Vierailija

Nyt olis lohduttavat kommentit tarpeen, alkaa olla jaksu ja hermot lopussa. Meidän muuten niin ihana ja rakas lapsukainen 8 kk on nyt tehnyt monta viikkoa hampaita ja tämä on todella TUSKAA. Ehkä 50 % viikosta menee aika OK, mutta monet päivät on yhtä helvettiä. Päivä- ja iltaunille ei saa kuin tunnin huutamisen ja hyssytyksen jälkeen tai joskus vaunuihin. Ruoka ja tissi ei kelpaa kun satunnaisesti ja itsellä vielä huoli päällä kun kasvun kanssa ollut muutenkin ongelmia. Yöllä heräillään koko ajan (1-2 h välein) ja lattialla ei suostuta olemaan kun hetki itsekseen, heti jos mamma menee edes eri huoneeseen niin alkaa huuto.

Pakko myöntää että vaikka en odottanut alkuunkaan äitiyden olevan mitään ruusuista, niin tämä ylittää kyllä kaikki odotukset. Ja kaiken päälle tuntee vielä olevansa täysin paska äiti, kun ei meinaakaan jaksaa olla iloinen ja NAUTTIA tästä "ihanasta" vauva-ajasta.

Oisko kellään mitään lohdullista kommentoitavaa ? Vai onko kaikki muut niitä täydellisiä äitejä, joiden vauvat on yhtä aurinkoa koko ajan ja itse vaan hehkeänä laulattaa kun on niin onnellista... Siltä välillä tuntuu kun seuraa muiden mammojen touhuja...

Kommentit (10)

Syöminen on tosi satunnaista, suoraan sanoen alkaa jo v*tuttamaan se ainainen taistelu ruokailussa, nykyään tarjoan ruokaa ja jos ei syö heti niin voi voi, seuraavaksi näkee ruokaa muutaman tunnin päästä. En usko että meillä kyse hampaista, muuten vaan vauva heittäytyy paskamaiseksi. Oikeasti, mulla alkaa hermo loppua. Meilläkään ei viihdytä hetkeäkään lattialla, samaa menoa jatkunut jo pari kk. Yöllä sentään herätään enää 2 kertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä se helpottaa. Taitaa pikkuisella olla jonkinlaista eroahdistusta äidistä. Ryhdy ottamaan hiukan omia hetkiä että isä on lapsen kanssa. Noin meillä hiukan helpotti kaksosten n.vuoden iässä ollut tuollainen touhu.



Koitapa hampaiden tuloon, puruleluja joita voi viilentää.



Itelläkin välillä hermo oli vauva-aikana tiukalla ja on se väliin vieläkin vaikka lapset 2,5v*2 ja 6v.

samanlaista hermojen menetystä havaittavissa täällä päin kiun 1-vuotias jo saanut valtavan "minä itse" kauden - esim. ruoka ei siis kelpaa syötettynä, vaikka itsekään ei todellakaan osata syödä...



Kysymykseesi; oletko kokeillut viilentäviä puruleluja sekä pahimpaan kipuun aivan kipulääkettä, esim. panadol oraalisuspensiota tai Pamol F 125 mg suussa sulavia tabletteja. Kyllä lapsenkin kipua kannattaa / saa hoitaa ihan lääkkeillä jos ne selvästi lasta vaivaa.

Meillä auttoi hyvin vyöhyketerapia (moderni) hampaidentekokipuihin. Terapeutti neuvoi korvasta kohdan, jota hieroin vauvalta ja kas, yöt helpottivat. Ja kun on oikein väsynyt itse, niin vyöhykeratahietonta rentouttaa ihanasti ja taas jaksaa paremmin.



Kokeiltu on!



Ei täydellisiä äitejä ole olemassakaan - onneksi! Ajattel nyt millaita olisi olla täydellisen äidin lapsi: pitäisi itsekin olla täydellinen.



Ihan normaaleja tunteita sinulla on! Eri asia sitten kuinka moni myöntää, ettei kaikki ole aina ihanaa lapsen kanssa. Ns. äiti-myytti täydellisestä äidistä istuu meissä voimakkaana ja toki jokainen haluaisi olla täydellinen ja koska ei ole, niin salaa häpeänsä eli esittää kaiken olevan ok. Tämä tietysti tuo lisää ahdistusta, kun kuvitellaan, että muilla on täydellistä elämää.

se ajatus, että paljon minua enemmän kärsivät ne pienet vauvelit, joiden ikeniä varmasti sattuu eivätkä he osaa mitään sen hyväksi itse tehdä.

..oli todella lohduttavaa lukea että en ole ainoa jota alkaa välillä kyrsimään tämä tilanne. Varsinkin nr. 5:n "vauva heittäytyy paskamaiseksi": tuli ihan naurettua vaikka tänään ollut fiilikset aika pohjamudissa...

Kiitos myös vinkeistä, vyöhyketerapia harkintaan...

Lisää kommentteja kiitos, oletta mahtavia !

t. ap

se että mulla on ollut helpompi vauva kuin sinulla ei tee minusta täydellistä äitiä ja sinusta huonoa. Vauvat yksinkertaisesti ovat erilaisia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat