Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on 1v2kk ikäinen poika jonka nukahtamiseen menee joka ilta n. 1-1½h. Poika on aivan silmät ristissä, on todella väsy mutta ei vaan rauhoitu nukkumaan. Nousee ylös, joskus jopa 50x! Kikattelee, hakee, unta, nousee ylös, möyrii, touhuaa jne jne. On todella rasittavaa! Nukahtaminen on aina ollut vaikeaa, mutta nyt on joa pitkään mennyt tällä pidemmällä kaavalla. Onko tämä ihan normaalia??

Kommentit (18)

Meillä on puolitoista vuotias taapero ja välillä nukutukset on megalomaanisen pitkiä! Pisin on vissiin ollut tunti ja 50 min... Ja se oli pitkä se... Samanlaista ylös, alas, touhuamista meilläkin on! Mutta mä en ole antanut periksi, edes niiden pitkäkestoisten nukutusten aikana.

Välillä menee 5-10 min, nykyään yleensä noin puoli tuntia.



Meillä on ollut samat rutiinit jo pitkään. Luetaan/katsellaan 2-3 pikku kirjaa, juodaan maidot sylissä, jonka aikana minä hyräilen hiljaa jotain samaa, toistuvaa melodiaa ja sitten lasken lapsen sänkyynsä. En puhu mitään nukutuksessa. Jos kovasti villiintyy pomppimaan, painan takas makuulle. Tassuhoitoa annetaan, niin kuin mm. Kaks´plussassa on opetettu. Se on ihan ok!



Kyllä se nukkuminenkin joskus kuule helpotaa! Hermoja ja kestävyyttä vaatii, mut älä luovu toivosta!!! Tsemppiä!

Meillä ollut myös välillä melkoista showta nukkumaan jääminen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Toisella pojalla meni muistaakseni melkein kolme kuukautta ennenkuin homma alkoi toimia. (Oli iältään silloin juuri vähän vaille 2 v.)Jaksoi todella sitkeästi vastustaa, ja muistan että oltiin kyllä jossain vaiheessa helisemässä. Mutta lopulta oppi, vaati vain toistoa toiston perään sitkeästi myös vanhemmilta, vaikka todellakaan ei olisi joka ilta huvittanut ruveta siihen rumbaan.

Jälkeenpäin on tietysti helppo neuvoa, viime syksynä kun tuo vaihe oli ajankohtainen , niin tuntui silloin ihan epätoivoiselta.

Mutta tsemppiä, kyllä se teilläkin vielä asettuu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä poika on kohta 1 1/2 vuotias ja noin komisen kuukautta nukahtaminen on ollut helppoa. Ennen meni tunti-pari nukuttamisessa. Poika ei vaan antanut lähteä huoneesta pois. Vaikka oli jo melkein nukahtanut, havahtui ihan pieneenkin ääneen esim. housujen kahinaan, kun nousin lähteäkseni ja sit tuli kauhea itku. TODELLA hermoja raastavaa. Sitten teimme niin, että pikkuhiljaa aloimme karsia tuttuja juttuja; ensin ei enää hyräilty, seuraavana iltana ei pidetty kättä lähellä, sitten istuttiin sen verran kaukana ettei poika ylettänyt ylettänyt koskea jne jne. Ja aina sama lause: nyt nukutaan. Siinä meni noin viikko itkiessä, jonka jälkeen nukahtaminen on ollut koko ajan helpompaa. Nyt voi jo lähteä huoneesta pois niin, että poika huomaa sen. Sinne hän jää laulamaan omia laulujaan. Joka ilta ihmettelen edelleen, että näin helppoako se muka taas oli. Pääasia on varmaan se, että ei liikaa huomioi lasta ja on itse aivan tyyni. Välillä poika alkoi esitellä temppujaan minulle, jolloin teimme vaihdon isin kanssa (lähinnä kai siksi, kun itsellä alkoi kihistä päässä) ja rauhallisempi isi sai sitten pojankin rauhottumaan. Tsemppiä kovasti! Ja pitkäjännitteisyyttä!

Kuten nimimerkki peik-ko sanoi, meilläkin meni noin viikko kun lapsi itki kun siirryin tuohon nukuttamistyyliin että ei enää huomiota sen jälkeen kun laitetaan sänkyyn. Muttakun tietää että se toimii, niin kyllä sen viikon kesti, vaikka sydäntä raastoi kun pikkuinen oli niiiiin suuttunut äidille, kun äiti ei enää ole lähellä eikä huomio.



Tuli vaan vielä mieleen alkuperäiselle nimimerkille Salla-73, että onkohan teillä aina samat iltarutiinit ennen nukkumaanmenoa? Se rauhoittaa lasta, ja lapsi oppii tietämään että nyt on se nukkumaanmenoaika. Eli esim Iltapuuro, pottalla käynti/vaipanvaihto, kasvojen/käsien/hampaiden pesu, yöpuvunvaihto, iltasatu ja sitten sänkyyn. Jos itse meinaan unohtaa jonkun pikkujutun iltarutiineista, esim hampaanpesun, lapseni jo itse muistuttaa minua siitä näyttämällä hampaitaan:) Eli lapset pitävät rutiineista.

sama piirre on säilynyt aikuisuuteen...



Kaipaako lapsi seuraa? Mietin, että jos annat itsekseen ährätä, niin nukahtaako kuitenkin aikanaan?

Ei ne kaikki lapset todellakaan noin vain nukahda, vaikka ei mitään nukutusrituaaleja keksikään. Pyhästi vannoin, etten kuopustani ala nukuttaa, kyllä ne oppii kun opettaa...Esikoisen kanssa ei ollut koskaan suurempia ongelmia nukahtamisessa.



Kuinkas kävikään, sain lapsen joka a)alkoi hysteerisesti kirkua, heti kun laskettiin sänkyyn (hereillä tai nukkuvana) b)ei nukunnut omassa sängyssä tein mitä tahansa/jätin tekemättä



Lapset ovat yksilöitä, eri kehitysvaiheet voivat vaikuttaa nukahtamiseen/nukkumiseen



Nukutusrituaalit kuitenkin kannattaa pitää mahdollisimaan simppeleinä, jos niitä on. Meillä ei kuopuksen kanssa ole ollut nukutusritualeja, ennenkuin nyt kun poika on kohta 2v, nyt luetaan hetki iltasatua.



Mareila+Pojat 1v11kk ja 6v

meillä muksu 1v9kk ja nukahtaminen kestää jopa 2t.. en laita liian aikaisin (21) ja likalla silmät ristissä mutta ei millään raaskisi nukahtaa.itse myös menen maate ja leikin nukkuvani,ei auta,ei sadut,laulut tai muut.mä ainakin oon alkanu hyväksyy että joku vaihe,meillä vois toho alkaneesee uhmaa liittyy ja toivon mukaan pian ohi.on tullu sellane fiilis et ei liiaks kannata eri keinoja kokeilla koska sekin on lapsesta mielenkiintosta vaihtelua..

koska esim. veljeni tyttö on aina kukkunut, ährinyt, pyörinyt, kontannut - myöhemmin laulanut ja nykyään lukee itsensä uneen. Aivan kuten minä pienenä.



Sen sijaan veljeni poika - kuten veljeni - ovat niin väsyneitä illalla, että simahtavat jo yhdeksältä - vaikka lapsena viimeinen sana olisikin ollut, että " en varmasti nuku" .



Ehkä parasta on, että äiti tottuu siihen, että lapsi hakee unensa hyörimällä? Ainakin niin kauan, kun samassa huoneessa ei ole sisaruksia, jotka eivät möyrinnän/laulamisen/höpötyksen takia unta saa...


Meidän 1v8kk taapero nukkuu edelleen pinniksessä ja sinne nukahtaa nykyään hyvinkin helposti. Nukuttamisessa on ollut erilaisia vaiheita, joten olemme tutustuneet myös piiiitkän nukutussession puuduttavuuteen..



Meillä ei aiemmin ollut lapselle omaa huonetta, joten hän nukkui olohuoneessa 1v3kk ikään ja välillä oli hankalaa tuo nukahtaminen, saattoi kestää tunninkin vaikka istui vaan siinä vieressä hiljaa esim. lukemassa omaa kirjaa (makkariin häntä ei kuitenkaan voinut siirtää, kokeiltiin ja niinä öinä ei nukkunut meistä kukaan - ei ole myöskään oikein ikinä suostunut kipeänäkään nukkumaan meidän välissä).



Mutta vähän ennen kuin muutettiin alkoivat nukuttamiset helpottua, oikeastaan ilman mitään ainakaan tietoisia muutoksia meidän puolelta, ja nyt kun tyyppi pääsi omaan huoneeseen on hän nukahtanut oikeastaan kun vaan heivaa sänkyyn, tutin ja karhun perään ja sanoo hyvää yötä. Jää kyllä ihan hereille kun lähdetään huoneesta ja nukahtaa sitten omiin pöpinöihinsä.



Isällään (tai kun isä on meillä käymässä) lapsi sen sijaan vaatii yhä 30min-1h nukutussession, jossa isä laulaa ja lukee ja silittelee ja häsää. Ollaan yritetty vinkata, että osaa se jo nukahtaa itsekin, mutta lapsi osaa kyllä tosiaan myös vaatia palvelua johon on tottunut ja isä on muutenkin vähän kehnomman puoleinen tuon ei-sanan käytössä.. ;) Eli jos isä yrittää lähteä huoneesta, alkaa sen päiväinen protesti ja mies kääntyy kannoillaan sukkelammin kuin Uotisen Jorma.



En siis muista että olisimme tehneet mitään kikkakolmosia tuon nukuttamisen suhteen, jossain vaiheessa se vain alkoi mennä helpommin. Mutta edelleen on se tieto jossain taustalla, että mikä alkaa mennä helpommin, voi myös alkaa mennä hankalammin.. Ja sitä en halua edes ajatella, mitä tapahtuu kun sen 8 kertaa yössä heräävä lapsi alkaa nukkua laidattomassa sängyssä ja tajuaa, että pääsee halutessaan huoneestaan itse ulos (tämän on jo tajunnutkin, mutta pinnis onneksi vielä hillitsee).

Nukahtaa tällä hetkellä vaan kanniskeluun. Pari kuukautta nukahti itsekseen sänkyyn (7-9kk.iässä) kun sinne jätettiin, sitten sairastui, eikä enää sen jälkeen nukahtanut itsekseen. Jossain vaiheessa nukahti iltapullolle sylissä istuen. Tällä hetkellä siis kanniskellaan päivä ja yöunille. Ei kestä niin kauaa kylläkään, jotain 15min, mutta tuosta kanniskelusta olisi kyllä mukava päästä piakkoin eroon, varsinkin kun " kakkonen" on mahd. tulossa.

Mitenkäs teillä päiväunille nukahdetaan?

siis mä varmasti jättäisin lapsen hakemaan ihan itse sen unen, tai ainakin kokeilisin sinnikkäästi sitä joka ilta. Joillakin lapsilla menee unen saamiseen pidempi aika. Sitten voi huikata väliin aina, että nukupa nyt. Jos lapsi ei sängystä pääse itse pois vaeltelemaan, niin sitähän voi vaikka mennä itsekin nukkumaan/suihkuun/tms.

tosiaan itse pitää pysyä mahdollisimman rauhallisena. Tuota mitä on jo ehdotettu, että jää huoneeseen, eikä huomio lasta kannattaa kokeilla. Se voi hyvin toimia, meillä se ei toiminut ollenkaan (eipä meillä ole toiminut mikään tassuhoito tms. vaan kun poika on itse valmis johonkin juttuun tekee sen, eikä siinä sen kummallisempia ihme tekoja ole tarvittu)



Yksi mikä voi toimia on nukuttajan vaihto, muutamalla ystävä perheellä on nukahtaminen alkanut sujua kun isi on alkanut nukuttaa lapsen

Meillä on puolitoista vuotias poika, joka vain lasketaan sänkyyn ja tutti suuhun, ääntäkään ei kuulu sen jälkeen ja näin on ollut aina. Ei turhia silittelyjä, tai lauluja tai satuja. Sama oli esikoisen kanssa eikä ikinä ole tarvinnut tapella nukkumaan menon kanssa, eikä tarvitse vieläkään. Ihmettelen miksi te rakkaat äidit keksitte kaiken maailman

nukutus rituaaleja, koska ne ovat aivan turhia ja lapsi osaa kyllä jo pienestä pitäen niitä vaatia jos niihin opettaa lapsensa. Meillä on myös lapset nukkuneet aina omassa huoneessa ja omassa sängyssä ja voin vakuuttaa, että ovat silti erittäin tasapainoisia ja ihania lapsia, meillä halataan paljon.



Ei lapsia tarvitse pitkällä rutiinilla nukuttaa, se on se mihin ne opettaa!!!







Ystävällisin terveisin Maikku ja kaksi maailman ihaninta lasta












muistin yhtäkkiä tosi elävästi kaikki ne " ei saa heittää tuttia" , " kun vielä kerran heität tutin niin se ei tule takaisin" -keskustelut, joita aikanaan kävimme tyypin kanssa..



Lopputuloksena tutti (tai kaikki tutit) meni välillä jäähylle ja tyyppi karjui sängyssä kitarisat lepattaen, kunnes rauhoittui vähän, pyysi kauniisti ja sai tutin takaisin - sillä seurauksella että parin sekunnin kuluttua heitti sen uudelleen.



Tähän saattoi auttaa vähän se että poistuimme huoneesta, tällöin kuului vähän ajan päästä tutin kolahdus, kikatusta, kului pari minuuttia, sitten huudettiin, joku kävi nostamassa tutin ja taas kuului kohta kolahdus, kikatusta jne. Ja lopulta sitten väsähti ja simahti. Mutta ainakin sitä ehti välissä 5 min lukea vaikka aamulla lukematta jäänyttä lehteä rauhassa.



Tätä vaihetta kesti parisen kuukautta. Nykyäänkin tyyppi saattaa heivata tutin laidan yli, mutta vain kiukustuessaan tai kun on aamulla sitä mieltä että nukkuminen loppu nyt.



Ja tutinheittelyketutukseen ei auttanut yhtään ajatus, että kyllä se murrosikään mennessä oppii, kärsivällisyyttä peliin vaan.... :)

Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Mukavaa lukea ettei poikamme ole ainutlaatuinen nukahtamisvaikeuksiensa kanssa. Eilen meni 45min, joka tuntuu aika ok ajalta verrattuna siihen miten kauan saattaa enimmillään kestää..



Meillä on joka ilta samat tutut rutiinit, eli annamme iltapuuron, potalle, yökkäri päälle, iltamaito, hampaiden pesu ja nukkumaan. Satuja emme ole hänelle vielä lukeneet, ei poika jaksa oikein keskittyä vielä niiden kuuntelemiseen. Kannan pojan sänkyyn, sanon hänelle että nyt nukutaan, laitan peiton päälle ja istahdan tuolille. Sitten se rumba alkaa, noustaan pystyyn, konttailaan, kävellään ( on juuri oppinut ottamaan askeleita ilman tukea), heitetään tuttia lattialle, hihkutaan, kikatellaan jne. Tähän rumbaan se aika menee, välillä on melkein silmät ummessa mutta itsepäisesti vaan nousee ylös. Olen itse ollut samanlainen, ja minut on pitänyt -70 luvun alussa sitoa sänkyyn kiinni koska en suostunut nukkumaan tai pysymään paikoillani :)



Tuntuu vaan kamalalta ja hermoja raastavalta touhulta, ja varsinkin kun selkeästi huomaa miten väsynyt poika on. Istun tosiaan aina pojan vieressä tuolilla ja sanon välillä että nyt nukutaan. Mieheni taas nukuktata aivan erilailla. Aikaa nukahtamiseen menee yhtä paljon, mutta hän itse makaa sängyllä ja antaa pojan touhuta omiaan. Molemmat yleensä sitten nukahtavat. Iskä varmaan paljon ennen poikaa :) Molemmilla on omat tyylinsä, mutta lopputulos on sama!

ja nukahtamiseen menee yleensä 5-25minuuttia. Yöunille ja päiväunille. Mitä sinä itse teet nukuttaessa? Käytkö laittamassa lapsen 50krt makuulle ja juttelet samalla lapselle? Älä mene yhtään mukaan lapsen juttuihin, niin lapsi tylsistyy ja nukahtaa nopeammin. Eli minä ainakin istun vain huoneen toisella reunalla (luen omaa kirjaa). Älä puhu lapselle, äläkä ainakaan käy laittamassa lasta takaisin makuulle. Jos lapsi menee itse makuulle sattumalta, voi todeta esim " hyvä" . Eikä muuta. Ja jos lapsi alkaa itkeä kun ei nukuta vielä, eikä hän saa huomiota, niin älä silti mene nostamaan lasta syliin rauhoittumaan, tai älä edes koske tai jää katsomaan, vaan sano vain että" nyt mennään nukkumaan/nyt on nukkumaanmenoaika" tms. teille sopiva lause, jota käytät illasta toiseen. Eli älä jää juttelemaan lapselle, vaan sanot vain rauhoittavasti nukkumislauseen. Tällä tyylillä meillä nukkumaanmeno helpottui. Joskus lapsi protestoi ja alkaa itkeä, mutta harvemmin. Yleensä vaan painii hetken peittonsa kanssa, hakee nukkumisasentoa ja nukahtaa itsekseen.



Minulle nukuttaminen on rentouttavaa omaa aikaa jolloin on aikaa lukea:) Minusta lapsi on kuitenkin vielä aika pieni yksin huoneeseensa nukahtamaan. Haluan olla paikalla " turvana" kun hän nukahtaa. Pikkuhiljaa saisi varmaan alkaa totuttamaan lasta nukahtamaan itsekseen, ilman että olen paikalla... Jo Frost kirjassaan tai tv-ohjelmassaan kertoi että se onnistuu siten, että joka ilta äiti siirtää tuolia pikkuisen kauemmaksi lapsen sängystä, huoneen ovea kohti, ja kohta tuoli on jo huoneen ulkopuolella. Ja seuraava askel on laittaa ovea aina pikkuisen enemmän ja enemmän kiinni, ilta illalta...

Meillä tyttö 1,5v joka oli pienenä todella hankala saada nukkumaan ja heräili usein ihan vain huutamaan, ei syömään. Kesän/syksyn aikana päästiin näistä eroon " sovelletulla tassuttelulla" ja oli aivan taivaallista kun muksulle saattoi sanoa että nyt nukkumaan ja toinen pisti pään tyynyyn ja nukahti. Samoin jos heräsi yöllä niin " nukkumaan" riitti ja typy jatkoi unia.



Nyt parin viikon aikana nukahtamisesta on yhtäkkiä taas tullut tahtojen taistelua. Saattaa itse toivotella hyvät yöt ja lähteä sänkyyn mutta sinne päästessään aivan karmea karjuminen eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään. Minen keksi mitään muuta syytä tähän kuin että on nyt oppinut paljon uusia asioita ja sanoja, Pienempänäkin nukahtaminen oli aina tällaisessa vilkkaissa vaiheissa tavallistakin vaikeampaa.



Tuntuu pahalta kun vielä hetki sitten tyttö kävi onnellisena hiljaa nukkumaan ja jos ei uni tullut juuri silloin niin rallatteli sitten itsekseen sitä odotellessa. Nyt itkee pahimmillaan aivan hysteerisenä.

että oletteko kokeilleet laittaa lasta hiukan tavallista aiemmin nukkumaan?



Meidän tyttärellämme kesti nukahtaminen myös jossain vaiheessa pitkään (muistaakseni siinä 1-vuotissynttäreiden korvilla), mutta sitten kokeilimme laittaa hänet aiemmin nukkumaan ja se auttoi. Oli ilmeisesti vain yliväsynyt minkä vuoksi uni ei sitten heti tullutkaan.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat