Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ärsyttää, kun monet kysyvät ennen kuin tutustuvat, että onko teillä sitten hyvä tukiverkko jne.



Älkää pelätkö, en tälläisistä jatkuvasti ärsyynny, mutta joskus ihmisten ennakkoluulot ottavat päähän.

Kommentit (20)

Silti tukiverkko on minulle tosi tärkeä. Tukiverkkoni ovat ystävät, joille voin soittaa kun kaipaan aikuista juttuseuraa, niinikään tukiverkkooni kuuluvat appivanhemmat, jotka rakastavat lapsiani suuresti, ja iloitsevat heidän näkemisestään, vaikkemme tapaa pitkän välimatkan vuoksi kuin pari kertaa vuodessa. Lasten kummit lähettävät silloin tällöin lapsille kortteja tai soittavat, mikä on kultaakin kalliimpi mielihyvän tuoja, ja naapuruston äitien kanssa voi hiekkiksellä jutella arkipäivän asioista, ihanaa!



Mitähän hienoa olisi siinä ettei ketään heistä olisi olemassa? Olisin varmaan paljon parempi äiti kuin nyt olen, ja lapseni minusta hiton ylpeä???



Oma äitini oli tällainen täysin epäsosiaalinen ihminen, joka ei koskaan pitänyt mitään yhteyttä kehenkään. Meillä ei koskaan kukaan käynyt eikä apua huolittu vaikka tosiasiassa olisi välillä kipeästi tarvittu. Omalle lapselleni en moista lapsuutta ja mallia halua antaa!!! Se on sairasta!

tukea, apua ja tukiverkkoja.... Kyllähän lähtökohta on että itse tulee selvitä... miten ihmeessä nämä tukiverkkoon nojaavat sitten selviävät kun tukiverkko. eli yleensä isovanhemmat kuolevat pois tai sairastuvat niin että niitä ei voi enää hyväkseen käyttää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Ilmeisesti en ilmaissut asiaani kovinkaan hyvin, jos sitä aletaan tulkita siten, että minä olen marttyyri =)




Kunhan vain vastasin tahallai kärkevästi tuohon yhteen viestiin, kenen kirjoittama se sitten lieneekään. :)

mutta kyllä huutelen tukiverkon perään. Näin yksinhuoltajana olisi mukava tietää, että on joku jossain, jolta pyytää apua, kun en enää yksin jaksaisi.



...se tukiverkko on niin iso asia, ettei sitä edes ymmärrä, ennenkuin elää totaalisesti ilman sitä.

Mitä hienoa on siinä, että pärjää aina yksin? Minusta ei mitään, jos itseriittoisuus on elämänasenne, joka estää ihmistä ottamasta vastaan apua. Eri tilanne tietenkin on, jos on pakko pärjätä yksin, kun apua ei saa.


Elämää helpottaa kummasti, jos on ihmisiä, joita pyytää muuttotalkoisiin sen sijaan, että pakkaisi kaiken itse ja palkkaisi muuttofirman. Samoin on paljon kivempi, kun on se ystävä tai naapuri, jota pyytää katsomaan pari tuntia lapsen perään sillä välin, kun itse on hammaslääkärissä kuin jos pitää palkata tuntematon lastenhoitaja jostain yhdistyksestä, josta sen ehkä saa tai sitten ei. Käyttöä hyvälle tukiverkolla on paljon ja läpi elämän ja siitäkin saa itselleenkin jotain, kun toimii toisten tukiverkkona. Ja kyllähän sitä ihan vihonviimeiseksikin tarvitaan ne kuusi kantajaa arkulle. Itse muuten melkein ajattelen, että on ollut aika vaikea elämä ihmisellä, jos niitä kuutta ei löydy, kuten aina joskus käy.

1.että pärjäätte hyvin ilman kenenkään apua? -sehän on ihan jees.

2. kun teillä ei ole apujoukkoja ei muutkaan niitä tarvitse?

Itse olen sitä mieltä, että ilman apuakin selviää mutta jos on esim. mammoja, jotka mielellään auttavat niin mikäs sen kivempaa. Kaikilla ei ole, tiedän senkin!

Kaikkea saakelin tyhmää muuten vaan.



Me muutettiin hiljattain lähelle mummolaa ja on kyllä kiva kun lapset voi joskus olla vähän aikaa siellä.

Paitsi että en millään raaskisi jättää heitä sinne. Joten jätän tosi harvoin!


Ihminen on laumaeläin, joten ei ole mikään lähtökohta, että itse pitää selvitä. Lähtökohta on, että on sen verran sosiaalisesti taitava, että pystyy elämään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja rakentamaan tukiverkon.



Esimerkiksi meidän tukiverkkoomme ei kuulu yhtään sukulaista erinäisistä syistä. Olemme molemmat pienistä perheistä, välit vanhempiin vaikeat/olemattomat ja vielä asumme toisella puolella Suomea, kuin mistä olemme kotoisin. Ja juuri siksi ymmärämme tukiverkkojen tärkeyden. Tukiverkko ei myöskään ole hyväksikäyttösuhde, vaan vastavuoroinen suhde.



Tottakai me autamme sitten samalla tavalla kuin muut auttavat meitä. Tukiverkkomme olemme ihan itse vaivalla rakentaneet ystävistä, naapureista, työkavereista, lastemme kavereiden vanhemmista jne. Kaikki toimii vastavuoroisuuden periaatteella. Me kastelemme naapurin kukat ja viemme postin sisälle, kun he lähtevät lomalle, he neuvovat meitä kukkapenkkien teossa ja katsovat hetken pihalla touhuavan lapsen perään, kun minä käyn sisällä ottamassa pyykit koneesta jne.



Me saamme helposti kavereita muuttotalkoisiin, mutta lukemattomissa muutoissa olemme myös olleet auttamassa. Ja maalaamassa kesämökkejä ja pihansiivoustalkoissa. Löydämme helposti lapsellemme hoitajan, mutta usein meilläkin on kavereiden lapsia yökylässä, jotta vanhemmat saisivat omaa aikaa jne.



Vierailija:

Lainaus:


tukea, apua ja tukiverkkoja.... Kyllähän lähtökohta on että itse tulee selvitä... miten ihmeessä nämä tukiverkkoon nojaavat sitten selviävät kun tukiverkko. eli yleensä isovanhemmat kuolevat pois tai sairastuvat niin että niitä ei voi enää hyväkseen käyttää?




Esimerkiksi kun odotin esikoista,niin olin jo asunut vuoden yhdessä poikaystäväni kanssa omassa kämpässä. Ja ekassa neuvolassa ihmeteltiin miten meillä oli sama osoite,että asutaanko kaikki äitini luona?!



-17v äiti-

Vierailija:

Lainaus:


Itse olen kolmekymppinen äiti, ja TUKIVERKKO on tärkeä asia!



Että on olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita lapsistanne jajaksamisestanne, kuten lasten isovanhemmat. Muut toiset äidit ovat mahtavaa vertaistukea.




Minäkin olen kolmekymppinen äiti jolla ei ole tukiverkkoa sillä lailla, että joku mummo olisi hädän hetkellä tulossa auttamaan tms.

Saatan kysyä toiselta äidiltä, nuorelta tai vanhemmalta, ihan aidosti miten on jaksellut yms. Haluan, että äidit keskenään voivat puhua muustakin kuinka suloinen ja ihana uusi vauva on. On toki, mutta niistä ikävemmistäkin tunteista saa puhua!

Mutta ymmärrän kyllä ap:n pointin. Ihan varmasti nuori " teinivanhempi" saa kestää paljon sellaista mitä itse ei tule ajatelleeksikaan :-/ Oma pointtini oli se, että ehkä siihen samaan piikkiin menee sitten nekin kysymykset mitkä ei kaikki kuulu siihen " voi kun ole niin nuori itsekin" -sarjaan?

Vierailija:

Lainaus:


höyryää äiti joka on laiska ja avuton/saamaton!




kuin jumalan tasolle itsensä korottava, kiltteyteen sairastunut marttyyri...

Itse olen kolmekymppinen äiti, ja TUKIVERKKO on tärkeä asia!



Että on olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita lapsistanne jajaksamisestanne, kuten lasten isovanhemmat. Muut toiset äidit ovat mahtavaa vertaistukea.

Vai todetaanko 30-vuotiaille useinkin, että toivottavasti teilläkin se tukiverkko toimii jne.



Ilmeisesti en ilmaissut asiaani kovinkaan hyvin, jos sitä aletaan tulkita siten, että minä olen marttyyri =)

On vain typerää kuvitella, että nuorilla olisi siihen sen enempää tarvetta kuin muillakaan.



Kyllähän meilläkin tukiverkko on olemassa, mutta sen toimivuutta ei ole tarvinnut testata.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat