Vierailija

Kommentit (12)

Parasta enneltaehkäisyä on kunnon yöunet. Ainakin minulle. Tilanteen ollessa " päällä" auttaa sataan laskeminen. Ja toisinaan myös muistutan itseäni hiljaa, että: " Minä rakastan tätä lasta, minä rakastan tätä lasta..."

Minäkin käytän laskemista ja itsekseni puhinaa että

en räjähtäisi. Joskus sekin auttaa että tenava päätyy jäähylle ennenkuin homma menee liian pitkälle. Mutta silti joskus roihahtaa molemmilla...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikea selittää... mutta otan vain tarkkailijan roolin. Katson, että mitä tuo tuossa riehuu tms. Ajattelen omiani, jos alkaa oma hermo menemään. Mietin, että kyllä tämä kohta menee ohi, viimeistään puolessa tunnissa. Kyllähän sitä puoli tuntia istuu vaikka seipään nokassa.

Ts. en kuuntele enkä pahemmin reagoi lapseen.



Kyllä minäkin joskus hermostun, mutta sitten teen tietoisen valinnan ja huudan kurkkuni kipeäksi. Mutta harvoin olen hermostunut ilman " omaa syytä" .


Kun lapsi tahallaan satuttaa muita: läpsii siskoaan ja istuu tämän päällä. Miten pysyä rauhallisena kun toiseen SATTUU ja toinen vain virnuilee tyytyväisenä?

Mulla ei tuu muuta mieleen, kuin ne juoksukohtaukset, kun lapsi menee kädet levällään pitkin kämppää, ja kädet nytkii kaiken tavaran lattialle. Muuten saa mesota niin paljo kuin jaksaa, mutta tuo on aika riesa.



Ja eihän siihen auta muu kuin ottaa lapsi kiinni ja pitää vähän aikaa paikoillaan, että rauhoittuu. Ei tollasta päätöntä menoa sentään tarvi suvaita.

ja elämisestä, joka on riippuvainen vanhemmistaan tai muusta aikuisesta, pien laps joka ei viel osaa lukea, ei tiedä mitä kaikkea vaaroja on kodin ulkopuolella, laps joka tarvii hoivaa, huolenpitoa ja läheisyyttä.



Musta tuntuu ainakin, etten mä voi villiltä uhmikselta vaatia samoja asioita kuin 40-vuotiaalta aikuiselta!



Tiedän, että on mun käsissä aika pitkälle mimmonen ihminen siit muksust kasvaa. Mä voin omilla teoilla ja valinnoilla vaikuttaa aika paljon siihen miten hyvin/huonosti kasvatan lapset ja miten ne pärjää elämässä aikuisena.



Hehh ja helpottaa tieto, et laps kasvaa nopsaan ja koht se lentelee pesäst pois. Tää on vain välivaihde, minkä minä tarjoan lapselle hänen elämässään, annoin hänelle elämän syntyä, kasvatan ja hän on minulla vain lainassa. Kohta hän on teini, muuttaa pois kotoa, kasvaa aikuiseksi, perustaa perheen, saa oman uhmiksen, vanhenee, vanhenee ja vanhenee, lopulta oma muruni on ties minkalainen mummo tai pappa ja kuolee pois.... elämä jatkuu vaikka ihmisiä kuolee...



No jopa tuli tarinaa ja poikkesi raiteilta, mutta kärsivällisyyttä ja rakkautta :)

Niin, minä en vastannut siihen, miten toimin tai mitä rangaistuksia jakelen. En ajatellut mitään tiettyä tapahtumaa, eli en ajatellut, että lapsi tekee jotain kiellettyä. Minun esikoinen oli pienenä kova huutamaan: aukaisi suunsa ja huusi ja huusi. Tämä oli se tilanne, mitä minä ajattelin, en mitään juoksemista tai pahantekoa sinänsä.

Mulla menee sillon kun on itselläkin huono päivä. Muuten kestää venyttää pinnaa. Sellainen päivä raivostuttaa kun lapsella ei korvia ole ollenkaan ja aivan kaikesta pitää kiukuta ja saada tehdä oman mielen mukaan. Onneksi niitäkin parempia päiviä on seassa.

Tavaraa ei saa rikkoa eikä äitiä lyödä tms. mutta jos tulee vaan kauhee itkuraivari lattialla pitkällään niin annan mesoa kymmenisen minuuttia rauhassa ennenkuin edes yritän rauhoittaa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat