Seuraa 

Mikä on mielipiteesi? Ajattelen tässä valtauskontomme opetusta lähinnä yläasteella ja lukiossa. Olisin kiinnostunut siitä, että pitäisikö opetuksen mielestäsi olla tunnustuksellista vai ei. Miten tunnustuksellisuus ylipäätään näkyy opetuksessa? Jne... En tiedä, onko tästä aiheesta ollut jo keskustelua aikaisemmin. Jos satut tietämään jonkun palstan, jossa aiheesta on keskustelua, voisitko vinkata.

Kommentit (4)

Minun mielestäni koulussa voitaisiin opettaa elämänkatsomustietoa ja kertoa erilaisista uskonnoista tasapuolisesti. Lisäksi voitaisiin pohdiskella yleisiä eettisiä kysymyksiä ja kerätä luokan ajatuksia. Suomessa on jo jonkinverran ulkomaalaisia kouluissa, joten olisi rikastuttavaa kuulla heidän näkemyksiään, aivan kuten kaikkien nuorten.



8:nnen luokan uskonto on minun mielestäni ainakin kovin kristillispainotteista, koska suurin osa luokasta suorittaa rippikoulun. Ateistille ei aina mahda siltikään olla niin mieluisaa tutkiskella Raamattua tunnilla. Mielestäni kukin seurakunta tykönään voisi hoitaa uskonnonopetuksen seurakuntalaisilleen, ja koulussa siihen voitaisiin paneutua yleiseltä näkökulmalta.

9:nnen luokan uskonnossa käsitellään etiikkaa ja moraalia, mikä minun mielestäni on loistava juttu!

Lukiossa minun mielestäni voisi ehdottomasti olla elämänkatsomustietoa, ei vakaumuksellista opetusta. Myöskin peruskouluista sen voisi poistaa, tai antaa vaihtoehtoiseksi.



Ennenkuin joku tuohon tarttuu, niin onhan se nytkin vapaaehtoista, MUTTA pitää olla kirkkoonkuulumaton, jos haluaa elämänkatsomustietoa! Jos miettii 15-vuotiaita nuoria tai allekkin, he tarvitsevat vanhempiensa suostumuksen kirkosta eroamiseen. Eikä sekään ole aivan simppeliä :(



Itsekin olen vähän ihmetellyt sitä, että miksi se tunnustuksellisuus siellä roikkuu. En ole kuitenkaan koskaan ollut tunneilla tai törmännyt muutenkaan kokemuksiin siitä, että opettaja opettaisi " me uskomme" tyyliin. Tai sellaisenkaan en ole törmännyt, etteivätkö ateistien lapset voisi käydä samoilla tunneilla. Tässä on kuitenkin varmaan aluekohtaisia eroja ympäri Suomen. Tuo oli tärkeä pointti, että olisi kiva myös kirkkoon kuuluvien oppia laajemmin muista uskontokunnista omansa ohella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oma lapseni on vasta ala-asteella, joten kysymys ei ole ihan suoraan meille. Perjantaina vain juttelin juuri äidin kanssa, jonka lapsi on katolisessa uskonnon opetuksessa ja tämä äiti itse ei ole syntyperäinen suomalainen. Hän vain kyseli tästä, onko Suomessa pakko olla uskonnon tunneilla.



Siinä samalla tuli kerrottua, että me emme kuulu luterilaiseen kirkkoon, mutta tyttäreni käy luterilaisen seurakunnan uskonnon tunneilla. Sanoin, että mielestäni on ihan hyvä, että tyttö saa uskonnon opetusta koulussa, vaikka niille tunneille ei mikään pakko olisi mennä. Mielestäni on ihan hyvä kuulla uskonnon opetusta koulussakin, vaikka meidän perheen käytännöt ovatkin vähän erilaiset. Esimerkiksi kummeja ei meidän lapsilla ole. Toisaalta näiden pienten erojen takia tyttö välillä kysyy ihan mielenkiintoisia asioita ja saa välillä jutella erilaisista tavoista hänen kanssaan.



Mielestäni on siis ihan hyvä, että jonkinlaista uskonnon opetusta on koulussakin. Toisaalta nykyäänhän ei ole mitään pakkoa valita uskonnon tunteja, vaan voi valita et-tunnitkin, vaikka kuuluisikin johonkin seurakuntaan. Niin kauan kuin löytyy tarpeeksi isoja luokkia siihen, että uskonnon opetus järjestetään, niin sille opetukselle on varmasti kysyntääkin.

En ole itse ev.lut. vaan mormoni, mutta olen osallistunut ev.lut. uskonnon opetukseen ala- ja yläasteella, lukiossa en saadakseni mahtumaan useampia kursseja, mutta jos tuli hyppäreitä, niin silloinkin istuin tunnilla, kun opettajan kanssa meillä meni niin hyvin.



Lapseni tulevat olemaan ainakin ala-asteella uskonnon opetuksessa, yläasteen ja lukion saavat päättää itse. Uskon, että suurin osa mormonilapsista on mukana.



Tämä taustaa mielipiteille.



Suomalainen kulttuuri ja tavat pohjautuu hyvin vahvasti luterilaiseen perintöön. Jos kaikki kirkkoon kuuluvat olisivat niin aktiivisesti kirkkonsa kanssa tekemisissä, että oppisivat uskonsa käsitykset kirkon kautta, niin hienoahan se olisi. Koska se käytännössä ei kuitenkaa tule koskaan tapahtumaan, on mun mielestä erittäin hyvä, että koulu opettaa uskonnon perusasioita. Kouluopetuksen jälkeenkin tuntuu, että harva luterilainen oikeasti tietää mitä kirkkonsa opettaa. Ainakin omasta tuttavapiiristäni löytyy niitä, jotka ovat suuresti hämmästyneet, kun olen kertonut Heidän opeistaan - ja ovat sitten varmistaneet luotettavista lähteistä, että oikeassa olin :-)



Itse " toisuskovaisena" koen myös, että itselle on ollut hienoa oppia ymmärtämään, mihin suurin osa kansastani uskoo. Toki opetussuunnitelmaa voisi hieman muokata, että etiikkaa ym. tulisi enemmän, mutta se on kyllä täysin opettajasta kiinni - monella on siinä jo nyt hyvin paljon etiikkaa ja sitä nivoutuneena kaikkeen muuhunkin opetukseen.



Eikä se haittaisi myöskään, jos mukaan saisi hieman laajempaa/laadukkaampaa opetusta muista uskonnoista, mutta sekin on pitkälti opettajan käsissä sivuutetaanko kaikki muut tosta noin vain ja paneudutaanko niihin. Olennaista kai kuitenkin olisi, että oppimateriaaleissa olisi oikeita tietoja- paljon huuhaata meistä, joten uskon, että muidenkin uskontojen kohdalla saattaa löytyä virheitä.



Mutta mielestäni siis sen on hyvä olla tunnustuksellista, koska kirkon ja vanhempien kautta sitä niin harva saa.



Opettajien kouluttamiseen sen mielekkäämpään opettamiseen sen sijaan voitaisiin ehkä panostaa.



Hassua mun mielestä sinänsä on se, että opetus on edelleen tunnustuksellista, mutta opettajan ei tarvitse olla kirkon jäsen. Itsekin voisin siis opettaa sitä, mutta en tunnustuksellisesti - raamatun jutut voisin uskoen opettaa ja historiaan liittyvät, mutta jotkut kirkolliset toimenpiteet, joihin en itse usko, olisivat pakostakin " kirkko opettaa" eikä " me uskomme" .

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat