Vierailija

Koetteko muut kotona lasten kanssa olemisen yksinäiseksi hommaksi? Kyllä minulla on kavereita, mutta yksin saan silti hoitaa lapsia suurimman osan päivästä: syöttää aamupalaa, hoitaa pukemiset, lounaan laitto ja syöminen, päiväuniaika... Kaipaisin entisaikojen suurperheitä, joissa isovanhemmat mukana auttamassa ja samassa yhteisössä useita naisia jakamassa kotityöt.



Vai mahdanko vain olla läheisriippuvainen?

Kommentit (8)

Toisaalta voin piilottaa tuon tunteeni esim. soittelemalla maraton-puheluita kavereilleni, kun koen itseni yksinäiseksi tai hankkia pseudososiaalielämän katsomalla BB:tä 24/7. Lähinnä mietin olenko ainoa yksinäinen kotiäiti, jolla siis kuitenkin on kavereita.

Totta kai on meillä helpompaa, kun ihmisiä käy kylässä tai me käydään kylässä ja itse saa myös aikuiskontakteja. mutta äitini meillä ei ole minulle hermolepoa.. Paremmin menee lastenhoito + ruuanlaitto ym. vaikka anopin kanssa.



Kyllä minä tarvitsen aikuisseuraa vähintään joka toinen päivä tai alkaa tuntua seinät olevan vähän turhan lähellä toisiaan..



Ihminen on laumaeläin, joten seuraa ihmiset kaipaavatkin. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Läheisriippuvuus taas on vähän eri juttu.



Tsemppiä!! Voithan hakeutua esim. osa-aika iltatöihin hakemaan aikuisseuraa ja olla silti päivällä kotiäiti. Voin kokemuksesta sanoa, että on palkitsevaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On mulla kavereita, monta kertaa viikossa tapaan jotain muita äitejä. SIlti vaan nämä päivät kotona on usein pitkiä ja ahdistavan yksinäisiä.

Enpä kaipaa siinä vieressä anoppia neuvomassa enkä kälyä kun lastani kotona hoidan. Eikä mitään yksityisyyttä, joo, ei kiitos!



Sen sijaan vien lapseni päiväkotiin, olen tyytyväinen kun saan käydä töissä ja illalla on kahta mukavampaa olla taas lapsen kanssa, silloin sitä taas jaksaa.

vaan niitä omantyyppisiä aikuisia ympärille. Käyn kyllä mamma-lapsimenoissa, hiekkiksellä jne, mutta vain siksi että lapsi tarvitsee seuraa. Itse olisin mieluummin ilman seuraa kuin keksisin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen jutunjuurta tilanteessa jossa ei ole mitään muuta yhteistä kuin kotiäitiys. Niissä ihmisissä ei ole mitään vikaa sinänsä, meillä vain ei ole yhteistä säveltä. Istutaan ja jutellaan lapsista kun ei muutakaan keksitä.



Vaikka olisin mieluummin yksin kuin näiden naapuruston äitien kanssa, en ole mikään erakkokaan. Kaipaan tosi paljon työpaikan oikeasti mielenkiintoisia ihmissuhteita.

Mä en koe itseäni erityisen yksinäiseksi, mutta kyllä teen aktiivisesti töitä sen eteen, että en ole kotona yksin lasten kanssa. Mulla on muutama hyvä ystävä samaan aikaan kotona, joten heitä nähdään vähintään viikottain. Sen lisäksi sitten nämä muskari-, leikkipuisto-, vaunulenkki jne äitikaverit. Me tehdään usein niin, että ollaan joko leikkipuistossa yhtä aikaa ja vähän eväitäkin mukana tai sitten laitetaan lounasta/välipalaa yhdessä.



Mä en koskaan kokenut, että tärkeimmät ihmissuhteet olivat työpaikalla, joten siinä mielessä ei sinne ole erityisen ikävä. Ystävät mulle on aina ollut paljon tärkeämpiä kuin työkaverit tai asiakkaat.



Täytyy sanoa, että kyllä multa menisi hermo, jos asuisi niin, että ei olisi muita aikuisia ihan samassa pihapiirissä (rivarit rules!) ja ystävätkin asuisi kaukana. Hattua pitää nostaa niille äideille, jotka jaksavat olla lapsikatraan kanssa kotona ilman muuta aikuisseuraa.

se elämänvaihe on nyt jo ohi. Lapset ovat olleet päiväkodissa jo yli kaksi vuotta..



Jaa, että oletko läheisriippuvainen???!!! Kyllä ihminen saa olla riippuvainen läheisistään. Ei siinä ole mitään epänormaalia.

Minä myös käyn esikoisen vuoksi mammakerhossa, puistossa ja kyläilen / kutsun lapsen kavereita äiteineen kylään.



Mä oikeasti olisin mieluummin yksin kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin kotona oleminen lasten kanssa. Sellainen seurustelu syö voimavaroja tosi paljon. Tapaamisista ei saa energiaa, vaan ne syö energiaa.



Kaipaan ihan hulluna mielenkiintoisia, erilaisia ihmissuhteita. Ja niitä löytyi työn kautta aika paljon. Kaipaan persoonia, sellaisia, joiden jutut kiinnostavat, joilla on jotakin annettavaa. Näissä pakollisissa mammasuhteissa vain tapetaan aikaa.



Mä nautin päivistä, jolloin ei ole mitään sosiaalisia pakkokontakteja. Enkä varsinkaan halua vastata puhelimeen.



Ihmettelen ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka haluavat koko ajan seurustella tai puhua tuntitolkulla puhelimessa. Ne uuvuttavat, ainakin minut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat