Vierailija

Siskoni on juuri jäänyt sairaslomalle töistä pahan masennuksen vuoksi. Hän on 40-vuotias, muutaman rankan parisuhteen kokenut ja lapseton " sinkku" . Hän pärjäsi erittäin hyvin työelämässä, ja onkin omalla alallaan aivan Suomen paras asiantuntija. Valitettavasti hänellä menee nyt tosi huonosti.



Kannattaako tällaisessa tilanteessa jättää sisko omaan rauhaansa, paranemaan ammattiauttajien avulla? Vai pitääkö minun " väkisin" olla yhteydessä häneen. Puheluihin hän ei vastaa, mutta ajoittain laitan hänelle tekstareita ja sähköpostia (noin pari kertaa kuukaudessa). Olen postittanut hänelle muutaman kuvan tyttärestäni (siskoni on tämän kummi) ja muutaman kortin. En tietenkään odota/tarvitse mitään vastausta, mutta aina vastauksen saatuani hän esittää toiveen etten olisi häneen yhteydessä.



Pitäisikö minun jättää ottamatta häneen yhteyttä? Eikö kuitenkin ole tärkeää, että hän tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu ihminen? En millään malta jättää yhteydenottoja, sillä hänellä ei kuitenkaan ole kovin monta ystävää tai sukulaista, jotka ottaisivat häneen yhteyttä.



Surettaa ja huolestuttaa siskon puolesta!

Kommentit (6)

Myöhemmin kun hän voi paremmin, kertoi hän niistä olleen suurta iloa ja apua vaikkei silloin niihin jaksannutkaan vastata.(tosin en niitä vastauksen toivossa laittanutkaan vaan lähinnä merkiksi siitä, että hän on ajatuksissani ja sydämessäni koko ajan)

Yritti aluksi saada heitäkin lopettamaan soittelut, mutta isäni sanoi, että soittaa kerran viikossa ja haluaa saada puheluihin jonkun vastauksen. Tämä johtuu siitä, että kerran sisko oli kadoksissa 2-3 viikkoa, ja silloin olimme todella huolissamme. Vanhempani käyvät siskoni luona (tai ainakin soittamassa ovikelloa) parin viikon välein, eli täysin eristyksissä hän ei ole. Itse asun eri maassa, joten en pysty käymään hänen luonaan.



Olen ehkä syyllistynyt tuohon " kummityttösi voi ja kasvaa hyvin..." kirjoitteluun, mutta välillä on niin vaikea keksiä mitä laittaisi. Joskus tyttäreni on maalannut taulun, jonka olemme lähettäneet. Ehkäpä lainaan tuota aforismi-ajatusta, sillä en voi uskoa että katkos yhteydenpidossa helpottaisi tilannetta. Hän on ollut masentunut jo useiden vuosien ajan, ja viimeiset kaksi vuotta on ollut selvää alamäkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käykö kukaan katsomassa häntä, miten pärjää, syökö, peseytyykö, käykö ulkona, terapiassa jne. Eristäytyminen on paha asia. Mulla sama ongelma ollut veljen kanssa, ei vastannut puhelimeen ym. mutta " pommittelen" aina välillä, hänellä on kyllä avovaimo, niin ettei ole yksin.

ettet pitäisi yhteyttä, niin varmaan tätä toivetta kannattaisi kunnioittaa? Itse en ainakaan mitään kummilapsen kuvia lähettelisi. Tekisin varmaan niin, että laittaisin sähköposti, jossa kertoisin, että sisko on minulle tosi tärkeä ja toivon parempaa tulevaa, ja että ymmärrän, jossei halua pitää nyt yhteyttä. Laittaisin myös, että milloin vaan sisko voi ottaa yhteyttä, kun siltä tuntuu.



En nyt varmaan vuosikausiksi jättäisi yhteydenpitoa vaan antaisin muutaman kuukauden " rauhan" . Sitten ehkä pistäisin tekstaria tai lyhyttä sähköpostia tyyliin " Olet mielessäni. Laita kuulumisia, jos jaksat" . Eri asia on, jos masentunut ei vastaa viesteihin. Silloin laittaisin aina silloin tällöin jotain pientä, mutten kyllä mitään " mulle kuuluu sitä ja tätä ja kummityttö kasvaa jne." .



Masentunut ei välttämättä jaksa keskittyä toisten kuulumisiin, mutta saattaa kuitenkin arvostaa pientä viestiä. Mutta jos ihminen on itse esittänyt toiveen saada olla rauhassa, niin kunnioittaisin sitä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat