Seuraa 

Iltaruuan laitto vie aikansa, mutta kun ruuan valmistuessa Pikku Kakkosen kyytipoikana tarjotaan kurkun- ja porkkananpaloja, ne uppoavat nälkäisiin suihin ilman mitään mutinaa, siis " alkusalaattina" . Eikä tarvi sitten katella vihannesten tyrkkimistä lautasella...



Luulen että tämä ei toimisi jos tölläyssohvalla syötäisiin muutakin. Muuta en ole sinne tarjoillut koskaan eikä myöskään aikuiset katso telkkaa syödessään.

Sivut

Kommentit (21)

mutta irvistys on kuitenkin niin paha, että ilmiselvästi tekee pahaa.

Yritin minäkin eilen vadelmarahkaa oikein makeeta ja vähillä vadelmilla mutta ei syönyt. Istui yli puoli tuntia kippo nenän edessä ja siirteli rahaa kipon toisesta reunasta toiseen. Yritin syöttää mutta suu pysyi tiukasti kiinni.

Täytynee tuola neuvolan terkkarilta kysyä tänään tuosta yliherkkyydestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika on myös kohta 4v...



Meillä syö (IHME JA KUMMA) höyrytettynä (pitää olla yli-höyrytetty,ihan lötkönen...) kukkakaaliaja porkkanaa. Muuten ei mene nuokaan,eikä saa laittaa suolaa tmv,ihan vaan lötkönä ja perunamuussiin muussattuina kaikista parhaiten. Nuo on löytyneet nuo muodot todella monen mutkan kautta ja kokeilujen!! Vaikeaa on ollut.

Perunaa syö siis kyllä,mieluiten muussina.



Meilläkin syödään monivitamiinia ja vauvan purkkisoseita hedelminä... Suosituin on porkkana-omena ja pelkkä persikkasose. Näitäkään kun kaikkia suostu syömään... Katsotaan kaupassa usein kieroon kun tollasen pojanjöllykän kanssa ostelen soseita,muttamitäs teet kun muu EI MENE....??!

Sitä voi olla eri asteista ja se voi kohdistua eri aisteihin (kuulo, näkö, tunto, maku). Jollain voi olla valolle herkkyyttä, joku ei kestä tiukkoja ja hankaavia vaatteita yhtään, toinen ei kertakaikkiaan anna kammata ja pestä hiuksia... Joku reagoi ääniin, joku hajuihin tai makuihin. Ja joku on yliherkkä monella aistilla. Tietysti osa lapsista on vaan nirsoja ja houkuttelut ja pakottamiset toimii niillä. Mutta jos lapsi oikeasti oksentaa ruuan, niin en kyllä lähtis silloin pakottamaan, koska ei siitä ainakaan apua ole. SI-terapiaa on kyllä joissain paikkakunnilla tarjolla, jotkut yksityiset toimintaterapeutit on siihen perehtyneitä. Mutta terapiaa kai kannattaa miettiä vasta, jos on useita yliherkkyyksiä ja ne hankaloittaa normaalia elämää.

Että en vaan laita mitään muuta tarjolle kuin sitä, minkä haluan alkaa menevän alas. Kun on tarpeeksi leikitty ulkona tms, niin kyllä sitten kelpaa. eikä todellakaan muuta tarjolle. Tämä tietty onnistuu helpoiten vieraassa paikassa kyläillessä, mökillä, mummolassa, lomamatkalla jne, jolloin voi helposti hieman huijatakin, että ei oo muuta, syö toi nyt... Yleens ä näin pitkälle ei tarvi edes mennä... ja auttaa myös kun tarjoaja on se mummo tai pappa, joka syö malliksi itsekin. Jos äiti syö, tai tarjoaa, kylässäkin, niin vastustushan on selvää, vaikka tarjottava olisi itse karkkia. ;)





..meidän poika. Myös 4 v. Ei mene alas mikään vihannes tai marja tai hedelmä sellaisenaan. Se on ollut jo ihan pienestä pitäen noin. Meilläkin syödään monivitamiinia. Ainoat mitkä menee alas ovat: perunamuusi, keitetyt perunat, vauvan piltti-soseet (niistäkin vain tietyt harvat miedot maut) sekä vihannessosekeitto johon on pilkottu nakkeja. Edes kesällä tuoreet mansikat eivät maistuneet. Kaikki vähänkin epäilyttävä vihanneskökkäre nypitään meillä pois ruuasta. Onhan se raivostuttavaa, mutta en ole ottanut siitä syömättömyydestä nyt sen ihmeempää stressiä. Kaipa se tästä pikku hiljaa korjaantuu. Poika itse tietää että noita vihanneksia ja hedelmiä pitäisi syödä enemmän, joten kyllä se puheenaiheena pidetään jatkossakin ja niin kauan kunnes tilanne edes vähän normalisoituu.

Mulle voi antaa vastaavasti vinkkejä, miten saa lapsen syömään myös lihaa. Eihän liha nyt välttämätöntä ole, mutta kun valmistan tavallista kotiruokaa, niin siihen kuuluu myös liha mielestäni. Kasvissyöjä korvaa lihan soijalla tai jollakin vastaavalla, mutta en ole ikinä laittanut niistä ruokaa. Mulla on 6v tyttö, joka pakotettuna syö pienen palan lihaa aterialla, mutta ei suostu ottamaan enempää lautaselle. Ja ihan sama onko kyse makaroonilaatikon jauhelihasta, kastikkeessa olevasta lihasta, kanasta tms. Siispä syö perunaa ja kasviksia. Kala saattaa kelvata, mutta en laita kovin usein kalaruokia.



Mickemamma: Tuntuu uskomattomalta, että mikään mainitsemistasi ei mene alas. Olet varmaan kokeillut marjakiisseleitä, lättyjä hillon kanssa. Menevätkö vihannekset keitettyinä alas? Kasvissosekeitto ? Porkkana-perunamuusi ? Itse laitan lasagneen jauhelihakastikkeeseen keitettyä porkkanaa muusattuna ja sama sämpylätaikinaan. Kokeile vihannesten piilottamista ruokiin. Mutta olisihan se hyvä syödä vihanneksia raakanakin. Marjarahka ? Jugurtti marjoilla jatkettuna ? Mehut ?



Mutta alkuperäisen kirjoittaman mainitsema idea on hyvä ! Meillä oli aikanaan siten, että katoin pöytään ekana vihanneslautasen ja siitä sai ottaa jos oli kova nälkä ja ruuanlaitto oli vielä kesken. Lopputuloksena oli tuo kasvissyöjätyttö, joka täytti vatsansa vihanneksilla ja ruoka ei enää maistunut.



3,5-vuotias poika syö ensin kasvikset, sitten perunaa ja lihaa ei kovin helposti. Ainakaan kotona. Hoidossa kuulemma menee. Kotonakin joskus, mutta pääsääntöisesti lautasmalli on hallussa liiankin hyvin. En tiedä tosin tarvitseeko siitä välittää. Lihassa ei ole kovin paljon sellaista mitä ei saisi muustakin monipuolisesta ruoasta. Itse vain olen ihan selkeästi " lihansyöjä" joten tällainen kasvissyöjä perheessa kummastuttaa =)

Poika on nyt 5,5 vuotta ja kaivelee kyllä kaikki kasvikset pois ruuasta. Porkkanaa tykkää syödä joko sellaisenaan tai raasteena, mutta esim. keitossa ei niistä tykkää. Maistelee kyllä. Salaattiakaan ei syö, joskus saattaa maistella kurkkua. Hedelmistä syö lähinnä omenaa ja banaania, marjoja syö rahkassa, kiisselissä, marjapiirakassa... Mies aina ihmettelee tuota nirsoilua, mutta itse en ole tehnyt siitä numeroa, koska samanlainen nirsoilija olin itse lapsena. Mutta niin vaan olen vanhempana oppinut syömään kasviksiakin, ei ne herkkua ole edelleenkään, mutta kumminkin :) Monivitamiinia syödään meilläkin, sen verran vähäistä on pojan kasvisten syönti.

Ap:n hieno vinkki toimisi meilläkin varmaan nuoremmilla lapsilla, mutta ei esikoisella. Tosin nuo pienemmät onneksi syö rehuja ilman hämäystäkin, mutta vanhimman ronkelointi saa kyllä äidin monesti raivon tai epätoivon partaalle.



Meillä tyttö täyttää kesällä 7v ja mickemamman kertoman tavoin ainut kasvis mikä uppoaa on banaani. Ei ole auttanut edes toisten malli koulussa (käy nyt koulun esikoulua). Asiasta on keskusteltu tytön kanssa, neuvolassa, koulussa, ravitsemusterapeutilla yms, ilman mitään tulosta. Tyttö on ollut mukana laittamassa ruokaa, on kokeiltu kaikki keksimäni piilottamiset ja hämäykset, uhkaus lahjonta ja kiristys yms ilman mitään tulosta.



Yli 6v tuota kasvisten kakomista katsottuani alan olla vakuuttunut, että neidillä on jonkin sortin aistiyliherkkyys esteenä noille kasviksille. Hän kertakaikkiaan oksentaa, jos pakottaa laittamaan suuhun jonkun kasviksen palan ja sitä pitäisi puraistakin. Isoin pinnistyksin saa pakotettuna alas esim herneen/maissinjyvän, kun sen pystyy nielaisemaan, mutta jos joutuu puraisemaan, tulee oksennus. Banaani on ainut mitä pureskelee ilman yökkimistä. Edes mansikat eivät mene. Meillä tytöstä hedelmät ja marjat eivät ilmeisesti ole pahan makuisia, mutta tuntuvat vastenmieliseltä suussa. Hedelmiä ja marjoja saankin syötettyä niin, että vedän ne sauvasekoittimella aivan hienoksi soseeksi, sitten kipataan maustamattoman jugurtin/rahkan sekaan ja samaan sössöön vielä esim ruishiutaleita, joten kaikki vähänkään litkua karkeampi mikä kieleen osuu on hiutaletta, joka tytön mielestä ok. Myös kiisseli/vispipuuro on ok, jos marjat on vedetty aivan hienoksi soseeksi. Mielellään tyttö ei näitä jugurtti/puuro/kiisseli -välipalojakaan syö, mutta ymmärtää jo itsekin, että tarvitsee vitamiineja ja noita saa alas ilman kakomista. Valmiista jugurteista syö vain niitä, missä ei kokkareita, pienikin mansikan tms pala aiheuttaa kakomisen.



Jossain vaiheessa kokeiltiin neuvolan ohjeesta tuotakin, ettei tarjottu mitään muuta kuin rehuja neidille. Lopputulos oli, ettei hän syönyt mitään. Kahden päivän syömättömyyden jälkeen meiltä vanhemmilta petti pokeri moiseen kiusaamiseen, kun lapsi oli aivan nälkäinen. Neuvolan terveydenhoitaja totesi, ettei olisi ikinä uskonut että lapsi voi noin päättäväisesti kieltäytyä, että mieluummin paastoaa pitkän ajan kuin syö kasviksia. Hän on armoton sokerihiiri, mutta jättää herkutkin koskematta, jos niissä on hilloa, marjoja (esim mustikkapiirakka) tms. Myöskään mehua ei juo, pyytää juhlissakin tilalle maitoa tai vettä.



Ne varsinaiset kasvikset onkin tosi murheenkryyni, niitä ei edes jugurttiin saa piilotettua :-) Joten käytännössä ei syö niitä, ei edes sitä kurkkua. Perunat menee jotenkin, mutta siinäpä se. Muut ei kelpaa sen paremmin raakana kuin kypsänä. Kasvissosekeittoa pystyy syömään pieniä määriä yökkimättä, mutta kyllä sekin niin hankalan näköistä on, etten enää jaksa useinkaan sillä kiusata.



Turhauttavaa minusta on, että tämä meidän esikoinen voisi periaatteessa syödä mitä vain. Pienemmät lapset on sitten niin allergisia, että heidän ruokaansa joutuu säätämään hirveästi sen vuoksi etteivät voi syödä. Joten lopputulos on, että jokaisen kanssa saa ruokahuollossa kikkailla, että kaikki saavat riittävän monipuolista ravintoa.



Mutta olipas huojentava kuulla, ettei meillä ole maailman ainut lapsi, joka ei tosiaankaan rouskuttele kasviksia/hedelmiä/marjoja. Tuntuu että kaikki vain ihmettelevät ja taivastelevat meidän tytön syömättömyyttä.

Ja lapset pysyy rauhallisempina iltaruoan teon ajan.



Paitsi että nuorempien kanssa kannattaa varoa, meinaan kovat kurkku- ja porkkanapalaset saivat hampaan puhkeamaan meidän 1.5vlle vasta... ja verta ja itkua tuli ja makaronit paloi pohjaan. ;)

ja se toimikin tyttären kanssa, eli tytär on pienestä saakka syönyt käytännössä kaikkia vihanneksia hyvällä ruokahalulla ilman että äiti on seisonut päällään tai tehnyt muita temppuja.



Nykyinen taapero, poika, on toista maata vaikka tarjonta ollut samanlaista kuin isommalla lapsella. PIenempänä kelpuutti viherpuolelta lähinnä perunan, mutta tv-menetelmällä on oppinut syömään kaikenlaista.



Muutenkin pojalla on erittäin perinteinen fennougrinen maku, eli jouluna vaati kaurapuuroa riisipuuuron tilalle.



Kaipa ne makumieltymykset vähän yksilöllisiä alunperinkin.

Meillä ollan tarjoiltu hedelmiä ja vihanneksia raasteena, paloina, viipaleina, veneinä, kukkina ym kaikkea maan ja taivaan välillä mutta

vastaus on aina " EN KYKKÄÄ" (=en tykkää) eikä edes maista. Ei siis kertakaikkiaan laita edes suuhun.

Ei syö kurkkua, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, persiljaa, tilliä, omenaa, appelsiinia, mandariinia, päärynää, mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa, herukkaa ym. Ainoa mikä menee on banaani! Repikää siitä huumoria!!!!!

Ei auta malli ei kiristäminen ei mikään. Joten kertokaa nyt hyvät mammat miten te saatte ne syömään sitä pupun ruokaa?

on se, että niitä on tarjolla. Jossain vaiheessa ennen kotoa muuttoa homma taatusti kolahtaa. Se on ainakin varmaa, että jos ei koskaan vihanneksia ole tarjolla, ei niitä myös opita aikuisenakaan syömään.



Meillä lapset syö jonkin verran vihanneksia ja ovat kyllä kaikkiruokaisia. Sen jälkeen kun nuorempikin täytti 3-vuotta on meillä myös ruokalistalla toisinaan sellainen kuin " salaattiateria" eli kana-, tonnikala- tms. salaatti eikä sitten yhtään mitään muuta kuin ruokajuoma. Asetellaan salaatti kauniisti tarjoiluvadille ja kyllä se siitä lautaselta näyttää hupenevan - meiltä kaikilta. Kilpaillaan siitä kuka syö suurimman salaatinlehden yms...





mickemamma:

Lainaus:


Ei auta malli ei kiristäminen ei mikään. Joten kertokaa nyt hyvät mammat miten te saatte ne syömään sitä pupun ruokaa?




vihannesten syöntiin kun se kerran on todella noin vastenmielistä ja aiheuttaa melkein oksennuksen. Eihän siitä jää kuin lopullinen kammo kyseisiin juttuihin. Me kyllä pärjätään olemassaolevilla makutottumuksilla - kuten vauvan hedelmäsoseilla - siihen asti kun pojalla on vähän enemmän kykyä ajatella asiaa.. vaikka menisi sitten armeija-ajoille.



Googletin muuten tuota aistiyliherkkyys-asiaa. Jäi kyllä fiilis, että joka lapsella on varmaan jonkinlainen " vika" aistiyliherkkyysasioiden suhteen. Nykyään niin monista asioista tehdään ongelma, vaikka suurin osa kuuluu ihan normaaliin vaihteluväliin. Tosiongelmat sitten erikseen, mutta en esim. lähtisi omaa poikaani kuitenkaan luokittelemaan erityisen aistiyliherkäksi. Me vaan kukin ollaan niin erilaisia ihan luonnostaan, eikö vaan?

mickemamma:

Lainaus:




Osaako joku esim jänös sanoa näin äkkiseltään liityykä siihen aistiyliherkkyyteen jotain muuta esim arkuutta valoa, ääntä kohtaan? Tuli tämä vaan tässä mieleen koska poika ei tykkää kirkkaista valoista eikä kovista äänistä. Huomasi sen taas kun mies poraili reikiä seinään hieman järeimmillä koneilla. Ei se ääni niin kamala ollut mutta kuitenkin poika peitti korvat.




löytyi googlella:



Lapsi voi reagoida yliherkästi myös kuuloärsykkeisiin, jolloin hän herkästi kulkee kädet korvilla ja tavaratalojen ¿melua¿ hänen on vaikea kestää.



Hajuihin yliherkästi reagointi voi vaikeuttaa myös tiettyjen ruokalajien syömistä. Lapsi reagoi vahvasti ja emotionaalisesti hajuihin, jotka normaalisti eivät herätä meissä suurta reaktiota.



Tämä oli pätkä täältä:

http://www.sity.fi/index.htm





T:Maria, jolla ei mitään asiaan liittyvää,mutta mielenkiinnosta luin..



Aistiyliherkkyys tuli mullekin mieleen. Valitettavasti vaan suurin osa neuvolaterkkareista ei edes tiedä koko asiasta. Onko teillä terveyskeskuksessa toimintaterapeuttia, niiltä saa lisätietoa ja ehkä ohjeitakin. Ja voi googlettaa hakusanalla sensorinen integraatio, sieltä löytyy monenlaista tietoa.



AP:lle: hyvä vinkki. Täytyy pitää mielessä. Meillä vielä syödään kaikkea (paitsi banaania!), mutta jos alkaa nirsoilu niin kaikki konstit on tervetulleita



jänös:

Lainaus:


Aistiyliherkkyys tuli mullekin mieleen. Valitettavasti vaan suurin osa neuvolaterkkareista ei edes tiedä koko asiasta. Onko teillä terveyskeskuksessa toimintaterapeuttia, niiltä saa lisätietoa ja ehkä ohjeitakin. Ja voi googlettaa hakusanalla sensorinen integraatio, sieltä löytyy monenlaista tietoa.



AP:lle: hyvä vinkki. Täytyy pitää mielessä. Meillä vielä syödään kaikkea (paitsi banaania!), mutta jos alkaa nirsoilu niin kaikki konstit on tervetulleita






Kiitos paljon vinkistä! En ole todellakaan tiennyt, että sellaista on edes olemassa (kaapin takanako kasvanut????). Täytyy googlettaa ja myös ottaa puheeksi neuvolassa kun ollaan maanantaina menossa ihan muissa asioissa. Voipi sitten terkka ottaa selvää ns 4v tarkastukseen mennessä.

Meillä myös risti- ja saksipurenta ja hammaslääkäri oli sitä mieltä, että osittain kovan syöminen ja pureskeleminen (esim raaka porkkana) tuottaa ongelmia juuri sen purentavirheen takia kun ei ns " ole hampaita millä purra" .

Osaako joku esim jänös sanoa näin äkkiseltään liityykä siihen aistiyliherkkyyteen jotain muuta esim arkuutta valoa, ääntä kohtaan? Tuli tämä vaan tässä mieleen koska poika ei tykkää kirkkaista valoista eikä kovista äänistä. Huomasi sen taas kun mies poraili reikiä seinään hieman järeimmillä koneilla. Ei se ääni niin kamala ollut mutta kuitenkin poika peitti korvat.

.. eli eilen ajattelin pitkästä aikaa kokeilla kiristystä ja lahjontaa tähän vihannesten syömättömyyteen. Meillä on tosi makeita ja hyviä porkkanoita joista tein aivan mössön raasteen ja sanoin pojalle, että siitä on syötävä lusikallisen kärki, että saa vappufoliopallon. No, poika pyöritti lusikankärjellistä vartin pöydän ääressä, pyysi myös saada lasin vettä viereensä ja sitten hän laittoi kuin laittoikin muutaman raastepalan suuhun, mutta siitä seurasi kakomista ja melkein oksennus, kunnes otti hörpyn vesilasista ja purskutteli suusta sitten raasteen veden sekaan ja nieli. No, vappupallo tuli ansaitusti..



Tuo aistiyliherkkyys oli mullekin uutta tietoa, täytyykin googlettaa. Meillä myös poika inhoaa kaikkia kovia ääniä, myös imurin ääntä. Mutta sen ajattelin jotenkin liittyvän poikageeneihin ;) Mutta ei kai sitten.

Meillä kyllä syödään suht hyvin kasviksia jo nyt. Mä luulen, että siihen auttaa vaan parhaiten se, että niitä tarjotaan. Lapsi oppii niitä sitten syömään jossain vaiheessa, toisilla kestää pidempään vaan kuin toisilla. Meillä esikoinen 4v. yllätti taannoin, kun kyselin, että mitä herkkuja ostettais. Hän sano, että " vihanneksia" ! ;) Se oli vähän yllätys tosiaan, kun ei meillä niitä nyt mitenkään erityisen paljon syödä tai mitään...!



T: Piia

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat