Vierailija

Tilanne on se, että hoidan kotona 1- ja 3-vuotiaita poikia. Joka päivä tulee hetkiä, jolloin olen ihan lopen kyllästynyt ja pinna meinaa palaa enkä jaksaisi tätä hoitamista enää yhtään. Toisaalta olen pitkään haaveillut kolmesta lapsesta melko pienin ikäeroin. Ja saan aivan valtavasti iloa lapsistani.



Nyt alkaisi olla aika panna kolmatta alulle, mutta fiilikset ovat tosi ristiriitaiset. Olisi kamalan surullista ajatella, etten koskaan enää olisi raskaana ja saisi hoitaa omaa vauvaa. Toisaalta taas haluaisin lisää omaa aikaa ja tilaa pian. Mies sanoo, että jos kolmas niin nyt heti, että hän ei jaksa sitten enää muutaman vuoden päästä palata vaippa- ja valvomisrumbaan.



Ajatuksia kellään?

Kommentit (13)


PAitsi etten kaipaa omaa aikaa...... Ja olen ihan tyytyväinen 2v4kk ja 9kk kanssa kotona. Pinna palaa kyllä myös jatkuvasti...... Mutta kyllä sen kolmannen vielä haluan :) Ompahan vanhempana seuraa toisistaan

Minäkin olen aina halunnut kolme lasta. Nyt kuitenkin tarvitsen jo omaakin elämää ja olen päättänyt, että teemme kolmannen aikaisintaan kolmen vuoden päästä. Jos sitten on tunne ettei jaksa aloittaa vauvarunbaa uudestaan, niin sitten ei tehdä kolmatta ensinkään. En kuitenkaan halua rääkätä itseäni pakkomielteen takia saada kolmas lapsi. Halua myös nauttia elämästäni ja lapsistani. Joten nautin mieluummin elämästä ja kahdesta lapsestani kuin kärsin komen lapsen kanssa.



t: äiti 28v ja lapset 2v9kk ja 9kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

n isona ongelmana, että mies ei ole innostunut asiasta. Sinulla on ihana mies kun haluaa kolmannen, mutta ei kai hänelle vuosi pari lisäaikaa ole mahdoton ajatus? Olisihan se hänellekin helpompaa niin.

raskaana olemiseen ja vauvoihin. Tutuissa tosi monta, joille ei todellakaan sovi monta lasta, hermot riekaleina mammoilla isistä puhumattakaan. Mutta tokihan leppoisaa perhe-elämää tärkeämpää on se, että naisten tarve olla raskaana ja hoivata vauvaa tulee tyydytettyä... Se vauva-aika on niin pieni osa sen lapsen elämää. Sen sijaan ne lapset on vuosikausia niitä rasittavia riiviöitä, joiden kanssa pitäis hermon kestää.




Olen ajatellut, että se pikkuvauva/pikkulapsi aika on nii lyhyt, että kyllä mä jaksan..... Aemmonen kyllä laittaa ajattelemaan, että kun on jo kaksi kaunista ja tervettä lasta, että mahtraako kolmannen kohdalla enää olla samaa tuuria.....

Meillä melkein samanlainen tilanne, paitsi olen aina haaveillut neljästä lapsesta :) nyt lapset ovat 1 ja 2 enkä aivan heti olisi valmis tekemään kolmatta. Mutta toisaalta taas jos odotetaan kolmekkin vuotta niin kolmas lapsi olisi " yksin" . Tuskin 5 ja 6 vuotiaat jaksaisivat touhata 1v kanssa. Siksi haluaisin neljä lasta. Olisi 2 paria :) Minä olen 22v ja mieheni 28v eli eiköhän meillä ole vielä aikaa miettiä :)

Lapset on 1 ja 3 ja tänään on taas ollut aika raskas päivä. Silti haaveilen kolmannesta, koska tahtoisin saada nämä kaikki hoidettua samalla kertaa. En halua enää muutaman vuoden päästä aloittaa alusta, vaan haluan parin vuoden päästä olla siinä tilanteessa että mulla ei enää olisi pientä vauvaa.

vastailemassa ne, jotka ovat panneen kolmosen alulle kahden ekan ollessa alle 4v... Kyllä siinä varmasti hoitamista riittää.



Pienen tauon pitäminen lisäisi jaksamista varmasti kummasti, mieskin olisi siihen luultavasti puhuttavissa. Muttamutta, vaikka vauva-aika olisikin mulle silloin ihana, en haluaisi kuopuksesta perheen maskottilemmikkiä, vaan täysivaltaisen kaverin kahden vanhemman lapsen kanssa.



No, silti olen kallistumassa kannalle, että odotellaan ainakin puoli vuotta tai pitempäänkin. Ja jos ei sittenkään huvita niin odotellaan lisää ja jos ei sittenkään ole varma, niin anti olla vaan. Joku teistä jo kirjoittikin fiksusti, että nauttii täysillä kahdesta kuin ylittää jaksamisensa kolmen kanssa.



Minkähänlaista olisi olla 7, 9 ja 11-vuotiaan äiti? Tai 13-, 15- ja 17-vuotiaan äiti? Olisi varmaan perheessä pyörittämistä...

Sitten myöhemmin on niin ihanaa tehdä se iltatähti, kaikkien lemmikki, ja mikä parasta: sulla on perheessä monta innokasta hoitajaa, kun vanhemmat lapset ovat jo sen ikäisiä, että pystyvät auttamaan etkä väsy niin helposti. Ja niistä vauva-ajoista osaa OIKEASTI nauttia sitten kun aikaa on kulunut jo niin kauan että ei enää muistakaan millaista se väsymys oli...:-) T. Neljän äiti

se vauva-aika on todellakin aivan liian lyhyt mutta riiviöaika sitäkin pidempi.



täällä kanssa tuskailen sen asian kanssa että yrittääkö kolmatta vai ei... kahden kanssa alkaa olla suht iisiä kun tytöillä ikää nyt 2,5v ja 4v.

joten haluanko kolmannen sekoittamaan pakkaa vai en... kas siinä pulma..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat