Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tässä yksi ehdotus:



Kouluissa olisi välituntien vaihtoehtona joku kirjastotapainen sali. Tänne saisi mennä välitunneilla/ruokatunnilla lukemaan lehtiä tai kirjoja.



Itse olisin kaivannut tällaista koulussa. Oli kamalaa seistä yksin välitunnilla pihalla ja katsella maahan.

Sivut

Kommentit (23)

Niin siis tämä lukusali olisi kirjastotyylinen paikka, jossa olisi hiljaisuus. Ja valvoja tietty. Eivätkä varmaan moni kiusaaja hakeutuisi tällaiseen paikkaan, vaan "tupakkapaikalle". Ainakin tälla tavalla oli omassa nuoruudessani.



Itselle pahimmat paikat oli nämä väliajat. Silloin olin yksin, ja se oli otollienen aika kiusaamiseen.



ap

JOKAINEN oppilas haastatellaan kuraattorilla/opolla tms. Ihan hyvin ehtii vaikka pari päivässä, nopeassakin ajassa ehtii jo saada jotain näkemystä kun asioita kystään suoraan..



Lisäksi JOKA LUKUKAUSI jokainen oppilas täyttää nimettömänä kyselyn jossa kysytään onko havainnut kiusaamista tai syrjimistä/kuka ja ketä ja miten jne. Nimettöminä voi saada sivullisiltakin hyvin vihjeitä ja näkemystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

- häpeärangaistukset ja vastaavat ei auta. Murrosikäiset kovikset kääntävät sen häpeän niistä sankaruudeksi ja se onneton kiusattu saa vaan tuntea senkin nahoissaan.



- nollatoleranssi pitää olla, mutta oikeastaan nollatoleranssi ja pienimpäänkin puuttuminen on jo myöhäistä. Kun on jotain puututtavaa, onko tapahtunut vääryys. Lisäksi iso osa kiusaamisesta on sellaista, ettei siihen voi puuttua, koska yksittäisinä tapauksina se näyttää vahingoilta ja pikkujutuilta ja ihan inhimilliseti siltä, että "ei nyt vaan voi kaikkien kanssa tulla toimeen".



-niinpä kaikkein tärkeintä on, että luokkaan ja kouluun luodaan hyvä yhteishenki. Sellainen, jossa kaikkien kanssa toimeen tulemista arvostetaan. Sellainen, jossa kaikkia arvostetaan tätä voidaan tehdä



-ryhmäytymisharjoituksilla

-valvotuilla ja ohjatuilla ryhmätöillä

-Valvotuilla ja ohjatuilla ekskursioilla

-valvotuilla ja ohjatuilla yhteisillä yhteisprojekteilla

-valitsemalla liikkatuntien joukkueet jotenkin järkevällä tavalla

-oikean laisen kirjallisuuden luettamisella

-etiikan opettamisella esim äikän ja bilsan ja hissan tunneilla piilo-opetussuunnitelmassa

-kunnon välituntivalvonnalla, alakoulutasolla myös ahjatulla välkkätoiminnalla

-ja lisäksi sillä nollatoleranssilla, jossa rangaistusten sijasta kasvatuskeskusteluita ja yhteisiä keskusteluita kiusaajien ja kiusattujen välillä



tuo valvonta ja ohjaus on oikeasti tärkeää, sillä muuten noista eksuista ja projekteista tulee helposti vaan uusia kiusaamisen välineitä. Kunnolla ohjattuina taas ne pakottavat ihmiset yhteisiin kokemuksiin sillä tavalla, että he alkavat tuntea jotai yhteisyyttä. Ja arvokasvatus myös. Ei ne rangaistukset yksinään toimi.

Onpa helppoa olla nollatoleranssia pitävä opettaja, kun vanhemmat ovat lastensa puolella: "Miten niin Pekkaa ei voi sanoa läskiksi, kun sehän on ylipainoinen?"

Koulukiusaaminen otetaan tosissaan ja kouluihin selkeä ohjelma sen kitkemiseksi. Jokaiseen tapaukseen puututaan heti. Kiusaajat ja heidän vanhempansa keskustelemaan asiasta ja vastuuseen heti.

Jos vanhemilla on auktoriteetti ja lapset kunnioittavat vanhempiensa mielipiteitä, on huoltajilla täysi mahdollisuus kitkeä koulukiusaamisen alkaminen.



Koulukiusaajiin on siis pistettävä resurssit. Eliminoidaan koko idea. Opetetaan lapsillemme hyvät käytöstavat ja oikean ja väärän ero. Näytetään heille esimerkillämme empatiaa lähimmäistä kohtaan. Lapsi oppii nämä asia vanhemmiltaan, tai ei. Vastuu vanhemmille!

yksi erittäin tärkeä konkreettinen tapa on nollatoleranssi kiusaamiseen



Niin usein kuulee vanhempien ja opettajienkin sanovan, että kyllähän nyt vähän pitää kestää ja eikä sitä nyt niin vähästä pitäisi suuttua. Se mikä on toiselle vähän voi olla toiselle paljon. Eli kiusaamiseen pitää puuttua HETI on se kuinka pientä nälvimistä tai tuuppimista tahansa.

Lainaus:

Tässä yksi ehdotus:



Kouluissa olisi välituntien vaihtoehtona joku kirjastotapainen sali. Tänne saisi mennä välitunneilla/ruokatunnilla lukemaan lehtiä tai kirjoja.



Itse olisin kaivannut tällaista koulussa. Oli kamalaa seistä yksin välitunnilla pihalla ja katsella maahan.




Kiusata voi muulloinkin kuin välitunneilla. Ja monissa kouluissa on kirjasto, mutta ei se kiusaamista vähennä.

on pitää huolta että tietävät missä mennään. onko oma lapsi onnellinen, kenen kanssa liikkuu ym, Nämäkin koulumurhaajat varmaan sellaisista perheistä joissa ei ole koskaan välitetty tekemisistä ja menemisistä. Kukaan ei kasva noin sairaaksi jos on rakastavat ja välittävät vanhemmat. piste.

- lisää resursseja tuntikehykseen: ryhmäkoot pienemmiksi niin opettajalla jää aikaa muuhunkin kuin välttämättömään oppitunneilla

- lisää resursseja kouluterveydenhoitoon, jotta jokainen pääseen hoitoon sitä tarvitessaan

- joka kouluun kunnollinen strategia koulukiusaamiseen puuttumiseen, joka päivitetään vähintään joka syksy ja sovitaan yhteiset toiminta- ja puuttumismallit tilanteisiin (omalla työpaikallani näin EI ole)

- opettajien kiireen vähentäminen, lisähenkilökuntaa erilaisiin valvontatehtäviin (esim. nuorisotyöntekijä kouluun hoitamaan osan valvonnasta ja olemaan läsnä)

- kuraattori joka kouluun ja hän on paikalla JOKA PÄIVÄ ja kaikki oppilaat tietävät MISSÄ

- koulun henkilökunnan työhyvinvoinnista huolehtiminen ja yhteisöllisyyden parantaminen. Se vaikuttaa suoraan työssäjaksamiseen ja se taas ongelmiin tarttumiseen



Itse työssäni koen ongelmallisimpana ainaisen kiireen, yhteisen strategian puuttumisen ja huonon työilmapiirin.

Jokaisen äidin ja isän tulisi panostaa siihen, että opettavat lapsensa kunnioittamaan jokaista ihmistä, oli hän millainen tahansa. Lisäksi pyrkiä kasvattamaan lapsia, joilla on vahva itsetunto. Kiusaajilla se on yleensä alhainen.



Kiusatuista en tiedä, mutta voisin kuvitella, että vahvalla itsetunnolla varustettua lasta olisi vaikeampi ottaa myös kiusattavaksi. Ja tämä ei nyt tarkoita, että kiusatut ovat itse syyllisiä kiusaamiseen. Mutta yritän kasvattaa lapsistani itseensä luottavia, toisia ihmisiä kunnioittavia ihmisiä ja toivon, että jos joku lapsiani kiusaa, heillä on valmiuksia selvitä tilanteesta ja/tai hakea apua.

ja pienemmät opetusryhmät. Näissä ehkä yhteisöllisempi me-henki voisi toteutua. Tosin eihän sekään mitään kiusaamista välttämättä estä. Kukin meistä lapsen omaavista voisi yrittää ohjata lastaan empaattisuuteen kotona joka päivä.

_Väärästä teosta kuuluukin tuntea häpeää_, sehän ohjaa ihmistä kasvamaan oikeaan suuntaan.



Sen sijaan on olemassa vääränlaistakin häpeää, jota esim. kiusatut saattavat tuntea lopun elämäänsä -ja aivan syyttä. Voi esim. vielä aikuisenakin alitajuisesti hävetä ulkoista olemustaan, jos kiusaaminen sattui kohdistumaan vaikka juuri siihen.



Joten ilmiselville kiusajille kenkää koulusta, tai miksei jotain yhdyskuntapalveluksen tapaista -vaikka muutama viikko lattioiden luuttuamista... Jos kiusaaminen miellettäisiin ihan todella häpeälliseksi toiminnaksi (niinkuin se onkin!), niin eiköhän ainakin vähenisi.



Kyllä sen kuuluukin kirpaista ja kunnolla, jos on ilkeyttään toiselle pahaa tehnyt! Siinä voi kiusaaja viedä ihan hyvin oppia empaattiseksikin, ja tajuaa jatkossa olla lempeämpi.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat