaikki tuntui olevan edessäpäin. Asuimme kerrostalokaksiossa ja lapsista ei ollut tietoakaan. Häitä ja kihloja suunnittelimme kyllä.

aloin odottamaan ekaa lastani joka syntyikin samana päivänä kun täytin 25-v. Miehellä ja minulla oli molemmilla vakkariduunit. Osuttiin kerrostalo kolmiossa josta oli vähän velkaa ja meillä oli yksi velaton auto.



Nyt olen 30-v ja asutaan omakotitalossa josta on kohtuullisesti velkaa ja hoidan kotona kahta lasta. Syksyllä palaan takaisin samaan duuniin missä olin silloin 24-vuotiaana. Meillä on kaksi autoa.

juuri mennyt naimisiin kun täytin 24.

Opiskelin yliopistossa neljättä vuotta, olin jo valmistunut hum. kandiksi.

Asuin miehen kanssa vuokrakaksiossa Helsingissä.

Opiskelut vähän vielä kesken. 2-vuotiaan pojan äiti. Mies on 28 ja vakityössä ollut jo 10 v. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 6 v. Kolmiossa asutaan, ihan kivasti tilaa. Ei farmaria, mutta tila-auto on. :) Mukavaa :)

Meni poikki pitkäaikaisen poikaystävän kanssa. Opiskelin. Muutin takaisin Suomeen. Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Raskauduin. Isäni kuoli...

olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Pariskuntaelämää, bailausta ym. Töissä kävin ja lähempänä 25:ttä jätin pillerit pois perheen perustamista varten.

Suhteellisen rauhallinen vuosi. Mulla ei ollut omaisuutta, miehellä oli auto.

kotiin palkattu lastenhoitaja). Ihan mukavaa elämää.



Nyt ikää 33v ja lapsia tullut 4 lisää ja edelleen samat kuviot kuin 24-vuotiaana (naimisissa, sama talo, sama lastenhoitaja, sama yritys ja edelleen teen 3 päiväistä työviikkoa 3-5 tuntia päivässä). Edelleen elämä on ihan mukavaa. :)

Kaikista villein opiskelijaelämä oli jo ohi, vaikka biletystä tulikin jonkin verran harrastettua. Asuttiin jo silloin yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja kihlat oli suunnitteilla. Se oli mukavaa aikaa :)

kävin töissä ja asuttiin koiran ja poikaystävän kanssa poikaystävän vanhempien kaksiossa. En omistanut yhtään mitään. Vietettiin hyvin pariskuntaelämää, ei siis mitään varsinaista opiskelijan elämää, sillä vain minä opiskelin eikä mua kiinnostanut yliopisto muuta kuin sen mitä siellä oli pakko käydä. Matkustettiin muutaman kerran vuodessa tyyliin Lontooseen viikoksi ja kesällä inter-rail. Olin tosi tyytyväinen ja onnellinen.

Olemme silloin olleet mieheni kanssa 8 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Olen aloittanut opiskelun yliopistossa ja suunnittelen kolmatta lasta.



Omaa asuntoa ei ole, eikä tulekaan ennen kuin olemme säästäneet kunnollisen pesämunan.

Olin " särkenyt sydämeni" 23 vuotiaana. Joitakin lyhyitä suhteita oli tuona vuonna, muttei vakavaa. Vapaa-aikana bailasin kovasti kavereiden kanssa.

2 aborttia (23-24v) ja yhden lapsen synnytin ja annoin adoptoitavaksi (15v). Ei paljon ole (hyviä) muistoja. Välillä olin asunnoton, nukuin ulkonakin. Äijänrentukoita oli kuvioissa mitä milloinkin.



Vuonna 2007: Olen 38v. Absolutisti. 4 pienen lapsen kotiäiti. Adoptiolapseen olen tutustunut muutama vuosi sitten ja asumme tällä hetkellä saman katon alla :-) Mieheni on myös adoptiolapsen isä (4 muuta lasta myös hänen). Miehen kanssa emme olleet yhteyksissä 14vuoteen, kunnes kohtasimme jälleen ja molemmat olimme muuttuneet paljon, meillä häät kesällä. Asumme lapissa (täällä on rauhallista).

Meillä on yksi lapsi, toista toivotaan heti, kun saan tutkintoni valmiiksi ja maisterin paperit kouraan, eli noin vuoden sisään.



Omakotitalo on, tosin vanha eikä meidän mikään unelmien täyttymys. Todennäköisesti rakennetaan, ennen kuin esikoinen menee kouluun. Siihen mennessä meille varmaan valkenee, että mihin haluamme lopullisesti asettua ja miltä se meidän unelmakotimme näyttää. Lainaa on jäljellä tästä nykyisestä 35000e



Autoja on kaksi, kumpikaan ei uusi. Joudutaan vaihtamaan toinen parempaan, jos tulee toinen lapsi. Korkeintaan 16 000e hintainen, sillä sen verran on autoa varten säästetty. Lainaa ei autoon oteta koskaan.



Mies on ollut samassa työssä pian 7 vuotta, mutta haaveilee alan vaihdosta. Luultavasti pian toteuttaa haaveensa, minun tuellani, vaikka siinä riskejä onkin.



Töihin ei ole kiirettä. Ehdin jo ennen lasta saada aika hyvän kuvan työelämästä ja totesin, ettei siellä ole mitään, mikä ei minua odottaisi. Haluan olla lapsen, tulevaisuudessa lapsien kanssa pitkään kotona.



Minun kaikki ystäväni ovat vielä perheettömiä, mutta miehen kavereilla on jo perheet, emmekä ole tunteneet itseämme nuoriksi vanhemmiksi.



Lähitulevaisuuden haasteita on miehen ikääntyvät vanhemmat, joille haluamme olla apuana ja tukena mahdollisimman paljon. Samoin se miehen alan vaihto ja vauvahaaveet.



Ei tekeminen maailmasta lopu. Ainahan voi vaikka kirjoittaa romaanin tai juosta maratoonin. ;)



Itse en kaipaa mitään tähän lisää, mielestäni olen saavuttanut jo todella paljon.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat