Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eli ei olla eroamassa, mutta mies on myöntänyt että rakkaus on hänen puoleltaan kateissa. Haluaa silti yrittää vielä ja ehdotti itse parisuhdeterapiaa.

Mies on kuitenkin tosi vaisu (muuttui sellaiseksi heti sen jälkeen kun sanoi ettei rakasta enää) ja etäinen. Riitaa ei ole, mutta ei kyllä mitään muutakaan. Lähentymisyritykset ärsyttää häntä.

Mitä teen? Yritänkö vaan sinnikkäästi ottaa kontaktia vai annanko olla ihan omissa oloissaan päivästä toiseen?

Kommentit (11)

saada muutosta suhteeseen. Vaikea toista on muuttaa. Miehet on kummallisia, ne tarvitsee kannustusta ja sitä tunnetta, että ne on naiselle niitä ykkösiä. Koeta miettiä mitä pieniä muutoksia ja juttuja voisit itse tehdä, että ilmapiiri kotona vois parantua. Ei hänellä toista ole, on vain sekaisin ehkä ' tukahtuneesta' parisuhteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli minä välttelen miestäni. Ja en todellakaan haluaisi mitään lähestymisyrityksiä. Tahdon olla itsekseni ja miettiä asioita. Tunnen itseni huonoksi äidiksi ja vaimoksi, koska tunteeni miestä kohtaan ovat kadonneet. Eli päällimmäinen tunteeni on syyllisyys, sitten tulevat tarve päästä omiin oloihin lasten kanssa, kauas miehestä. En usko, että tunteitani saa väkisin tekohengitettyä takaisin. Lähinnä pohdin lasteni tulevaisuutta ja mietin miten onnistuisin kestämään liittoa miehen kanssa, ilman että vahingotan lapsia. Sekavasti selitetty...



Onko AP teillä lapsia?

Eli ei siis ole hyvä juttu, jos annan hänen olla omissa oloissaan? Toisaalta on ikävä tulla kokoajan torjutuksi; ei mm. vastaa halaukseeni, jos halaan.



AP

Molemmilla kerroilla on auttanut aika. Eli vaikka olen ollut sydän syrjällään huolesta, olen antanut miehen olla rauhassa. Olen yrittänyt luottaa siihen, ettei hän ole lähdössä mihinkään, kun kerran on niin sanonut. Pikkuhiljaa tilanne on sitten normalisoitunut ja mies tullut järkiinsä (niin kuin hän itse asian ilmaisee). Meillä nämä kriisit ovat liittyneet elämän isoihin muutoksiin (häät, esikoisen odotus, ensimmäisen asunnon osto), eli ovat ilmeisesti olleet jonkinasteista sitoutumispaniikkia mieheltä, vaikkei hän itse asiaa ole niin ajatellutkaan.



Tsemppiä, tilanne on kamala!

Meilläkin TÄSMÄLLEEN sama tilanne päällä... Ainoa vaan, että lisäksi laskettu aika kesäkuun alussa, ja tarvisin hirveästi mieheni tukea juuri nyt...



Meillä ei juuri puhuta tällä hetkellä, mies tekee pitkää päivää töissä, itsellä vähän liikaa aikaa ajatella ja pyöritellä pienessä päässä sanomisia.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat