Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Joka helvetin kuu sama pettymys. Kuukautiset tulee kellontarkasti. Olisivat perkeleet edes joskus päivän myöhässä että saisi edes kuvitella että olisi raskaana.



Kuinka te muut lapsettomat jaksatte???

Sivut

Kommentit (25)

Ja nyt jälkeen päin ajateltuna kaduttaa se, että melkein koko aika on " hävinnyt" johonkin. Sitä uppos niin syvälle sinne syövereihin, ettei tajunnut sitä, että pitää muistaa elää normaalia elämää silloinkin. Onneksi en sillon ollut tietonen kaikista noista limoista ja muista vastaavista, varmasti olisin höyrähtänyt niihinkin.



Nyt jos eläisin tuota aikaa " unohtaa" lapsen teon. Eläisin ja nauttisin kaikesta siitä mitä voi tehdä sillon kun ei vielä ole sitä lasta sitomassa.



Ja historiasta vähäsen.

Tulin raskaaksi ensimmäisellä yrityskerralla, mutta se oli kohdunulkopuolinen ja sen takia jouduttiin poistamaan kokonaan munajohdin ja munasarja. Tämän takia seuraava raskaus antoikin odottaa itseään. Onnistuminen tuli kolmannesta inssistä. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että mahdollisuuteni saada luomulapsi on niin vähäinen, että jos et halua, niin ei tartte käyttää ehkäsyä. Niinpä, lapsilla on sitten 1,6 vuotta ikäeroa.



Yritä vaan jaksaa ja muistaa elää.

Minua ainakin auttoi se, että hoidin siskon vauvoja ja huomasin ettei se aina niin helppoa ole. Lapset palauttaessa tuntui aina mukavalta olla lapseton ainakin pari seuraavaa päivää;)



Kannattaa yrittää myös suhteuttaa omat murheet muiden murheisiin. Oikeasti lapsettomuus ei kuitenkaan ole yhtä paha ongelma kuin moni muu. Itse työskentelen sairaalassa ja se kyllä palautti maanpinnalle itsesäälin syövereistä. Tietenkin on hyvä myös yrittää nauttia omasta senhetkisestä vapaudesta, mutta tiedän että se ei ole helppoa ellei itse koe sitä vapautta haluavansa. Äkkiä ajatukset kulkevat aina vain sitä samaa rataa lapsen saamisen ympärillä.



Tutkimuksiin teidän kyllä kannattaa mennä ettette yritä turhaan luomusti. Meidän lapsemme tuli lopulta adoption kautta 7 vuoden yrityksen ja odotuksen jälkeen. Hän on meille ihan yhtä rakas ja ihana kuin olisi biolapsemmekin ollut. Enää ei harmita, monella tavalla odotusaika meitä kasvattikin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paljastui, että munasolu ei irronnut joka kierrossa ja luteaalivaihe (aika oviksesta menkkoihin) oli liian lyhyt. Miehellä kaikki kunnossa. Sain hoidoksi clomit ja kahden clomikierron jälkeen tulin raskaaksi. Nyt odotan jo kolmatta, kaksi seuraavaa ovat saaneet alkunsa todella helposti, kertalaakista. Joten eka raskaus näemmä paransi hedelmällisyyteni.



Suosittelen hoitoon menoa mahdollisimaan aikaisin, mikäli yrittäminen alkaa käydä hermoille. Puolen vuoden jälkeenkin voi hyvin mennä, ainakin jos itsellä on epäilys että jotain on pielessä. Suurinta osaa lapsettomista voidaan auttaa ja toisia (kuten meitä) hyvinkin helposti ja pienin keinoin.



Sinun tilanteessasi varmistaisin ainakin oviksen ja luteaalivaiheen pituuden aluksi peruslämmön mittauksilla. Se on ainakin ilmainen kotikonsti, jonka jälkeen tiedät jo paljon enemmän.



Voimia ja tsemppiä!

Ei sitä aluksi oiskaan jaksanu...ajan kuluessa jotenkin sitten alkoi alistua ajatukseen ettei omaa vauvaa saa...mutta toivon ap että elämä yllättää sinut samalla tavalla kun minutkin! syksyllä on ohi vuosien odotus jos kaikki menee hyvin.

Vierailija:

Lainaus:


Voi kumma kun ei vastaukset kelpaa, vaikka mullakaan ei aiheesta juurikaan oo kokemusta. Mutta omasta mielestäni tiedän lapsettomuudesta silti riittävästi, ja ulkopuolinenhan vielä näkee paremmin.



Tiiättekö, mulla on kanssa yks vakiongelma, jonka tiimoilta haen täältä silloin tällöin vertaistukea.




Vastaukset ei kelpaa? Miten kommentti " Ei kannata halta lapsia, haluutko mun kakaran?!?" auttaa ap:tä?

Mä luulen että sun ongelmiin ei vertaistuki auta!



on se todella raskasta. Oletpa saanut todella ikäviä vastauksia, mutta niinhän se on, että vasta kun asia on omakohtainen, sen ymmärtää.

Ja ellei kohtuullisen ajan kuluttua lapsi ilmoita tulostaan, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. On hyvin yleistä nykyään, että jommassa kummassa on jotain ' vikaa' ja luontoa voidaan vähän auttaa.

Täällähän on palsta lapsettomuudesta kärsiville, siellä on asiantuntevaa porukkaa. Joka tapauksessa tsemppiä!

Vierailija:

Lainaus:


Että hohhoijaa tosiaan.




Mieluummin olen sitten tosikko kuin ymmärtäisin tuollaista huumoria. Sanotko vielä, missä kohtaa piti nauraa?

Meillä takana 6v lapsettomuutta ja tiedän vallan mitä se on. Pakko se vaan oli jaksaa ja elää, ajan mittaan alkoi jotenkin jo luovuttaa. Mutta mutta...luomuyllätys on sitäkin suurempi nyt kun olin jo ehtinyt vauvatoiveet kuopata.

Voi kumma kun ei vastaukset kelpaa, vaikka mullakaan ei aiheesta juurikaan oo kokemusta. Mutta omasta mielestäni tiedän lapsettomuudesta silti riittävästi, ja ulkopuolinenhan vielä näkee paremmin.



Tiiättekö, mulla on kanssa yks vakiongelma, jonka tiimoilta haen täältä silloin tällöin vertaistukea. Ja sitä saadakseen on otettava niskaan kaikki se paska, mitä asiasta mitään tietämättömät kaatavat. Nyt täytyi kerrankin ottaa oppia tän palstan meiningistä. Arpa osui tähän ketjuun.

petyttiin joka kuukausi. Tuntui toivottomalta ja masensi. Sitten kimpaannuin ja ajattelin että olkoot, jos meille ei lasta tule, niin hankin elämääni sisältöä muualta. Aloitin jatko-opinnot. Kahden kuukauden päästä olin yllättäen raskaana.



Inhosin sanontaa " lopettakaa yrittäminen niin sitten tärppää" ja inhoan sitä vieläkin, sillä aivoja ei voi ohjelmoida pois siitä asiasta, mikä elämässä on sillä hetkellä tärkeintä. Näköjään vaihtamalla sitä kiinnostuksen kohdetta noin voi kuitenkin käydä, ellei lapsettomuudelle ole mitään elimellistä syytä.



Toivon todella, että teilläkin tärppää!

Vierailija:

Lainaus:


Voi kumma kun ei vastaukset kelpaa, vaikka mullakaan ei aiheesta juurikaan oo kokemusta. Mutta omasta mielestäni tiedän lapsettomuudesta silti riittävästi, ja ulkopuolinenhan vielä näkee paremmin.




Ihanko OIKEASTI tiedät? Joku lapseton voisi mennä johonkin perheellisten ketjuun määkimään, että " omasta mielestäni tiedän lapsista riittävästi ja ulkopuolinen vielä näkee paremmin." Millainenkohan sota siitä syttyisi...



Se on kyllä jännä, että kaikki voivat kommentoida lapsettomuutta, mutta lasten hoitoon liittyviin asioihin ei saa kommentoida a) lapsettomat, b) yhden lapsen äidit ja c) miehet.



Hohhoijaa...

Me ollaan kanssa lapsettomia, yritetty nyt 5 vuotta, ja yhden ainoan kerran olen tullut raskaaski (km rvk11)



Tämä on p**kaa!! Ei siihen voi muuta sanoa. eikö se helpota. Mutta pitää vaan saada käännettyä ajatukset johonkin muuhun. Itse tein uudenvuodenlupauksen ottaa kaiken irti arjesta ennen lapsia (en ole siis luopunut toivosta) ja ruvennut käymään huomattavasti useammin ravintoloissa syömässä, elokuvissa, konserteissa jne.



Voisin mä tietty heittää tähän muutaman viiden vuoden sisällä kuullun peruslatteudenkin jos mielummin kuulet niitä ;)



- Se tulee kun on tullakseen.

- Maailma on täynnä lapsia joita kukaan ei halua (koska adoptiolapsiahan saa kaupasta kuin kaupasta hetkessä)

- Onhan teillä vielä aikaa.

Ja sitten, kun elämässä on sitä muuta sisältöä, niin sekään ei kelpaa tällä palstalla, vaan pitäisi kadehtia perheellisiä.



Päättäkää jo, mitä haluatte.

Vierailija:

Lainaus:


Kannattaa yrittää myös suhteuttaa omat murheet muiden murheisiin. Oikeasti lapsettomuus ei kuitenkaan ole yhtä paha ongelma kuin moni muu. Itse työskentelen sairaalassa ja se kyllä palautti maanpinnalle itsesäälin syövereistä. Tietenkin on hyvä myös yrittää nauttia omasta senhetkisestä vapaudesta, mutta tiedän että se ei ole helppoa ellei itse koe sitä vapautta haluavansa. Äkkiä ajatukset kulkevat aina vain sitä samaa rataa lapsen saamisen ympärillä.




Mitä ihmeen järkeä siinä on? Tämä asia pompsahtaa aina lapsettomuuskeskusteluissa esille, mutta kukaan ei oikein osaa esittää mitään järkeviä argumentteja tälle. Tietysti jostain kehitysmaasta voitaisiin löytää se kaikkein onnettomin tapaus, jolla asiat on kaikkein heikoimmin, mutta mitä ihmeen hyötyä siitä on? Ei ole minusta kovinkaan järkevää lähteä kilpailemaan, kuka kärsii eniten. Jokainen kuitenkin omissa nahoissaan sen surun tuntee.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat