Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

en silti ole ampunut ketään, minkälaista se teillä oli? Oliko sitä että heitettiin seinään, joku piti ovea kiinni ettei kukaan pääse keskeyttämään, ammuttiin kuulapyssyllä, ammuttiin laserilla silmään, postilaatikkoon törkeitä kirjeitä?



Uteliaana kysyn...

Kommentit (17)

eli minusta tuli opettaja.



Minua kiusattiin yläkoulun seiskan alussa tosi paljon ja siitä eteenpäin se jatkui enemmän pinnan alla ysiluokkaan asti, jolloin sitä ei enää ollut ollenkaan. Kiusaaminen traumatisoi minua. En enää luottanut ihmisiin, en kyennyt solmimaan ystävyyssuhteita, minäkuvani vääristyi. Minulla on ollut kannustava koti ja onnellinen lapsuus. Ne varmasti suojelivat minua pahemmalta musertumiselta. Kiipeäminen ylös itsetuntokuopasta kesti vuosia. Minulle opettajan työ on antanut parantavan kokemuksen. Olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja motiiveja.



Minulle kiusattuna oleminen ei ole aiheuttanut agressiivisuutta. Mutta olen päässyt moneen verrattuna aika vähällä kiusaamisella. Alakoulussa 1.-5. -luokilla minua ei kiusattu ollenkaan. Pitkään olin katkera siitä, että iloinen ja sosiaalinen minäni muserrettiin ja minusta tuli epäluuloinen ja pelokas. Nyt en ole enää katkera ja olen palannut entiselleni - 20 vuodessa (siis niin kauan on kulunut kiusattuna olemisestani..) Voin kyllä kuvitella, että pitkään kiusattuna oleminen sairastuttaa ihmisen todella vakavasti. Ei ole pahempaa asiaa kuin yhteisön ulkopuolelle jättäminen! Se on todella julmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyselen ihan mielenkiinnosta koska minua ei ole koskaan varsinaisesti kiusattu. Yritetty on nälviä ja ilkeillä kyllä, mutta en ole ikinä piitannut koko asiasta ja se meni sitten ohi.

Oli nimittelyä, halveksuntaa, ulkopuolelle jättämistä, olin aina se viimeinen joka valittiin joka jutussa ja opettajan piti määrätä mihin ryhmään tällä kertaa pääsen tai joudun mukaan, pyöräni hajotettiin monta kertaa koulun pihassa, niin että jouduin jättämään sen kauemmas, koululaukkua tai takkia ei voinut jättää mihinkään kun niitä piiloteltiin, minusta kerrottiin ikäviä juoruja, jotka eivät tietenkään olleet totta jne.

Minua pojat kiusasivat koskettelemalla intiimejä paikkoja ja nauramalla.



Tytöt kiusasivat naureskelemalla ja supattamalla toisilleen jotain ja samalla katsoen minua ja taas nauramalla ja ilmeilemällä. Lisäksi arvosteltiin ulkonäköä kuuluvasti, mm. vaatteita, hiuksia, koruja, meikkiä/meikkaamattomuutta.

haukuttiin, nimiteltiin, tönittiin, kiskottiin hiuksista, ei kutsuttu synttäreille (jos siis kaikki muut kutsuttiin), ei haluttu mukaan ryhmätöihin ja jos ope pisti johonkin ryhmään niin en saanut tehdä mitään tai vaan "hanttihommia, minun ideoita ei toteutettu.

Ajettiin pois nuorisotalolta, en uskaltanut mennä iltaisin kylille, ainut ystävä joka minulla yhdessä vaiheessa oli hakattiin koska oli ystäväni. Sen jälkeen ei ollut sitä yhtäkään ystävää.

Opettajien taholta minut leimattiin häiriköksi kun en viihtynyt koulussa enkä halunnut enää yläasteella tehdä toisten kanssa ryhmätöitä, ala-asteella vielä yritin kylmästä kohtelusta huolimatta. Pitämieni esitelmieni jälkeen luokan antama palaute oli nälvimistä ja puutteiden osoittelua, opettaja ei siihen puuttunut.

paitsi kerran yläasteella tönäistiin välkällä lumihankeen (toinen tyttö luokaltani).



Muuten, koulusta riipuen (erilaista kiusaamista ala-asteella, ja kahdessa eri yläasteessa):



- haukkumista, huutelua, nimittelyä (äitini tähän yritti puuttuakin soittamalla pahimmalle kiusaajalle, se auttoi ehkä pariksi päiväksi), sama jatkui monia monia vuosia

- tavaroiden piilottamista (mikä oli paha juttu kun olimme tosi köyhiä, ja oli kauheaa jos talvella oli ne ainoat hanskat johonkin piilotettu tms. eikä löytynyt moneen viikkoon)

- ivallisia katseita, äänensävyjä, avointa ja piilotetumpaa halveksuntaa jos jotain sanoin

- joukosta eristämistä

- naureskelua ääneen, jos esim. osallistuin tunnilla

en nyt jaksa kaikkea muistella...



Ensin en halunnut edes jatkaa opiskeluja, vaikka olin siis tosi hyvä koulussa. OPO vähän ihmetteli... muodon vuoksi sitten hain johonkin, mutta jätin menemättä.



Vasta aikuisempana opiskelin lisää - lopulta musta tuli pärjäävä, fiksu, työelämässä menestyvä...

mutta monia ongelmia on myös mahtunut matkan varrelle - elämässäni moni asia ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää.

Aikuisena opiskellessa ja työpaikoilla olen saanut kokea myös sitä, miten olenkin ihan "jees" tyyppi ja pidetty, yksi muista.



Pahinta kaikessa oli, miten OPETTAJAT ummisti silmänsä kaikelta!!! Täällä koko ajan syyllistetään vanhempia, mutta mun mielestä OPETTAJILLA on myös todella suuri vastuu!!



Päinvastoin - jotkut opettajat vaan hankaloitti elämääni ja nekin suhtautui muhun koulussa jotenkin halvekusvasti!

saatu loppumaan, niin mun vanhemmat olisi muuttaneet mun kanssa muualle ja olisin aloittanut toisessa koulussa kokonaan. Sehän on vanhempienkin taholta lapsen kiusaamista, jos antaa lapsen mennä vuodesta toiseen samaan kouluun kiusattavaksi.

tuli vähän molempia, aluksi meni koulun jälkeen elämä huonompaan suuntaan. Itsetuntoa ei ollut ollenkaan ja olin ihan toisten hyväksikäytettävissä.



Mutta sitten iski tuo "perkele en luovuta ja anna niiden voittaa"-asenne, ja nykyään pärjään ihan mukavasti. Eipä moni entinen kiusaajani ja opettajani tunnistaisi minua jos näkisivät.



Lainaus:

Mielenkiinnosta kysyn teiltä ketä on kiusattu, että mitä teistä tuli? Minkälainen on elämänne?



Tuliko teistä masentuneita vai sellaisia että "prlk, mä vielä näytän noille ja menestyn"



Musta tuli tuo jälkimmäinen =)

postilaatikkoon. Se osoittaa että Pekan kiusaaminen läheni joillekin harrastusta, jonka eteen oltiin valmiita näkemään vaivaa. Ei riittänyt enää se normaali töniminen, naureskelu, nälviminen, poissulkeminen, impulssiivinen väkivalta jos sattuu samaan paikkaan.

Lainaus:

Kyselen ihan mielenkiinnosta koska minua ei ole koskaan varsinaisesti kiusattu. Yritetty on nälviä ja ilkeillä kyllä, mutta en ole ikinä piitannut koko asiasta ja se meni sitten ohi.




Toiset pystyy olemaan välittämättä siitä, toiset ei. Ihmisillä on erilaisia temperamentteja, toisilla on parempi itsetunto kuin toisella. Kiusaamista ei saa koskaan laittaa lapsen vastuulle! Vaikka lapsi olisi sosiaalisesti kömpelö tai outo tai ties mitä.



Tämä asia oikeastaan tulee esille hyvin tuossa BB:ssä. Taloon menee Tuuli, joka esittelyvaiheessa talon ulkopuolella uhoaa että laittaa kampoihin jopa bitch-Mariannalle ja tuo taloon ties mitä toimintaa ja konflikteja ja rempseyttä. Todellisuudessa nainen on päätynyt täydellisen tapeetin asemaan. Ihminen ei vaan voi päättää itse miten muut suhtautuu. Sitä ei voi hallita vaikka olisi oikeasti minkälainen ihminen. Toisissa ympäristöissä voi vaan käydä niin, että sosiaalinenkin joutuu ryhmän ulkopuoliseksi.

kaikille muille laitan joulukortin paitsi tuolle yhdelle kummajaiselle en, opettajan hymyilessä hyväksyvästi vieressä.



Minua kiusasi opettaja , haukkui paskajussiksi koska olen maalaistalon tyttö, ja koko luokka otti hänestä mallia. Hiuksista vedettiin ja nenästä kiinni pidettiin kun ohi kävelin, en usko että haisin. Siskoni tämä samainen opettaja jätti tahallaan luokalle. Kerran yksi yläluokan tyttö veti sukkahousut jalastani ja kiskoi ne omiin jalkoihinsa. Minun uudet kumisaappaani varastettiin. Paljon muutakin tapahtui, mutta en halua enää muistaa niitä.



Eikä se kiusaaminen jäänyt kouluun, isoveljeni kiusasi minua kotona.

Nimitteli, hakkasi ja arvosteli ulkonäköäni, luulin että olen oikeasti ruma.

Muistan sen tuskan loppuikäni. Usein toivoin että kuolisin.



Kun menin työelämään oli jo niin rikki että kärsin paniikkihäiriöstä .Työelämässä minua myös kiusattiin koska olin niin epävarma. Mutta minulla oli kuitenkin halu opiskella ja vaikka pelkäsin sosiaalisia tilanteita niin lääkkeiden avulla selvisin. Koskaan en saanut tukea mistään eikä äitini vieläkään tiedä mitä kaikkea sain nuorena kestää.



Nyt olen naimisissa ja minulla on maailman ihanin aviomies, hyvä työpaikka ja paljon ystäviä.



Minä selvisin osaksi siksi kun kuitenkin pyrin aina toimimaan ja tekemään asiat oikein ja sain siitä itsevarmuutta.

Mielenkiinnosta kysyn teiltä ketä on kiusattu, että mitä teistä tuli? Minkälainen on elämänne?



Tuliko teistä masentuneita vai sellaisia että "prlk, mä vielä näytän noille ja menestyn"



Musta tuli tuo jälkimmäinen =)

Nyt minua kiusataan työpaikalla ja mitä se tekee minulle;

- Nukun huonosti

- Mietin melkein koko ajan työpaikan asioita ja mies on ihan hermostunut juttuihini

- En jaksaisi millään mennä töihin ja jään hyvin herkästi sairaslomalle

- Työmotivaationi laskee koko ajan kuin kissan häntä

- Itsetuntoni huononee ja mietin koko ajan että mitä minussa on vikana

- Haen uutta työpaikkaa koko ajan

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat