Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Rakas 12-vuotias tyttö on nyt sitten tullut murkkuikään. Ja se näkyy ja kuuluu. Päivät on yhtä valitusta ja vinkumista. Jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla on muuttamassa isän luo (noin viisi kertaa päivässä), jonne tuskin ihan oikeasti haluaa muuttaa..

Irvistelee, tiuskii (etenkin miehelleni joka ei siis tytön isä, mutta myös minulle), käyttäytyy välillä ikävästi 2-vuotiasta pikkusiskoaan kohtaan (joka niin kovasti tykkää isosiskostaan) ym ym. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Välillä saattaa olla hetken aikaa ihana itsensä mutta eipä mene montaa minuuttia niin taas kiukutaan. On siis lähes jatkuvasti aivan mahdoton. Tiedän että kärsivällinen pitäisi olla mutta helpommin sanottu...

Ois kiva lukea muiden kokemuksia ja kommentteja; jos sais hiukan helpotusta tähän vaikeaan tilanteeseen (jos näin voi sanoa..).

Kiva jos jaksoit lukea ja vielä kivempi jos vastaat :)

Sivut

Kommentit (47)

Hellyyttä ja läheisyyttä tuntuu tässä vaiheessa oikein tankkaavan, vissiin murrosiän kuohujenkin varalle ;-)



Auttaisiko ap. tilanteessa tosiaan se, että tälle 12-vuotiaalle olisi aikuisen kanssa omia " isojen juttuja" , koska hän selvästi tuntuu nyt kaipaavan erityistä huomiota ja kahdenkeskistäkin aikaa aikuisilta. Esim. viikonloppuiltaisin pikkuisen mentyä nukkumaan yhteisiä leffahetkiä kotisohvalla? Tai yhteisiä kävelylenkkejä tai kuntosalikäyntejä, shoppailuja?


Hän on onnellinen, aktiivinen ja sosiaalinen pikkutyttö, joka on tavallisesti kuin itse aurinko, mutta raivostuessaan todellinen hirviö. Hän on verbaalisesti lahjakas, ja todellakin suuttuessaan käyttää niitä kielellisiä kykyjään järkyttääkseen meitä vanhempia (tai ainakin yrittää järkyttää, eri asia on että onnistuuko!).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiva kun oli tullut noin paljon vastauksia.. Soitin tänään tytölle ja oli eiliseen verrattuna selvästi paremmalla mielellä. Olen tytön isälle sanonut tytön jakamattomasta huomion tarpeesta. Isällään siis nuorempia lapsia joiden täytyy AINA päästä kaikkeen ja kaikkialle mukaan. Isänsä kyllä sellainen perussuomalainen jurrikka joka ei lapsiaan pahemmin halaile ja huomioi. On myös äkkipikainen ja paha suustaan joten kuuroille korville pyyntöni ovat menneet. Itse tiedän kuinka tärkeä isän huomio on tyttölapselle (itsekään en sitä ole pienenä saanut, paremminkin olen pelännyt isääni, kuten tämä 12-v (valitettavasti) omaansa.



Täytyy etsiä 19:n suosittelema kirja ja lukea. Kaikki apu tervetullutta. Tyttö usein hokee ettei kukaan hänestä välitä, hän on NIIN ERILAINEN KUIN KAIKKI MUUT, eikä ole kaveria (vaikka kolme kaveria koulussa on jotka käyvät silloin tällöin meilläkin). Tuota kiusaamisasiaa on tosiaan vaikea tietää onko sitä. Täytyy vain toivoa ettei tilanne mene niin pahaksi kuin 19:n tytöllä. Joten asiaan on tartuttava mitä pikimmin.



Jotenkin tiedostan itsekin sen ettei rangaistukset ole välttämättä se hyvä konsti mutta kun kuuntelet sitä vinkumista ja valitusta, mitään ei viitsi tehdä, käyttäydytään pikkusiskoa kohtaan epäfiksusti ym niin valitettavasti siinä on vaikea olla itsekään kovin positiivinen ja jossain vaiheessa nuo rangaistukset tulee otettua käyttöön. Enkä ole ylpeä siitä ;( ap

Kyllä tämä 12-vuotias on saanut 2-vuotiaana huomiota ja hellyyttä (ainakin minulta) kuten tämä nykyinen 2-vuotias. Tosin 12-vuotiaan isä ei ole koskaan sillä lailla hellinyt tyttöään kuin 2-vuotiaan isä hellii omaansa. Mutta sehän ei ole 2-vuotiaan syy. Ymmärrän kyllä että teini on katkera kun ei ole oikeastaan koskaan saanut isältään sellaista huomiota kuin varmasti kaipaa. Tästä olen hänen isälleen sanonutkin mutta valitettavasti turhaan.

Sehän on sula mahdottomuus että suhtautuisi täysin samallalailla noin eri ikäisiin lapsiin. Mutta sitä en hyväksy että 12-vuotias tiuskii ja katsoo vihaisesti pikkusiskoaan joka on kerrassaan kultainen isollesiskolleen ja ihmeissään miksi sisko käyttäytyy noin.

Mitä mun siis pitäis tehdä toisin.. ja niitä kurinpitoehdotuksia?

Sen uskon täysin että uusperheissä varmasti murkkuikä vaikeampaa kuin normaaliperheessä (pitäiskö olla lainausmerkeissä..?).

Vaikka tyttö sanoo miehelleni ettet sä mua määrää, sanon hänelle aina että kyllä " Matti" määrää yhtälailla kuin minä koska on tämän talon toinen aikuinen, tms. Eiköhän se pikkuhiljaa mene ymmärrykseen..



Nukuttiin siis tytön kanssa sohvalla yö ja oli selvästi paremmalla tuulella. Jopa aamulla oli suht iloinen (yleensä aamut yhtä vinkumista ja valittamista) vaikka väsynyt olikin. Joten eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Täytyy tänään keksiä taas jotain kivaa...

Selkää muuten meilläkin rapsutellaan mm tv:tä katsellessa ;)

Mukavaa päivää kaikille vastanneille ja muillekkii!! ap



Antaisitko piiskaa? Nätisti ja vähemmän nätisti on puhuttu, pistetty känny pitkäksikin aikaa kaappiin, rahaa ei tipu, televisiota ei katsota ym. Saattaa hetken auttaa mutta kohta sama meno jatkuu.. ap

Ja " kotihoitona" on hyvä, että perheellä on esim. yhteinen iltapalahetki jossa jutellaan päivän tapahtumista yms. Lisäksi on hyvä mennä hetkeksi lapsen huoneeseen nukkumaanmenoaikaan, olla vain tai silitellä. Lapsella on silloin rauhassa tilaisuus puhua jos hän niin tahtoo ja saa sitä kaipaamaansa huomiota.

16 vuotiaaksi asti, ja siinä todella hyvää tekstiä varsinkin murkkujen kanssa asumiseen, ja siitä että oikeesti niillä on tosi rankkaa kun ovat hukassa itsensä kanssa, ja tunneelämä menee vuoristorataa. Ja hyvin siitä on myös kirjoitettu mitä niiltä voi vaatia ja mitä ei. Ja onneksi sulla on hyvä parisuhde, muuten on kyllä kestokyky välillä todella koetuksella.

Vierailija:

Lainaus:


että et sää mua määrää ku et oo mun isä.

Eikö täällä ole muita murkkuikäisten vanhempia..?

ap




Olen jo neljä murkkua kasvattanut ja hyvin meni, mitä nyt pieniä kähinöitä.

Kuopus nut myös 12v ja jotain pientä näkyy. On ollut niin helppo lapsi koko ikänsä että vähän jännitän mitä tapahtuu murkkuiässä vai jatkaako samaa rataa.

Muutaman kerran jo suuttua töksähtänyt mutta onneksi ei pitkävihainen, pian tulee huoneestaan kuin ei mitään!

kuuntelet kun tyttäresi kertoo muiden oikeasti kurjista kotioloista, ja kavereita asuu teillä, kun ei voi olla kotona, itsemurhia ja yrityksiä sattuu ja lapsesti masentuu ja sitten alkaa tyttöystävä/poikaystävä rumba, ja kukaan ei pidä minusta oikeasti kausi ja murhauhkauksia puhelimeen ja ekat pilvenpoltot, selvitään yläasteesta, ja mihinkään ei päästä opiskelemaan mihin haluaa. Mulla 3 lasta saatu jo yli murrosiän, ja nyt on hengähdyskausi ennenkuin seuraavat se alkaa.

Voi hyvänen aika...ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut!!!

Meillä siis 12vee tyttö ja murrosikä alkoi noin tasan vuoden vaihteessa, ainakin silloin muuttui kaikki!!!

Mä olen vanha, tyhmä, nolo, ärsyttävä.

Ja mun avopuoliso (ei siis tytön isä) kelpaa vain silloin, kun siltä pummaa rahaa.

Muuten me ollaan ihan hirveitä ja ihan sama, tyttö on muuttamassa isänsä luoke joka päivä noin 1-9 kertaa, koska ei voi asua kotonaan, kun siellä on niin hirveä asua!!! Huutaa, raivoo, tiuskii...ja sitten on taas ihana oma itsensä...jota kestää enintään 5 minuuttui. Niiiin tuttua...

Olipa hauska lukea tällainen viesti.

Ei muuta kuin jaksamista murkun kanssa, luulenpa että tämä on vielä pientä!!! = )

14-vuotias murkku ja tänä vuonna ongelmia on ilmaantunut. Tyttö on jäänyt kiinni lintsaamisesta, varastamisesta, tupakoinnista, juomisesta, valehtelusta, nimikirjoitukseni väärentämisestä ja liekkö kaikki edes tiedossa.

Murrosikä on toisilla vaikeampi, isosiskonsa on ihan vastakohta. Kasvatus on ollut samanlainen ja rakkautta on annettu tasapuolisesti, mutta toiselle ei samat asiat riitä, vaan aina pitäisi saada enemmän.

Kyllä niitä vaikeuksia tulee yhtälailla poikienkin kanssa; ainakin ap:n pojalla oli myös 2-3 vuotta sitten tosi vaikea aikaa. Se oli vain erilaista kuin tytöllä. Sai kamalia raivokohtauksia mutta onneksi se on takanapäin. Ja kyllä hän vieläkin välillä osaa olla hankala...



Nyt kun tyttö tulee kohta isältään niin aion tosissani skarpata ja huomioida tyttöä enemmän. Toivottavasti vain osaan olla kärsivällinen; usein tulee todella väsyneenä ja keksii tosi vähästä kiukuttelun aiheen. Tyttö usein sanoo että haluaa nukkua yön minun vieressä, ensi yönä siis nukutaan; levitetään sohva ja jutellaan.



Jep, se olikin 21 joka suositteli kirjaa, tuli pieni muistihäiriö ;)



Kommentoida saa yhä. Käyn aina tilaisuuden tullen lueskelemassa. Mukavaa illan jatkoa!! ap


Viimeksi eilen uhkasi hirttää itsensä, jos ei saa laittaa koulun naamiasiin haluamaansa asua.



Olen sitä mieltä, että fiksut lapset osaavat vetää juuri niistä naruista, joilla saa vanhemmat hysterian partaalle. Mutta kauhulla odotan silti sitä oikeaa murrosikää, jos tämä jo nyt on tällaista.


7-vuotias on kyllä vielä lapsi, eikä mikään murkku! Vasta koulunsa aloittava.

Lasten kasvatus alkaa jo siitä kun opetetaan vuorokausirytmi. Vaistoaa että vanhemmilla homma hanskassa.

Paljon rakkauta ja palvelua vaatii murkku, paljon tunnetta että on tärkeä!

Tottahan niihin joskus tuskastuu mutta kannattaa olla pitkäpinnainen.

Jokainen lapsi joka huutelee tappavansa itsensä tarvitsee apua.

Ainakin 7v joka vielä lapsi. Kannattaa ottaa homma haltuun vaikka apua hakien tai murrosiässä tulee ongelmia.

Rakkautta ja ansaittua luottamusta kun käyttäytyy oikein!

[/quote]






Et taida tietää yhtään mistä puhut. Ihan normaali 7-vuotias eka-tokaluokkalainen päästää joskus suustaan mitä ihmeellisempiä asioita niiden tarkoittamatta yhtään mitään. Ihmettelisin, jos joku lapsi ei joskus yrittäisi järkyttää vanhempiaan sanomalla jotain sen tyylistä, kuin hirttää itsensä tai tappaa itsensä/jonkun muun. Jos ei sano sitä ääneen vanhemmilleen, ainakin ajattelee niin. Ja se on ihan normaalia, hvyässä perheessä kasvaneen lapsen käytöstä. Eikä se tarkoita välttämättä yhtikäs mitään.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat