Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

ollaan kuulemma tultu tuolta Lapista taas Etelä-Suomeen. Tätäkö tämä on kun muuttaa eri puolelle Suomea, että kaikki yhteydenpito lankeaa meille. Ensin 10 tuntia autossa, sitten parhaimmillaan 3 notkuvaa ruokapöytää per päivä, loukkaantuneita ilmeitä, jos et syö kolmatta santsilautasta, samat selitykset ja kertaukset elämäntilanteestamme jne. On kyllä kutsuttu tulemaan meille, on yöpaikka, on tilaa, mutta kun on niin kaukana. On niin hankala lähteä. Ja mehän joka tapauksessa tullaan aina " tänne päin" , niin miksi viimeksikin vaan ajoitte ohi.



Älkää sanoko neuvoksi että jättäkää menemättä, kun sitä on yritetty ja on yritetty vuorotella, mutta silti kukaan ei halua ymmärtää meitä. Jos käy yhdessä paikassa, sana leviää, ja jälkeen päin saa haukut kun ei enää kelvannut edes kylään tulla.

Kommentit (15)

Aina kun menemme sinnepäin, kaikkien luona pitäisi ehtiä käydä, vain kahdeksassa paikassa. Ja jotkut sitten loukkaantuvat joka kerta jos heillä ei käydä. Jos reissussa on viikonlopun, hivenen vaikeaa ratketa kahdeksaan paikkaan.

Itse kyllä sieltä suunnalta tosi harvoin käydään täälläpäin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Itse olemme vain kylmän viileästi jättäneet käymättä joidenkin luona. Omahan on lomamme, ja saamme viettää sen ihan niinkuin haluamme.

Koko ongelma on siinä, että jokainen tuntuu ajattelevan, että mehän siinä muutoinkin ollaan liikenteessä, ja suorastaan halutaan poikkeilla moneen paikkaan. Esim ei tule mieleen se, että kun yksi vuorokausi ollaan oltu tien päällä, ei yhtään haittaisi, jos ei tarvisi vielä koko viikonloppua ajella sinne ja tänne. Ja kun kukaan ei halua tajuta tätä, on helppo sitten peittää oma laiskuutensa loukkaantumalla siitä, että oltiin taas täällä käymässä, mutta heille vaan ei tultu.



Sitten joissain paikoissa tuo ruokatarjoilu menee vähän överiksi, kun ei kertakaikkiaan mene jakeluun, että jos juuri edellisessä paikassa on syöty jälkiruokineen ja kahveineen, niin seuraavan tunnin sisään riittää vaan se pakollinen kahvi ja muutama pikkuleipä. Jokainen pistää aina parastaan, ja emäntä loukkaantuu, jos vieraat ei syökään mitään.



Tää on varmaan tämmöinen kuvio, jota ei muut käsitä kun ne, joilla on iso suku ja siinä paljon yli 60-vuotiaita ja kotonaan asuvia, joilla on aina tekemisen ja kyläilijän puute.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esitä tuollainen koko porukkaa koskeva kutsu kesäviikonlopuksi teille, olet sitten oman osasi tehnyt. Sitten käyt jatkossa vaan siellä missä ehditte ja haluatte, joka paikkaan ei ehdi samalla kertaa.

vaikka maksaisit jonkun parinkympin leirintäaluemökin, jos vaan sellainen löytyy. Sitten olisi koko porukka kutsuttu kerralla ja samoilla passaamisilla kylään, ja jos eivät tule, voit sitten itse alkaa puhumaan, että eipä vaan kelvannut tulla meidän matalaan majaamme...

että tämä on meille melko raskasta, ongelmaa ei olisi. Kyllä olen ihan selvin sanoin yrittänyt selvittää, ettei viikonlopussa ehdi kuin muutamaan paikkaan, kun matkoihin menee jo yksi vuorokausi. Sitä ei vaan haluta ymmärtää, vaan aletaan väännellä suuta, että JAAHA, niin no jos JUST MEILLE ei keritä, niin olkoon sitteen niin, hyvinpä vaan ehditte kuitenkin käydä siellä ja täällä.



ap

Kun on tyhmyyttään alkuun alkanut aina jotain pientä viedä, niin miten senkin nyt vaan yhtäkkiä lopettaisi. Paikkoja on kanssa joku 8 tai yli 10, parhaimmillaan laskettiin että taisi tulla 14 paikkaa, johon voitaisiin mennä, jos haluttaisiin. Jos joka paikkaan vie vaikka 5 euron kukkakimpun, se on helposti jo 50 euroa. Alkaa olla meille aika iso raha, kun bensakulut on sen 150-200 euroa riippuen miten paljon siellä perillä ajellaan. Ja kun ne kaikki eivät edes asu ihan samalla kylällä, vaan usein on siellä perilläkin ajettava 50-100 km suuntaansa jonnekin poikkeamaan.

No ei kyllä käydä ja siitä osa on suuttunut, mutta minkäs voit. Nykyään ei enää edes kerrota että ollaan tulossa mummolaan käymään, ihan siitä syystä että sitten saisi ravata jokaisen luona erikseen. Jotkut käy moikkaamassa meitä meidän mummolassa ja se on ihan ok, iso talo ja anoppi tykkää kun talo on täynnä :)

Meillä myös sama, että kun asutaan niin kaukana, niin kukaan ei meille asti jaksa tulla. Just joo. Olin luullut että molempiin suuntiin olisi sama matka 400 km, mutta olin vissiin väärässä...

Turha tuosta itseään syyllistää, käyttä vain just siellä missä ehditte ja haluatte!

kun äitini on niin vuolas, että ehtii kyllä lipsauttaa että ollaan tulossa. Ja ihan oikeasti sekään ei ymmärrä, miksei me voida käydä kaikilla hänen tädeillään yksitellen. Mutta muutamalla tutulla kun käydään, se on ehdoton valtionsalaisuus, ja he joutuvat pitämään autoaan ulkona, että me saadaan ajettua omamme talliin, sillä eipä menisi kauankaan kun joku huviajelulla oleva olisi tieltä nähnyt meidän auton. Tietääkö kukaan saako rekisterikilvet salaisiksi? ;)

Mutta ei oikein toimi, kun on eroperheistä kyse molemmilla.

Sillä tavalla " yhdistely" toimii, että kutsutaan samaan paikkaan sukulaisia mieheni puolelta sekä omalta puoleltani. Tai isovanhemmat samaan paikkaan, tällä tavalla on saatu vähennettyä ehkä kaksi kyläpaikkaa kahdestatoista. Myös, yksi kyläpaikka vähentyi viime talvena kun sukulaisia kuoli, että kyllä se siitä, kymmenen vuoden päästä ei ehkä ole kyläpaikkaongelmaa enää...

Eivät ne sukulaisenne mitään ajatustenlukijoita ole! Kertokaa kerrankin rehellisesti, miltä asia teidän näkökantiltanne tuntuu. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä asioista puhumaan ja sopimaan sellaiset menettelytavat, että ne sopivat kaikille. Niin tehdään työelämässä ja kyllä niin voi vapaa-ajallakin tehdä.



Siellä ne odottaa, ja aina meidän pitää mennä sinne. Ja kun ohi ajetaan kuitenkin, niin miksei käydä?! Tulisivat meille joskus. Osa tuleekin, mutta osa on vanhempia sukulaisia, jotka ei pysty olemaan autossa oikein kauaa (no, reilun tunnin matkahan tuo olisi vain). Ja taas äitienpäivärundi odottelee... ;)



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat