Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Täälä viikolla mies pyysi eräänä aamuna keittämään kahvia..no mie reippaana keittämään, vedet laitoin ja sit hokasin ettei ole puruja ollenkaan kotona. Eli iltapäivällä kauppaan ostamaan niitä sit.



Ostin kaupasta kaikkea muuta esim. jäätelöä ja hoitoainetta joka oli ollut jo viikon loppu..Eli kahvia en ostanut.



Seuraavana päivänä käytiin miehen kanssa kaupassa ja tuli se kahvipakettikin kaksin kappalein mukaan sitten..



Sitten taas seuraavana aamuna aikaisin miehen pyynnöstä kahvia keittämään ja vettä kaatamaan sinne säiliöön, kaadan ja ihmettelen et miksi nää täältä yli tulee..Tietenkin kun meillä remontti menossa keittiössä ni keitin oli yllättäenkin upo-uuden-mikroaaltouunin päällä jossa ilmanvaihtosäleikkö päällä. Eli kaikki vedet mikrossa.



Soitin sit iltapäivällä aamuisesta toivuttuani upo-tekniseen tukeen ja selitin tilanteen "kaadoin ohimennessäni vettä sit mikron ilma-aukoista sisään..? Vienkö huoltoon vai mitä teen?"

Vastaus oli aikamoisen nauramisen jälkeen et kokeile kuivattaa sitä mikroo pari viikkoa ja kokeile sit toimiiko, jos ei ni vie sit huoltoon.."



Meillä siis pikkasen yli 2v tyttö (tekee takahampeja=valvoo yöllä) ja toinen tulossa (rv 23)



Sillon ei kyl naurattanut yhtään ku aamulla mikroa kallistelin ja vettä pois sieltä valutin..Nyt jaksaa jo nauraa :)

Sivut

Kommentit (61)

Mulla pieni tyttö. 4kk. Vielä ei paljon ole kerennyt sattumaan väsyneenä.

Ainoa mitä väsyneenä on sattunut, olen yrittänyt laittaa tytölle vaippaa väärin päin. Takapuoli eteenpäin.

Eräänä päivänä luulin kyllä että vauva kadonnut olohuoneen lattialta kun kävin pikaisesti keittiössä ja sillä välin hävinnyt. Olin huuli pyöreenä et mitä, mutta sit mies sano et oli nostanut typyn sänkyyn nukkumaan ku se oli nukahtanut lattialle.

Pakkasin taannoin kauppakeskuksen parkkihallissa lapsia autoon. Pistin puoliksi syödyn piltti-purkin hetkeksi odottamaan auton katolle. Ja ei kun matkaan. Kotiin tullessa huomasin, että siinähän se purkki auton katolla nökötti edelleen. Siis täysin käsittämätöntä, että se on voinut pysyä siinä katolla koko kotimatkan ajan! Ajoin kuitenkin ihan hyvää nopeutta ja mutkaisia teitä. Mahtoi olla liikennevaloissa muilla autoilijoilla hauskaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omien lasten vauva-ajasta on jo jonkin verran aikaa, joten muisti on pyyhkinyt monet kommellukset pois mielestä, mutta yksi on jäänyt vahvasti mieleeni.



Keskimmäinen lapsemme oli koliikkivauva ja kova itkemään. Öisin pidin pinnaria hyvin lähellä sänkyäni ja kun itku alkoi niin laitoin tutin vaan suuhun (käsi pinnojen välissä) kokeillakseni josko rauhottuisi.

No yksi yö jälleen vauva väänsi itkua ja minä sitten unisena yritin ja yritin laittaa tuttia suuhun ja kummastelin kun homma ei toiminut.

Ei niin kun mieheni laittoi kovasti hanttiin yrittäessäni tunkea tuttia hänen suuhunsa. =D



Juu ja ostoskärryjä on tullut heijattua myös...





Roskapussi on jäänyt vaunujen tavarakoriin pariin kertaan...





Kun esikoiseni oli vielä pieni, mutta joi vielä reilun vuoden ikäisenä joskus maitoa pullosta ja siis tavallista maitoa. Minulla oli ystäväni lapsi hoidossa, joka joi vielä korviketta.

Yöllä sitten ystäväni vauva alkoi korviketta vaatimaan ja minäpä tein kummallekin omat satsit, jotta pääsisismme pian untenmaille takaisin. Muksut joivat ja nukkuivat tyytyväisenä. Aamaulla huomasin, että esikoiseni oli vedellyt korvikkeet ja ystäväni vauva tavallisen maidon. Hiukan hävetti tunnustaa, vaikka ei mitään vaivoja siitä tullutkaan.





On tullut sanottua muiden lapsille, että " annas kun äiti laittaa" Siinä on sitten jonkun toisen lapsi katsonut minua kummissaan. =)





Reilu 6 vuotta hujahtanut kotona ja lapsia kolme, joten muisteltavaakin riittää:



1. Esikoisen ollessa reilun vuoden ikäinen muistan päivän, jolloin olin tajuttoman väsynyt. Lapsi tarvitsi äidin seuraa lattialla, ja ohikiitävän sekunnin ajattelin, että piilotan hänelle leluja, joita saa haistellen etsiä leikkihuoneesta (meillä on koiria, joiden kanssa siis tehty esine-etsintää)



2. Koska lapset yleensä riehaantuvat autossa, pitää tietenkin aina keksiä kaikkea mitä voi heille osoittaa matkan taittuessa, tyyliin " katsokaa, tuolla on paloauto" , " katsokaa noita ruskeita lehmiä" . Olen huutanut autossa ajaessani yksin, ja muutaman kerran myös joku ystävä kyydissä. Ilman lapsia.



3. Vein esikoista viime talvena kerhoon keskimmäisen lapsen kanssa. Keskimmäinen oli vielä liian pieni ikänsä puolesta kerhoon, mutta olisi joka kerran halunnut hänkin kerhon eteisessä riisua vaatteensa ja päästä mukaan. Kerran istuin eteisessä jutellen samalla toisen äidin kanssa, riisuin ensin esikoisen ja sitten myös keskimmäisen, ja lopuksi olin ottamassa omiakin kenkiäni pois, kun huomasin kerhotädin katsovan minua kummallisesti... Pahinta oli pukea keskimmäisen päälle uudelleen, kun hän jo luuli että saa mennä kerhoon!



4. Kerran sitten viime syksynä vein taas lapsen kerhoon, vein myös kerhorepun eteiseen, autoin esikoista riisumaan ja vaihtamaan kerhotossut, ja lähdin kerhosta. Parkkipaikalla jäin kuitenkin juttelemaan toisen äidin kanssa, ja juttelimme onneksi jonkun aikaa, kun yksi kerhotädeistä juoksi pihalle, ja tuli pyytämään minulta tyttären kerhoreppua. Olin siis ottanut sen jälleen mukaani, ja lapsi oli itkenyt ettei reppua ja eväitä olekaan vaikka äiti ne kyllä toi....



5. Tunnustan hyssyttäneeni ostoskärryjä kaupassa lukemattomia kertoja.

Minä oon kerennyt näitä perinteisiä jauhot jääkaapissa etc. tehdä vaikka kuinka. Yks kerta lähdin vauhdilla kauppaan tyttöjen kanssa ja kummastelin miksi kaikki niin hymyili. Kotiin tultua käväsin vessassa ja peilistä selvisi syy. Mulla oli ripsissä vain se valkoinen mönjä jota laitetaan ennen väriä ja huulissa vain rajaus... Jääny meikki vähä kesken. Toinen oli kun sain hepulin meidän kunnan yhdelle viranomaiselle ja laitoin miehelleni siitä tosi v-pitoista ja ala-arvoista viestiä. Olin tehnyt kaupat yhdestä takista ja tämän henkilön nimi oli sama kuin mun miehellä, viesti tietty meni väärään osoitteeseen. Tuli takas kummasteleva viesti ja mua hävetti niin...

tapahtui tossa pari viikkoa sitten...olimme menossa viemään kuopusta korvien putkitukseen aamu tuimaan, ajoimme keskustan parkkipaikalle...meillä oli toimenpiteeseen aika 7:30, mutta tiesimme, että menee pidempään kuin klo 9, joten pakko laittaa parkkiautomaattiin rahaa...no mä menen...ennenkin oon (kai) käyny samalla automaatilla...nyt kun menin siihen viereen, niin en nähny niitä mittari juttuja ollenkaa...olin että häh...mihin mä nyt ne rahat laitan...menin miehen luokse autolla, ja kerroin tilanteen, että siinä pysäköintimittarisysteemin päällä on jokin "kotelo" ettei saa rahaa laitettua...sit vaan tokasin miehelle, että on sut nyt ajettava toiseen parkkiin...koska ei me tähän voida jättää, jos saadaan sakot, kun ei oo mittariin laitettu rahaa...no auto vaihdettiin eri paikkaan...jouduimme tulemaan vielä sen ensimmäisen parkkiksen ohi...kunnes huomasin, että jaa...katsoinkin sitä mittaria väärältä puolelta :D olin siis ollu sen mittarin takana, enkä tajunnu kiertää koko hökötystä...voi että mua hävetti =)



niin ja lapsia meillä on jo kolme...ja väsymyskin on hiukan painannu kuopuksen yöheräilyjen takia..

ja suurinosa jo kerrottukin.



Yksi oli kun piti mennä lääkäriin jostain syystä jota en edes muista(kertookohan jo tuo väsymyksen määrästä) ja vastaanottovirkailija kysy että "saisinko henkilötunnuksen" siinä sitten yritin moista kaivaa mielestäni ja oli virkailialla hämmentynyt ilme kun kerroin sanoin että "odotapas hetki,catry on nimeni mutta että..". Muistin mä siinä sitten hetken mietittyäni alun mutten lopputunnusta millään. Kyllä nolotti myöntää etten omaa sotua muista! No, kipeänä vastasyntyneen vauvan äitinä ei tuokaan liene mikään ihme.



Näin täälä!

vauva nukkui aina vieressäni, ja eräs yö sitten heräsin kovaan kolahdukseen ja huutoon, vauva oli tippunut sängystä. Siinä sitten salamana nostamaan tyttöä ylös, ja ihmettelin kun ei rauhoitu vaikka miten hyssyttelee. Kunnes sitten tajusin, että tyttö on ylösalaisin sylissäni, jalat taivasta kohden ja pääalaspäin. Rauhoittui kyllä heti kun oikein päin laitoin :) Raukka.

Näköjään ne muutkin on välillä väsyneitä.:)



Minulla tosin ei ole itsellä sattunut mitään noloa julkisella paikalla. Mutta kotona sitä sattuu harva se päivä.



Ystäväni äidillä sitä vastoin on sattunut todella nolo tapaus.

Oli ollut kaupassa ostoksilla ja keräillyt tavaroita kärryihin. Ja jossain välin oli sitten alkanut ihmetellä ihmisten tuijotusta ja naureskelua. Kassalla kun oli alkanut purkamaan lastia hihnalle, oli vasta huomannut että kärräsikin alekenkien kärryjä.:)



Taisi hiukkasen nolottaa silloin.:)

Kerran ihmettelin, kun en saanut kauppakärryjä irti toisistaan. Kunnes sitten huomasin yrittäväni irrottaa niitä auton kaukoavaimella parin metrin päästä.. en tiedä huomasiko kukaan, mutta itseäni ainakin huvitti!

Palasin nyt syksyllä yliopistolle 1,5v. kotiäitiyden jälkeen, eikä pää ollut vielä ihan sopeutunut. Opintotoimistossa unohdin aivan täysin, missä olin, ja mitä olin tekemässä. Jonotettuani pitkään luukulle jouduin kysymään virkailijalta, että "mitäs mun nyt pitääkään tehdä". En tosiaan muistanut paikkaa enkä kontekstia... Onneksi ystävällinen virkailija neuvoi, että "jos nyt vaikka annat sen opiskelijakorttisi ensin" :)



Meilläkin on lapsi joutunut ilman kenkiä pihalle pariin kertaan. On onneksi itse osannut kummastella asiaa, niin äitikin on hoksannut puuttuvat vaatekappaleet :)



Kaupassa olen työntänyt "autokärryjä" pitkän matkaa, ennen kuin olen havahtunut muiden asiakkaiden tuijotukseen. Lapsi on ollut joko pää tai jalat edellä kiemurtelemassa pois kärrystä, ja on jo jonkin aikaa laahannut kaupan lattiaa käsillään/päällään/jaloillaan. Onneksi en ole työntänyt kovin läheltä hyllyjä, niin ei ole raajoja irtoillut...

monta kertaa on nyt tämän kuopuksen kohdalla tullut tosi noloja tilanteita kun ymmärrän täysin väärin asioita joita multa kysytään. esim kerran eräs tuttava kysyi n. kuukausi synnytyksen jälkeen et kauankos tätä tartti nyt sitten tehä; ymmärsin jostain syystä kysymyksen niin että miten pian tulin raskaaksi eli vastasin et yli 10 kuukautta.. oltiin kaupassa ja ihmisiä paljon ympärillä kun mies sitte korjasi et synnytyksen kestoa varmaan tarkoitti..:)

muutama päivä sen jälkeen lähdimme kuopuksen ja miehen kanssa kauppaan, meikkasin lähtiessä ja ajattelin et pitää käydä ylimääräiset ripsarit vielä pyyhkimässä pois ennen lähtöä ja kuinkas ollakaan.. olimme jo tovin kaupassa ostoksia tehneet kun vauvalle tuli nälkä ja l-ähdin sovituskoppiin sitä imettämään. sieltä lähtiessäni vilkaisin sattumalta peiliin ja kauhukseni huomasin etten ollutkaan pyyhkiny noita ylimääräisiä ripsareita pois. ja sitä ylimääräistä oli paljon!!! äkkiä putsasin silmät ja miehelle sanoin et etkö huomannu mitään; hän tyynesti vaan totesi et lihatiskillä katoin et näytät vähä oudolta, mut ajattelin et sulla on uusi erikoiinen tyyli meikata..:) koko kaupassa olo ajan olin ihmetelly miksi ihmiset tuijottaa ja hymyilee mulle niin oudosti.. että kyllä noita mokia sattuu:)



-marrasmamma

Onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä outoa... :)



Olin vauvan kanssa kahdestaan kotona ja meille tuli vieraita. Pistin sitten kahvin tippumaan ja alettiin oottamaan sen valmistumista.. Huomasin tietty vasta sitten kun kahvi puruineen pukkasi keittimen yläosasta ulos että olin unohtanut laittaa pannun paikoilleen. No oli se siinä vieressä, mutta ei paljoa auttanut. :)



Olen myös meinannut jättää avaimet sisälle kun olin hopuissani juoksemassa vauvan kanssa neuvolaan, onneksi sain topattua ovesta ennen kuin se meni kiinni, olis muuten ollut aika pitkä oottaminen että mies pääsee töistä.

hattu vuori ulospäin päässä kaupassa,kyllä tuli kummallista hymyä muilta ihmisiltä.



nuorin unohtui kerhoon kun hain vanhempaa lasta sieltä pois. Huomasin kyllä heti kun pyörän luo pääsin.



kotona kuumeisesti mietin mitä ihmettä laitan kattilan päälle ettei kastike kuivu? no mieheni tuumasi että miten olisi kansi?



Kaupassa ladoin ostokset hihnalle ja kävelin ulos kaupasta. Palasin heti takaisin ja tuumasin vain että kait ne pitää minun maksaakin ja kotia viedä. Kyllä kassaa hymyilytti



Kaupassa jälleen. Ihmettelin kuinka kassa hymyili ja katsoi paitaani kummasti ja kotia päästyäni huomasin miksi. Toinen tissi oli jäänyt palauttamatta liiveihin imetyksen jälkeen joten se roikkui huomattavasti alempana kuin toinen...



Niiloakseli 4 lasta sekä viides masukki :o)

Minullekin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä mutta ei pysty muistamaan...



Yksi juttu palautui mieleeni. Tyttö oli noin pariviikkoinen kun olin lähdössä vauvan kanssa sairaalaan kontrolliin lonkkavaljaista. Olin mukamas edellisenä iltana laittanut kaiken valmiiksi, vaatteet sun muut kun olimme neidin kanssa aamu-unisia. Aamulla sitten kauheassa kiireessä tein aamuhommat, puin neidin ja imetin. Laitoin vauvalle talvihaalarin ja hänet turvakaukaloon. Avasin ulko-oven ja kävelin mäkeä alas. Aloin ihmettelemään et miten täällä on näin pirun viileä ilma (lokakuu, muutama aste plussaa) ja satuinpas katsomaan alaspäin maahan ja tajusin että lähdin sitten pelkät kalsarit jalassa kävelemään autolle. Voi että kyllä mua hävetti, en edes kehdannut katsoa näkikö kukaan naapureista :D Kävin vetäisemässä toppahousut vielä jalkaan ja kävelin autolle pää maassa :)



Kaupassa on minullakin meinannut monesti ostokset unohtua liukuhihnalle.



Useasti olen yksin autossa istuessa tokaissut ääneen "älä viitsi nyt kiukutella siellä, ei ole mitään hätää", tämä siis kesken omien sisäisten ajatusten :)

Saatiin kyllä kamat takaisin, sillä eihän kukaan muu voi luetella juuri niitä tavaroita ja pakkauskokoja mitä olimme ostaneet, jos ei ole kuittia, mutta kyllähän nauratti sitä asiakaspalveluhenkilöä hiukan...

Esikoisen ollessa pienempi kävi usein niin, että kun olin ulkona ilman vauvaa, saatoin pysähtyä katsomaan jotain näyteikkunaa ja itsekseni höpistä, että " Odotas vähän, äiti katsoo yhden jutun ensin" . Tai seisoin bussipysäkillä ja mietin ääneen, millä bussilla " me" mentäisiin.



Työpalavereissa kaivelin laukkuani, josta saattoi löytyä tärkeiden papereiden lisäksi myös tuttipullo tai vaippa.

Kokemuksia on monia neljän lapsen kanssa...

Tuttua on, kun sanon myös vieraiden lapsille, että äiti auttaa! Sitten nopeasti soperran tilalle oman nimeni.



Ikääni en ole muistanut enää aikoihin, kun joku sitä kysyy. Pitää laskea syntymävuodesta, jos sittenkään menee oikein.



Puhelimessa hiillyin täysin kännykkäliittymän asiakaspalveluun, kun lasku on väärin, vaikka muuten olen vieraille(kin) ihan ok. Tämä johtui aivan täysin väsymyksen asteesta, rankka sairasteluputki menossa silloin.



Yksi noloimmista oli, kun olin kaupassa vain kolmen lapsen kanssa, vanhin lapsista oli koulussa. Kiireessä tein ostoksia ja siirtyessä toiseen hyllyväliin "laskin" lapset 1,2,3,4 ja olin napannut vieraan lapsenkin mukaan. Huomasin heti, onneksi. Pyytelin kovasti anteeksi lapsen äidiltä ja nauroimme molemmat. Mutta hävetti!

pari yötä sitten mies tuli minua myöhemmin nukkumaan ja olin ryhtynyt häneen soveltamaan tassuttelua (olin siis noussut istumaan, taputellut miestä selkään ja hyssytellyt) minkä avulla olemme saaneet esikoisemme nukkumaan täydet yöunet... :D aamulla hitusen nauratti kun mies kertoi asiasta :D



esikoisen ollessa pieni ajoin kotipihaan, vedin käsijarrun päälle, valot pois, vaihde ykköselle sun muut rutiinijutut ja sitten mietin kuumeisesti miksei auto sammu? no mitäpä jos kääntäisin sitä virta-avainta... :D







Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat