Vierailija

Lapset on 2 ja 4 vuotta, ja just tänään taas tuntuu, että tuo parkuminen imee multakin kaikki energiat, ja saa mielen pään sisällä hermostumaan, vaikka yritänkin ulospäin suhtautua tyynesti. Taitaa tosiaan olla totta se väittämä, että oman lapsen itku on maailman stressaavin ääni.



Mutta keksikääpä vinkkejä, miten sitä parkumista kestäisi paremmin, jotta se tyyneyden säilyttäminen onnistuisi vielä paremmin. Aina välillä yritän sitä, että annan huutaa vaan, ja ajattelen muuta. Ja niin voi tehdäkin jossain uhmahuudossa. Mut sit kun noi kiistelee leluista tai leikin ei natsaa, niin siihenhän on pakko puuttua ja auttaa selvittämään asia. Vaan kun sen saisi tehdä ilman sitä yletöntä parkua, kun se on niin sietämätöntä joskus, kun mitta on täynnä.

Kommentit (5)

perusraksa-korvasuojaimia (ei olleet kuitenkaan supertehokkaat, kuului jotain läpi, mikä oli ihan kätevää). Ei vauva niitä tajua ja ne teki minusta paremman äidin.

Ja meidän lapsukainen vasta 8 kk, tehnyt nyt hampaita monta viikkoa ja tuntuu että alkaa olla jaksu ihan loppu kränäämisen ja huutamisen kanssa. Minne katosi se ihana äitiyden onni ?

Voi kun jollakin olisikin tähän toimivia vinkkejä, kun tuntuu että mikään ei auta. Ja se ei todellakaan lohduta, että joku sanoo, että vauvojen kuuluu huutaa, tai kyllä se joskus loppuu tai ota päivä kerrallaan tai aattele että vuoden päästä on jo paljon helmpompaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja ne kyllä rentouttaa sielläkin. Siksi onkin joskus vaan ihanaa, kun työntää lapset mummolle tappelemaan ja heittää itse kuulosuojaimet päähän ja lähtee töihin.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat