Vierailija

Tuosta yhdestä toisesta viestistä tuli mieleen, että laitan oman aloituksen aiheesta.



Minulla ja miehelläni on aivan todella suuri pelko, että lapsiamme käytetään hyväksi. Tuntuu, ettemme luota enää keneenkään (sukulaiset, tuttavat, lapsien kavereiden vanhemmat) ainakaan niin paljon, että uskaltaisimme lapsia päästää yökylään.



Meillä on alle kouluikäiset tyttö ja poika, varsinkin tytön kohdalla tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta luottaa ns. vieraisiin.

Yleensähän se hyväksikäyttäjä on joku tuttu, esim. setä tai kaverin isä tai naapuri. Näen jokaisessa varteenotettavan namusedän. Vaikka kyllähän naisetkin osaa.



Pelottaa, että me estetään omilla peloillamme lapsien normaali kasvu itsenäiseksi, kun eivät pääse itsekseen yökylään. Kuinka jännää se heidän mielestään olisi. Ja parin vuoden päästä voisi mennä kesäleireille. Mutta en voi kuvitellakaan lapsiani jonkun leirinvetäjän huostaan...

Kommentit (19)

joulukuussa, kun kävi ilmi, että hyvä ystäväni on pedofiili. Mies on aina ollut todella kiltti ja huolehtiva lastani kohtaan. ostanut kalliita lahjoja ja viihdytti kyläillessään lasta paljon. lapsemme rakasti häntä. joulukuussa kaveri sairastui ja syyllisyyden tuskissa tunnisti minulle. kertoi olevansa pedofiili, mutta kohde on nuoret tytöt. sanoi, ettei ole koskaan ajatellut sellaisia omasta 5-vuotiaastani. onneksi ei ole ollut kahden kesken lapseni kanssa. Ystävyys meillä loppui heti. Joskus on soitellut, mutta kertoo käyvänsä terapiassa joka viikko. Ollut hoidossa psykiatrisella osastolla jonkin aikaa. kerron tämän siksi, että ihmistä ei tosiaankaan välttämättä tunne vaikka olisitkin tuntenut hänet kymmenen vuotta.

Mä en ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos lapsilleni tapahtuisi jotain tuollaista ja minulla olisi ollut mahdollisuus sen estämiseen, kun olisin vain uskaltanut luottaa vaistooni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Olen päättänyt itse ehkäistä/vastustaa mahdollista lapsiini kohdistuvaa häirintää/ahdistelua/hyväksikäyttöä kasvattamalla lapseni ymmärtämään, että vain heillä on oikeus määrätä vartalostaan. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta edes koskea ilman lupaa. En todellakaan aio aiheella hysterioida, en estää yökyläilyä yms, mutta haluan, että lapseni on valmis puolustamaan itseään ja pitämään oikeuksistaan kiinni tarvittaessa. Myös aion tehdä selväksi, että minuun voi aina luottaa ja minulle voi aina kertoa ja minä kuulen ja kuuntelen. AINA.




Olen samaa mieltä! Kaipa sitä oppii enemmän luottamaan lapsien omaan arviointikykyyn tilanteesta ja siihen, että osaavat pitää itsestään huolta. Mutta nyt vaan tuntuvat niin pieniltä ja avuttomilta, jos tuollaiseen tilanteeseen joutuisivat (ovat siis alle kouluikäisiä). Mutta kunhan asiasta puhutaan ja lapsi tietää, että hänellä on oikeus vastustaa aikuista, joka tekee pahaa (monesti lapset alistuvat aikuisen hyväksikäytölle, koska eivät uskalla/osaa uhmata aikuisen auktoriteettia).

Toivottavasti me vielä joskus tulevaisuudessa uskalletaan lapset yölylään päästää, mutta ei vielä muutamaan vuoteen. Kyllä heidän täytyy ensin osata puolustaa itseään, jos jotain sattuisi.



Ap.

Niin... eihän sitä ikinä voi tietää ketä on todellisuudessa niin sairas. Yäks... kauheeta ees ajatellakkaan koko asiaa. vaikkakin on totisinta totta ja jonkun pienen lapsen kohtalo:(



Pistää vihaki tollaset hirviöt.

Samaan vilauttelijaan törmäsin n. 10 vuotiaana monesti meidän lähimetsässä. Siitä kerroin tietnkin vanhemmilleni. Kerroin muutaman ensimmäisen kerran. Silloin kun poliisista todettiin, ettei asialle voi mitään (eivät koskaan löytäneet miestä) lopetin kertomisen. Luokkakaverieni suorittama huorittelu-käpälöinti yms. jätti paljon syvemmät jäljet. Siitä tuli todella arvoton olo, kun opettajat eivät nähdessään puuttuneet tilanteeseen.



Olen päättänyt itse ehkäistä/vastustaa mahdollista lapsiini kohdistuvaa häirintää/ahdistelua/hyväksikäyttöä kasvattamalla lapseni ymmärtämään, että vain heillä on oikeus määrätä vartalostaan. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta edes koskea ilman lupaa. En todellakaan aio aiheella hysterioida, en estää yökyläilyä yms, mutta haluan, että lapseni on valmis puolustamaan itseään ja pitämään oikeuksistaan kiinni tarvittaessa. Myös aion tehdä selväksi, että minuun voi aina luottaa ja minulle voi aina kertoa ja minä kuulen ja kuuntelen. AINA.

Vierailija:

Lainaus:


Toki tarkkana saa olla, mutta kai nyt esim. omaan veljeen tai sisareenne voitte luottaa.




Aika usein se hyväksikäyttäjä on juuri läheinen sukulainen eli setä. Eli siis minun veli tai siskoni mies tai mieheni veli tai siskon mies.

Tiedän, kuulostaa kamalalle, mutta kuinka moni voi sanoa 100% varmuudella, että tietää siskonsa miehen ihan varmasti olevan turvallinen vaihtoehto. Eikös aina tule myöhemmin esille, että se kylän namusetä oli se kaikkein mukavin ja rehellisimmän tuntuinen setä, josta ei olisi voinut koskaan uskoa...



itsensä lapselle tosi mukavaksi, joten lapsi ei niinkuin ymmärrä, että kiva setä tekee jotain rikollista. Lapsi saattaa riehaantua tms nähdessään hyväksikäyttäjänsä.



Oma lapseni riehaantuu aina kuullessaan setänsä nimen, tai nähdessään hänet. Kiehnaa ja riekkuu tämän ympärillä yms. Ko. setä on tosi kiva aina lapsille.



Pelko on käynyt mielessäni, että jos sittenkin... mutta miten tälläistä epäilyä voi edes uskaltaa ajatella, jos käykin syyttä toista pedofiliasta epäilemään.

Vierailija:

Lainaus:


joulukuussa, kun kävi ilmi, että hyvä ystäväni on pedofiili. Mies on aina ollut todella kiltti ja huolehtiva lastani kohtaan. ostanut kalliita lahjoja ja viihdytti kyläillessään lasta paljon. lapsemme rakasti häntä. joulukuussa kaveri sairastui ja syyllisyyden tuskissa tunnisti minulle. kertoi olevansa pedofiili, mutta kohde on nuoret tytöt. sanoi, ettei ole koskaan ajatellut sellaisia omasta 5-vuotiaastani. onneksi ei ole ollut kahden kesken lapseni kanssa. Ystävyys meillä loppui heti. Joskus on soitellut, mutta kertoo käyvänsä terapiassa joka viikko. Ollut hoidossa psykiatrisella osastolla jonkin aikaa. kerron tämän siksi, että ihmistä ei tosiaankaan välttämättä tunne vaikka olisitkin tuntenut hänet kymmenen vuotta.




Että yhtäkki kuulee tai huomaa sen lähimmän ystävän olevankin pahin painajainen. Teillä kävi tuuri, että asia tuli esille ennen kuin tyttösi kasvoi " nuoreksi tytöksi" . Ja että ystäväsi avautui.



Ap.

mutta todella järkyttynyt kun poikaystäväni isä (mukava, lasten kanssa paljon touhuava ja toimeentuleva) alkoi ihan reteesti kähmimään minua kun satuttiin kahdestaan heille. Ihan käsi housuihin ja täys yritys päälle.



Tätä samaa on muuten sattunut jo aika pienenä tyttönä naapurinpoikien taholta. Säännöllisesti. En edes oikein tiennyt, että saakohan noin tehdä.. Olen varoittanut omia tyttöjäni juuri yksityisyyden pitämisestä.

Miestäni ja hänen siskoaan on sukulaismies käyttänyt hyväksi lapsena kerran (ei siis mitään jatkuvaa).

Joten siitä kai juontaa pelko, että lapsillemme tapahtuisi jotain sellaista ja se olisi pahin painajainen miehelleni.

Nyt vaan tuntuu, että meistä on kehkeytynyt ylisuojelevia vanhempia ja lapset jäävät jostain todella tärkeästä paitsi, kun emme päästä heitä kokemaan yökyläilyä ja leirielämää.



ap.

Itse epäilen, että minua on pienenä käytetty hyväksi ja tosi tarkkaan katsoisin, mihin lapseni antaisin, mutta ei kai aihetta ole tätäkään asioita liioitella, hätävarjelu on vaan pahaksi lapsen normaalille kehitykselle. Toki tarkkana saa olla, mutta kai nyt esim. omaan veljeen tai sisareenne voitte luottaa.

Mutta kylla olen huolissani poikanikin puolesta, kylla sitakin sattuu, etta poikia käytetään hyväksi (mieheni lapsuuden tapaus esimerkiksi). Tyttöjä varmaan kuitenkin enemmän.

Harmittaa vaan, että tuollaiset sairaat ihmiset saavat aikaan sen, että lapset eivät voi elää normaalia lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kun saa olla koko ajan pelkäämässä, että joku tulee ja turmelee.

Kumma että ystäväsi alkoi muita syyttelemään, ehkä se oli reaktio, jolla saisi edes vähän oikeutusta omalle kieroutuneisuudelleen.



ap.

Joo, tosiaankin kävi tuuri. oma lapsi on kylläkin poika. mies itki minulle puhelimessa ja sanoi, että vannoo, ettei koskaan ole koskenut lapseeni. se oli ihan hirveää. pahinta oli että mies rupesi syyllistämään minua ja ystäviään ja perhettään. sanoi minulekkin, että miksi minä en ole puuttunut hänen internetin käyttöön. miksi minä en voinut kyseenalaistaa hänen ainaista tietokoneella oloa?- no, eipä ollut tullut mieleen. eikös jotkut miehet ole paljonkin koneella? pidin miehestä oikeasti ja hän oli odotettu vieras. kyläillessä hän huomio koko ajan lapsen ja halusi leikkiä hänen kanssaan. oli kuule sellainen onni matkassa, ettei kaveri ollut kahden lapseni kanssa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat