Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Häiriöni on tosi, eikä mikään muoti tauti. Nyt asiallisen lääkityksen avulla uskallan jälleen elää, mutta voiko siitä puhua

Kommentit (3)

itse kärsin paniikkihäiriöstä ja olen avoimesti kertonut asiasta. Kaikille en kuitenkaan ole sen tarkemmin kuvaillut, lääkityksestä jne. Harkintakykyä kuitenkin suosittelen. Jaksamista ap!

Itse tunnet ystäväsi parhaiten ja sen, miten he mahdollisesti suhtautuvat. Avoimuus voisi olla paikallaan; se voisi avasta monen silmät. Mutta minä esim. en pysty asiasta puhumaan juuri kenellekään, ainoastaan äidilleni, jolla on sama vaiva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oma äitini on kokenut läheisten kautta vaikka mitkä paniikkihäiriöt, masennukset, ja muut ahdistukset, mutta ei vielä ole ottanut uskoakseen, että kyseessä ei olisi " luulotauti" tai joku " pöpitauti" . Ei enää vitsaile aiheesta, eikä hauku ketään ääneen, tukee, mutta viimeisenä ajattelee kuitenkin, että se on SILTI luulotautia, josta paranee jos lakkaa " luulemasta" . No, oikeassahan hän on tavallaan, mutta ei ihmiset joilla on paniikkihäiriö tai masennus, vaan voi lakata " luulemasta" . Kyllä se usein vaatii lääkitystä ja terapiaakin, tukea.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat