Vierailija

Siis kyllä meillä on tapana miehen kanssa tehdä asioita erikseen, jopa pieniä reissuja, ja miehellä on välillä työmatkojakin. Ja lapsi on ollut ennenkin mummin ja vaarin kanssa, jopa viikon kerrallaan, mutta aina jos mies on ollut poissa, on lapsi ollut kotona, ja jos lapsi on ollut poissa, ollaan miehen kanssa yleensä tehty jotain (esim. lomailtu yhdessä) jne.



En siis ole vain ollut omassa kodissani yksin vuosikausiin. Tai ylipäätään yksin. Silloinkin kun mies on lapsen kanssa, olen minä sitten jossain kavereiden kanssa, esim. pienellä reissulla. Toki olen ollut esim. päivän tai illan tai tunteja yksin, jos mies on ollut jossain lapsen kanssa, mutta en esimerkiksi yötä kertaakaan. On ihan outo olo, kun on rauhaa ja hiljaisuutta ja aikaa ja tilaa. Mulla on kaiken lisäksi huomenna vain yksi aamupalaveri ja sitten vapaata loppupäivä.



lauantaina illalla on ystävä tulossa syömään ja iltaa istumaan kanssani (saatetaan käväistä baarissakin), mutta muuten en ole halunnutkaan sopia mitään menoja. Yllättävää, miten hyvältä yksinolo voi tuntua (ei siis niin, ettenkö rakastaisi miestäni ja lasta kuin hullu puuroa, ja heidän kanssaan minulla on kaikkein ihaninta)...Mitähän sitä edes tekisi kaikella tällä ajalla ja omalla rauhalla?

Ehdotuksia?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat