Vierailija

No joo, tää on niin loppuun kaluttu juttu. Enkä ikinä uskonut, että mulle kävisi. Kotona on kaikki kivasti, mies on maailman paras ja lapset tärkeintä mitä on. Silti, kun jouduin tässä muutama kuukausi sitten työskentelemään samassa projektissa erään miespuolisen työkaverin kanssa, me alettiin jutella, kaikki sujui kivasti, jouduttiin viettämään pitkiäkin aikoja keskenämme ja tultiin juttuun ihan älyttömän hyvin. Ajattelin, ja ajattelen edelleen, että onpa kiva, kun on hyvä miespuolinenkin kaveri, jonka kanssa voi jutella ihan kaikesta. Hänkin viihtyy mun seurassani, on sen monesti sanonut ja ollaan todettu, että on helppo jutella. Ja mikäs siinä nyt oikein vikana olisikaan. Nyt kuitenkin huomaan, että ajattelen häntä ja yhdessä viettämiämme aikoja taukoamatta. En ikinä pettäisi miestäni, mutta tuntuu, että tavallaan jo petän, kun tämä toinen on mulle niin tärkeä tällä hetkellä (vaikkei siis tosiaan mitään fyysistä liity juttuun ollenkaan). Tämä työkaverikin vaikuttaa siltä, että ei ihan kenen kanssa tahansa ole aivan yhtä hyvissä väleissä, ja itse asiassa hänestä ensin aloin epäilläkin vähän ihastumisen oireita. Nyt ollaan siinä paatissa itsekin.



Tiedän, että tämä on ohimenevää, ja tiedän, etten aio tehdä asian eteen mitään. En kuitenkaan haluaisi alkaa vältellä tämän ihmisen seuraa, sillä hän on mulle tosi tärkeä. Miksi näin tapahtuu ja miten te muut selviätte tästä? Tunnen itseni hölmöksi kun ei ajatukset pysy kasassa ja olen kuin koulutyttö jälleen. Toisaalta olen iloinen kun saan tällaistakin tunnetta kokea vielä. Apua!

Kommentit (9)

mä olen myös ihastunut työkaveriini, hän minuuun myös ja ikävä kyllä olen pettänyt miestäni tämän kanssa, mutta yhdynnässä ei olla oltu ja sekin taitaa olla vain ajan kysymys....

Jonkun ajan päästä tunne laimenee ja on muisto vain.

Uskon että aika monelle käy noin, että tulee " ihastuksia" mikä ei etene ajatusta pidemmälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli ihan inhimillisiä tunteita nuo ovat. Ei sitä tarvitse hävetä. Mutta säilytä järkesi, älä anna tunteiden viedä mennessään ainakaan niin että se rikkoo sen mitä sinulla on. Mies ei pysty pidättelemään tunteita, kun menee tietyn rajan yli, ajattelu siirtyy tuonne jalkojen välissä olevalle elimelle...



Siis ihminen on samanlainen eläin kuin muutkin, lisääntymistähän tuossa ajataan takaa, jos eläimellisesti ajatellaan. Mutta meistä ihmisistä on muuhunkin, älä päästä niin pitkälle, vaarannat paljon, mielummin irtaudu koko ajatuksesta. Siihenkin ihminen kykenee, eläin ei...

Ja kuten sanottu, tiedän itsekin, että tämä menee ohi. Mutta kunnes se menee, mun pitää kai sitten vaan alistua olemaan hölmö hymy naamalla koko ajan. No, olen asiakaspalveluammatissa, ehkä se tulkitaan vain ystävällisyydeksi.



ap

Ei hyvä juttu ollenkaan. Vietettiin yhteisten ystävien kanssa iltaa muutama viikko sitten, jolloin työkaverini ei ollut mukana. Kotimatkalla päädyimme miehen kanssa sänkyyn. Täysin odottamatonta ja outoa, koska ollaan tunnettu vuosikausia. Nyt mies soittelee mulle joka päivä ja ollaan tavattukin sen jälkeen. Mulla on morkkis, miehellä ei, hän on vaan hämillään ja ihastunut. En haluaisi, mutta en voi olla ajattelematta häntä.



Eli ap ymmärrän tietyllä tasolla olosi. Omalla kohdallani tilanne on tosi huono, koska olen sinkku ja voisin seurustella miehen kanssa, jos hän olisi vapaa, eikä kuten nyt, naimisissa työkaverin kanssa...



Ainoa neuvo jonka voin antaa on, älä päästä suhdetta/ihastusta fyysiselle tasolle. Niin kauan kuin olet ihastunut, mutta mies ei tiedä sitä, en näe mitään vaaraa tai pahaa.

mä tein niin että etin ja etin siitä ihastuksesta jotain ärsyttäviä piirteitä... siis ettimällä etin ja löysinkin... sen miehen kädet oli mun mielestä ihan kamalat! joo tosi pinnallista, mutta pääsin kuin pääsinkin siitä eroon :)

Tuonkaan kädet ei ole mitenkään kauniit! Eikä ehkä se ulkonäkö nyt muutenkaan mikään unelmien prinssin ole. Mutta kun se on niin kiva, huomaavainen, kiltti. Ja mun oma mies on näitä kaikkia myös - en ymmärrä miksi kaipaan myös työkaverin välittämistä. Kuten jo sanoinkin, en aio missään nimessä päästää tätä fyysiselle tasolle, enkä sellaisesta haaveile. Tunnen (ja hänkin tuntee samoin) vain niin syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta häntä kohtaan, ollaan kaikista asioista samaa mieltä, ja kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä toiselle tapahtuu. Tää on mun mielestä jotain tosi arvokasta, ja haluan sen säilyttää. En kyllä usko, että mieheni olisi asiasta yhtä innoissaan.



Hän on hyvä YSTÄVÄ. Voi tietysti olla, että olen vain iloinen siitä, että mulla on uusi kiva miespuolinen ystävä, että siksi ajattelen häntä koko ajan. Ehkäpä kyse ei ole ihastumisesta ensinkään, mutta tunne on kyllä voimakas. Tiedättehän, se miten ennen koulussa perhoset lensivät mahassa kun ihastus käveli kulman takaa. Ihan hölmöä!



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat