Vierailija

Kun kertoo jollekin omia surullisia ja ikäviä kuulumisia, yleensä ihmiset alkavat kertoa, että heilläkin on sitä tai tätä, niin kauhean rankkaa, vaikka kyseessä ihan arkisia asioita. Pitääkö vastoinkäymisilläkin jotenkin kilpailla? Miksi ei voi vain sanoa, että no voi harmi, vaan pitää alkaa heti valitella jotain omia juttujaan.

Kommentit (11)

en tosiaan tarkoittanut mitään lohdutuksia siitä, että itselläkin olisi asiasta kokemuksia, vaan sellaisia kommentteja, jotka tuntuvat pahalta. Kun kerroin perheenjäseneni sairastumisesta todella vakavasti, en olisi millään jaksanut kuunnella kommentteja siitä, miten kamalan rankkaa joillakin muillakin on, kun lapsilla on ollut nuhaa ja koko perhe on nukkunut huonosti. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen yrittänyt tietoisesti oppia pois tuosta, mutta se vaatii ponnistelua. Ja olen huomannut sen vain oman kantapään kautta, kuinka pahalta moinen vähättely/kuuntelemattomuus tuntuu.

Miltä toisen " vastahehkutus" sitten vastaavassa tilanteessa tuntuisi? Tuskin kovin asialliselta sekään. Siis aika harva kai kehtaa pröystäillä, kuinka hyvin itsellä menee, jos toinen on juuri kertonut omista (vaikka pienistäkin) murheistaan... Ennemmin tulee mieleen jakaa kokemuksia lohduttavassa mielessä, vaikka kieltämättä sekin voi tuntua toisista hölmöltä. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, ettei aina mikään tapa oikein kolahda. Eikä tärkeintä ole, että voisaan olla aitoja? Jos joku sitten on hölösuu (jolle tulee mieleen omia kokemuksia, joita spontaanisti jakaa lohduttaakseen, mutta se voikin tuntua tökeröltä) ja toinen tuppisuu (menee ihan lukkoon kuullessaan vaikeista asioista ja välttelee koko asiaa), niin sitten on. Koitetaan kestää, tai vaieta sellaisten edessä. Pikkuhiljaa ehkä molemmat ääripäät osaavat tyytyä sanomaan sen kaivatun, " otan osaa" ja tehostaa sitä halauksella. Tosin halauskin saattaa taas ahdistaa/suututtaa jotain kolmatta......

Puhut ihan asiaa, olen huomannut saman. samoin jos jostain vaivoista tai sairauksista puhutaan (varsinkin mummelit) niin aina toinen panee paremmaksi ja on muka vielä vaivaisempi. Se ikään kuin aliarvioi toisen kokemuksia ja tuntemuksia, jos pröystäilee että itsellä on asiat vielä huonommin! Ärsyttävää, sillä oma äitini sanoo edelleen että " aina on ihmisiä, joilla on vielä huonommin asiat" . Ihan kuin omilla huolilla ja murheilla ei olisi mitään arvoa!Grr...

Ymmärrän että jos valitan vauvan valvomisia niin joku kertoo kuinka siskonsa joutui valvomaan paljon pidempään jne.



Mutta kun kerron veljeni tehneen juuri itsemurhan ja että olen siitä järkyttynyt niin silloin kertomukset siskon miehen kummin kaiman vielä järkyttävämmistä itsemurhatavoista tuntuvat suorastaan idioottimaisilta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat