Vierailija

Meillä on siis 3-vuotias lapsi, eikä tulla tekemään toista. Mulle oli synnytys niin paha paikka, etten ryhdy siihen puuhaan toista kertaa.



Usein tulee silti mieleen, että olisi hienoa jos lapsella olisi leikkikaveri, suunnilleen saman ikäinen. Meillä olisi myös muuten mahdollisuudet, tilaa jne. Siitä ei oikein ole kuvaa, että mikä olisi lasten suhde aikuisena... Hänellähän olisi joka tapauksessa omat biologiset vanhemmat.



Toisaalta... Viihdytään hyvin myös keskenämme, lapsi on ihana iloinen kaveri. Pelottaa, että sijaislapsi tuo mukanaan ongelmia joita ei osaa näin etukäteen aavistaakaan.



Olisiko kenelläkään kokemusta...?

Kommentit (8)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

olen raskaana. Ei kiinnosta ruveta " tappelemaan" asiasta. Synnytyksessä olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä samat komplikaatiot edessä kuin viime kerralla, joten se on poissuljettu vaihtoehto. En ryhdy kokeilemaan toista kertaa, kun jo eka kierroksella olin pitkin hampain.

mutta kuulostaa hyvältä. Sijaisvanhempia tarvitaan aina, ja jos teillä on kiva, tasapainoinen perhe, olisi varmasti mahtavaa antaa jollekin muksulle mahdollisuus hyvään aikuissuhteeseen, oli se sijaisuus sitten lomavanhemmutta tai kokoaikaista.

Mulla on sukulaisissa sijaisvanhempiperhe, ja heillä on mennyt ihan hyvin. Tottakai on ollut kaikenlaista ikävääkin, mutta toisaalta heillä on ollut useampi lapsikin. Mä olen sitä paitsi aika hyvä tulemaan toimeen vaikeiden ihmisten kanssa.

uhkailevat jne. Ei ole helppoa hommaa TOD.

Adoptio tai sitten vain jäädä 1 lapsen vanhemmiksi. Sijaisvanhemmuuteen on muuten koulutus jos se kiinnostaa. Pelastakaa lapset ry tarjoaa sen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat