Vierailija

Asian yli ei ehkä koskaan pääse, mutta kuinka pian arki on alkanut helpottaa?

Kommentit (15)

Ja kyllä mä voin olla ystävä sellaiselle jolla on pieni vauva.

Ainoastaan vauvamasujen näkeminen vähän kirpaisee joskus, kun ajattelee, että oiskohan mullakin nyt ton kokonen.

Mutta mä toivoin parissa päivässä. Mulla oli kyllä koko 10 viikkoa kestäneen raskauden aikana tunne, että näin voi käydä. Siksi varmaan itkut tuli itkettyä noin nopeasti.

Uutta ei kyllä ole vielä yritettykään.

Mun km tapahtui viikolla 16 ja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ultrissa kaikki oli aina hyvin. Ehkä jos tulen uudelleen raskaaksi niin varmaan pelot ym. palaavat mutta muuten asia ei minua erityisemmin vaivaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koko juttu ennen sitä oli vuoristorataa. Ensin toivoin raskautta, sitten lakkasin toivomasta. Yhtäkkiä tulin kuitenkin odottamatta raskaaksi. Juuri kun olin tottunut ajatukseen, tulikin keskenmeno. Tietenkin itkin ja olin pettynyt, mutta jostain löysin aika pian takaisin elämäniloa. Vaikka tämän vauvan menetin, niin olen iloinen siitä, että ylipäätään tulin raskaaksi. Toivoa siis on.

jälkeen pahinta aikaa kesti n. kuukausi, mutta edelleen asia on vahvana mielessä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen huomannut, ettei selviämistä kannata kiirehtiä, itse olen sen hyväksynyt, etten km:stä selviä ennen kuin minulla on vauva itsellä sylissä. Oma keskenmenoni oli n. vuosi sitten, ja raskaus ensimmäinen.

olla ystävä kaverin kanssa, jolla pieni vauva? Mun kaksi kaveria on sanut km:t ja he eivät pidä muhun yhteyttä. Toinen on nähnyt vauvani, mutta ei ottanut syliin tm.

...surullinen juttu, se kun oli tuulimuna. Selitin sen kai itselleni jotenkin niin, että se ei sikiövaiheeseen edes ehtinyt, eli ei ollut mitään vauvaa joka olisi mennyt kesken. Mutta jännitin ja pelkäsin kyllä tätä uutta raskautta, nyt rakenneultran jälkeen on helpottanut ja uskallan suunnitella tulevaa.

mutta kun takana oli kaksi keskenmenoa, niin koko (onnistuneen) raskauden ajan oli pelko pepussa, ettei kaikki mene hyvin. Siis todellinen pelko! Nyt on onneksi lapsiluku täynnä ja keskenmenotkin (lähes) unohtuneet.

Vierailija:

Lainaus:


olla ystävä kaverin kanssa, jolla pieni vauva? Mun kaksi kaveria on sanut km:t ja he eivät pidä muhun yhteyttä. Toinen on nähnyt vauvani, mutta ei ottanut syliin tm.




Voihan se olla vaikeaa, oma siskoni itkee omaa menestystään nyt kun kuuli meidän tulokkaasta.

Sikäli ei ihme jos ei jaksa yhteyttä pitää.

Ei se varsinaisesti sinusta/vauvastasi johdu, mutta on todella todella vaikeaa katsella raskaana olevia ja pieniä vauvoja, kun koko ajan miettii että itselläkin pitäisi tuollainen olla. Keskenmenoon ei auta kuin oma onnistunut raskaus(vauva).

se kesti siihen saakka, että tulin raskaaksi uudelleen 4 vuotta sitten, joka meni myös kesken. Sitten tulin taas heti uudelleen raskaaksi ja lapsi syntyi ja nyt olen jo kahden lapsen äiti. 2 epäonnista ja 2 onnistunutta raskautta. Olin jo niin valmistautunut, etten saa koskaan lapsia, joten en oikein edes pelännyt raskausaikana. Kaikki meni sitten hienosti.

kyllä siitä kuukaudessa selvisin niin, etten sitä enää surrut. Oli isommat surut kun isäni kuoli samoihin aikoihin. Vauvahinku kyllä jäi, 4 kk päästä onneksi esikoinen ilmoitti tulostaan!

Vähän helpotti kun 3kk myöhemmin testi näytti taas plussaa, mutta alkuraskaus täyttyi yhä peloista. Vasta rakenneultran jälkeen alkoi uskoa että tämä jatkuu ja kun päästiin niille viikoille että sikö voisi jo selvitä kohdun ulkopuolella, alkoi keskenmeno unohtua. Vauvan synnyttyä se jäi enää kaukaiseksi muistoksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat