Vierailija

Tuntuu että Suomessa kukaan lapsiperhe ei avusta omia vanhempiaan. Me avustamme, ei paljon mutta kuitenkin. Äitini on pienituloinen eläkeläinen, jos tarvitsee uudet silmälasit tai pienen virkistysmatkan, hankimme sen hänelle aina jonkin " lahjan" nimikkeellä ettei joudu itse maksamaan kun ei pysty. Mieheni vanhemmat eivät ole Suomessa, heitä ei avusteta muuten, mutta kun mennään käymään, ISOT tuliaiset viedään. Mitään lahjoja tms sieltä ei tule lapsille.



Tuntuu että todella monilla isovanhemmat ostaa lasten reimatecit, polkupyörät ja talviurheiluvälineet. Ymmärrätteköhän miten ison taloudellisen edun saatte, luultavasti vielä perintöäkin. Olen kuullut monta ihmetystä ja vihjausta kaveriperheistä että ollaan hulluja kun asutaan vokralla ja ei hankita omaa asuntoa, meillä vaan ei ole mitän resursseja siihen, pienituoisina mitään ei jää säästöön. Eletään ihan kohtuu mukavasti, on auto, ei uusi mutta hyvä, käydään joka toinen vuosi koko perhe ulkomailla, mutta tuntuu että Suomessa kukaan muu ei osaa ajatellakaan että jotkut nuoret auttavat omia vanhempiaan eikä toisinpäin.

Kommentit (19)

ole sitä estettä.



Monissa suvuissa varsinkin Itä-Suomessa tuntuu olevan ihan peruajatus se, että lapsista menestynein hilaa sitten koko sukua mukanaan.



Meidän oletetaan piffaavan miehen siskosten lapsia ties minne, majoittavan koko suvun Helsingin-vierailut, auttavan siskosten opinnoissa, kustantavan vanhuksille vanhuudenasunnon jne.



Paras kerta oli se, kun miehen sisko ehdotti, että annetaan yhdessä miehen vanhemmille lahjakortti hääpäivälahkaksi. No, heidän osuutensa olisi ollut se, että kirjoittavat nimensä minun ostamaani korttiin, me oltaisiin annettu ne rahat.

sairaseläke on tosi pieni, päälle diapetes ja reuma, ei sillä juhlita. Toisaalta omaa tyhmyyttään kun teki aikoinaan pimeitä töitä. Mutta on esim. ostettu lahjaksi kamera, että saa lapsenlapsista kuvia ottaa, kun vanha oli todella ikivanha 70-luvun versio ja autettu mm. sairaalaskuissa. Ja miehen serkku auttaa sairaseläkkeellä olevaa äitiään, eli laittaa meille rahaa ja me viedään rahalla äidille viikon ruokakassi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sisaruksistaan, joka ei tue vanhempiaan taloudellisesti. Vanhemmat asuvat noin 150 neliön asunnossa VUOKRALLA. Kaksi vanhaa ihmistä. Saisivat kolmion puolta pienemmällä summalla ja pärjäisivät omillaan. Meillä on niin, että jos vanhemmat eivät pysty kaksiota maksamaan itse, niin sitten avustetaan. Itsekin eletään melko tiukalla, kun bruttotulot ovat jotain 4500 euroa ja siitä pitäisi lainaa lyhentää yms.

Miehen kotimaassa eläkkeet ovat surkean pieniä ja siellä onkin perinne, että pojat elättävät vanhat vanhempansa. Lisäksi vanhemmat kituuttivat ja selkänahastaan repivät rahat pojan yliopistokoulutukseen. Yksi sisko miehineen avusti mieheni koulutuksessa, joten mieheni jotenkin tuntee velvollisuudekseen auttaa toisen siskon lapsia. Kk:ssa rahaa menee jotain 400e. Onneksi miehelläni on iso palkka, muuten kyllä kirpaisisi pahasti. Omat vanhempani ovat itse hyvätuloisia.

pyydän isältäni rahaa mihin milloinkin ja annan ne äidilleni. Vanhempieni erossa isäni vei kaiken ja äiti jäi tyhjän päälle. Haluan tasoittaa tilannetta.

Meillä on sellainen tilanne, että minun vanhempani ovat varakkaita, ja me itse sellainen " ei vielä niin kovin hyvin tienaava, mutta toimeentuleva" nuori perhe. Rahat riittävät, mutta niitä ei todellakaan ole liikaa. Auto- ja asuntolainaa löytyy. Vanhemmillani on tapana auttaa vähän kaikenlaisessa. Usein esim. lapselle tehtävissä isoissa hankinnoissa (ostavat tosiaan ne reimatecit ja esim. fillarit ja muut urheiluvälineet). He HALUAVAT tehdä tämän (ja varsinkin äidistäni on mukavaa shopata lapselleni). Ovatpa he maksaneet kerran meille lomamatkankin, kun ajattelivat, että olisi kiva, että kaikki menisimme samaan lomakohteeseen lomailemaan. Lisäksi homma toimii niin, että jos menemme heidän kanssaan ravintolaan, tai minä menen äitini kanssa kaupungille vähän ostoksille, he maksavat kaiken. " Ei" ei käy vastaukseksi. Kaikenkaikkiaan rahallisesti hyödymme heistä aika paljon...



Sen sijaan mieheni äiti, sairaseläkettä puolet ikäänsä nauttinut yksineläjä on täysin varaton. Häntä me puolestamme autamme resurssiemme mukaan. Tai siis mies auttaa. Mies on maksanut jo monta vuotta esim. joitakin äitinsä säännöllisiä laskuja.



Mä en ymmärrä, miksi tästä rahasta tehdään iso asia. Jos jollakulla sitä on yli omiksi tarpeiksi, miksi ei jakaisi omastaan läheisilleen (joilla on vähemmän).

Ja tärkeämpää kuitenkin on se henkinen jakaminen ja läsnäolo. Taloudellista tukeakin enemmän olen kiitollinen vanhemmileni siitä, miten he AINA ovat valmiita, suorastaan kärkkäitä hoitamaan ja tapaamaan lastamme. Kuinka äitini tulee vaikka keskellä yötä apuun, jos sitä tarvitaan. Ja kuinka vanhempani ovat tukeneet minua aina ja kaikessa ehdottomasti tehden kaiken, minkä voivat. Sellaista tukea minäkin haluaisin kuvitella antavani heille nyt aikuisena, vaikka raha vielä virtaakin lähinä heiltä meille päin. Jos vanhempani ovat sairaina, minä käyn siivoamassa talon ja ostamassa ruokaa. Jos he lähtevät matkalle, mieheni vie heidät kentälle vaikka aamuyöllä. Jos äidilläni on kiire vaikkapa juhlien järjestämisessä, minä väännän lohileipiä vaikka tuntikausia jne.



Tärkeää on se, että ihminen jakaa sitä mitä voi, ja jos voi jakaa rahaa, niin miksipä ei sitäkin...

silloin, kun omat lapset pieniä. Nyt kun lapset ovat poissa, asunto maksettu jne. niin haluavat antaa jotain lapsenlapsilleen. Minä ainakin ymmärrän sen arvon, mutta myös sen antamisen ilon. Me toivottavasti pistämme ' vahingon' kiertämään samalla tavoin omille lapsenlapsillemme. Mutta ymmärrän, ettei kaikilla ole näin. Ja voihan meilläkin tilanne muuttua, kun jäävät eläkkeelle.



Ovat tehneet kovasti huonopalkkaisia töitä koko elämänsä, eli eläkkeet tulevat olemaan tosi pieniä. Nyt ovat vielä eläkeiän kynnyksellä saaneet itsestä riippumattoman taloudellisen rasitteen. Me taas ollaan hyvätuloisia ja tulot vain kasvavat tulevaisuudessa, joten jos ottavat apua vastaan, niin varmasti autetaan. Nytkin yritämme auttaa epäsuorasti, esim. etsimällä halvempia ratkaisuja heidän erinäisiin ongelmiinsa jne. Joskus ollaan viety tuliaisiksi herkkukoria tms.



Suomessa on sekin ongelmana, että vanhemmat saattavat pitää loukkaavana sitä, että joutuvat olemaan lastensa " elätteinä" . Eli hautaan saakka pitäisi lapsistaan huolehtia. Kuulee aina välillä surullisia juttuja mummoista, jotka pihistelevät ruuastaan, jotta voivat jättää työssäkäyville lapsilleen edes vähän perintöä. Ihan järjetöntä!

Isoäiti kutsutaan syömään eli siinä hän säästää ruokakuluja. Kuljetetaan kaupungille jos ollaan menossa, eli säästää bensarahat. Tällaisia arkisia apuja hän saa meiltä, ja ollaan tyytyväisiä kummatkin. Lapsetkin nauttivat hänestä isoäitinä, eikä ihmisenä jolta saa materiaa!

Isäni on surkean pienellä työttömyyseläkkeellä ja äitini työeläkkeellä matalapalkkaisesta työstä. Heidän elämässään on sattunut kaikenlaista sellaista, että säästöjä heillä ei ole lainkaan. Lisäksi nuorin meistä kolmesta lapsesta (20 v) asuu vielä kotona ja on tällä hetkellä armeijassa, joten rahaa ei hänelläkään juuri ole eikä ennen armeijan loppumista pääse muuttamaan omaan asuntoon.



Kun vanhempani käyvät meillä, ostamme me heille aina junaliput. Jos lähdemme yhdessä teatteriin, konserttiin ta ravintolaan, me maksamme. Kun me kyläilemme siellä, tarjoudumme käymään ruokakaupassa ja teemme ruokaostokset " reilulla kädellä" , niin että kaikenlaista jää vielä varastoon lähdettyämme. Synttäri-, joulu- jne. lahjoiksi ostamme yleensä jotain huomattavasti kalliimpaa kuin hyvätuloisille appivanhemmilleni, ja yleensä jotakin " ylellistä" kuten risteilylahjakortin, hemmotteluhoitoja, lahjakortin vaatekauppaan tms.



Itse olemme keskituloisia, miehen ja minun palkat yhteensä 6 000 euroa kuussa / brutto. Lapsia meillä on kaksi. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja mielestäni meiltä riittää hyvin tukea heillekin. Aluksi heidän oli vaikea ottaa apua vastaan, mutta nykyään eivät enää estele.



Kieltämättä silti joskus vähän kadehdin niitä perheitä, joissa tilanne on päinvastoin!

just samalla tavoin. Mutta hänkin kyllä hoitaa meidän lapsia jne.



Miehen vanhemmat olisivat myös käsi ojossa, mutta sieltä vaaditaan ihan käsittämättömiä - tyyliin " osta meille talo" ja kaikenlaista vähän koko suvulle, joten aika nihkeä olen ollut.

lapsien pitää kustantaa omien vanhempiensa eläminen (poikkeuksena tottakai sairaudet ja pieni kansaneläke tms). Meillä siis miehen puolen suku ajattelee tuolla tavalla, että lasten pitää huolehtia vanhemmistaan, myös taloudellisesti. Ärsyttää varsinkin siksi, että me olemme keskituloinen lapsiperhe, jolla lainaa ja itse olen hoitovapaalla. Miehen vanhemmat asuvat isossa velattomassa omakotitalossa ja saavat parisen tonnia eläkettä. Tämä sitten tekee heidät todella pienituloisiksi ja ovat puhuneet mm. siitä että meidän pitäisi kustantaa sinne pihan hoitajia ja siivoojia. Miksi?? EN ymmärrä, omat vanhempani eivät luojan kiitos ajattele noin. Kävimme tästä kovan väännön ja tein selväksi etten suostu maksamaan heidän kulujaan millään tavalla.

takaisin, milloin ei. Tämä on jatkunut niin kauan kuin olen omillani ollut ja töissä käynyt. Hoitaa kyllä lapsia silloin tällöin, mutta siitäkin pitää tavallaan maksaa, kun heti samalla tai seuraavalla viikolla on " lainaamassa" . Samaten aina pitää tarkalleen sanoa, mihin kellonaikaan lapsi sieltä haetaan, eikä varmana ota kuin yhden lapsen kerrallaan. Ei ole vanha eikä raihnainen mummo, ei kyllä työelämässäkään enää. Antaisin rahaa, jos sitä olisi, mutta olemme pienituloisia asuntovelkaisia itsekin. Välillä sapettaa.

Minun vanhempani ovat varakkaita. He omistavat yrityksen, jonka talkoovoimana olemme silloin kun tarvitaan. Asumme aika lähellä, joten usein olemme pikkuapuna milloin missäkin. Toisaalta sitten voimme myös jättää lapsemme usein hoitoon samaiseen mummolaan. Saamme myös taloudellista avustusta erilaisissa muodoissa vanhemmiltamme, milloin murskekuorman juuri valmistuneen omparin pihaan tai sitten jotain muuta.

Vierailija:

Lainaus:


pyydän isältäni rahaa mihin milloinkin ja annan ne äidilleni. Vanhempieni erossa isäni vei kaiken ja äiti jäi tyhjän päälle. Haluan tasoittaa tilannetta.




=)

että meidän pitää paitsi kustantaa se asuminen, myös ostaa heille se talo.



Jonka sitten kuulemma perisimme, kun he kuolevat. Oman talomme.



12

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat