Vierailija

Raskauden vaikutus kilpirauhastoimintaan



Normaalilla eutyreoottisella naisella kilpirauhasen tilavuus kasvaa raskausaikana. Kyhmystruuman todennäköisyys lisääntyy. Tyroksiinia sitovan kantajaproteiinin (TBG) pitoisuus suurenee estrogeenin vaikutuksesta ja kokonais-T4 ja kokonais-T3-pitoisuudet vastaavasti kasvavat. Alkuraskaudessa on tavallista, että vapaan T4:n ja T3:n pitoisuudet lisääntyvät, raskauden loppupuolella tapahtuu vähäistä laskua. Lisääntyvä koriongonadotropiinitaso (HCG) stimuloi suoraan kilpirauhasen hormonieritystä pienentäen raskauden alussa TSH-pitoisuutta. Jodin tarve kasvaa mm. lisääntyvän munuaispuhdistuman ja kilpirauhasen kasvavan jodinoton takia (Leinonen 1999).



Hypertyreoosi



Hypertyreoosin prevalenssi raskausaikana on 0.1-0.2 % (Lao 2005, Glinoer 2003), n. 10-osa hypotyreoosin prevalenssista. Hoitamaton hypertyreoosi voi johtaa äidin kongestiiviseen sydämen vajaatoimintaan, tyreoideamyrskyyn, ennenaikaiseen synnytykseen, pre-eklampsiaan, sikiön kasvuhidastumaan tai lisääntyneeseen perinataalikuolleisuuden ja äitikuolleisuuden riskiin.



RASKAUSHYPERTYREOOSILLA (GTT, gestational transient thyrotoxicosis) tarkoitetaan usein alkuraskauden pahoinvointiin liittyvää kilpirauhasen (biokemiallista) ylitoimintaa. Tällöin T4v (ja T3v) ovat koholla ja TSH-taso laskenut. Korrelaatio kilpirauhashormonitason ja HCG-tason välillä on vahva. Se on kaksosraskaudessa tavallisempi kuin yhtä lasta odottavilla. Tila vaatii joskus tyreostaattilääkitystä, mutta useimmiten selvitään beetasalpaajalla tai pelkällä seurannalla. GTT on hypertyreoosin yleisin syy raskausaikana ollen n. 10-kertaa tavallisempi kuin Basedowin tauti. Rypäleraskaus (mola hydatidosa) voi aikaansaada vahvan HCG-stimuluksen kautta merkittävän GTT-tilan.



BASEDOWIN (GRAVESIN) TAUTI voi raskausaikana tuottaa ongelmia ja se vaatii usein tyreostaattilääkitystä. Usein riittää beetasalpaaja, tavallisesti metoprololi tai bisoprololi (atenololi ei ole suositeltava raskausaikana). Karbimatsoli (Tyrazol®) on meillä ainoa apteekkimyynnissä oleva tyreostaatti. Erikoisluvalla saa käyttöön myös propyltiourasiilia (Tiotil®) joka on teoreettisesti karbimatsolia parempi raskausaikana. Basedowin taudin hoidossa raskausaikana pyritään käyttämään pienintä tehoavaa tyreostaattiannosta ilman samanaikaista tyroksiinia. Taudin aktiviteetti rauhottuu usein odotusaikana, jopa niin paljon että tyreostaatti voidaan kokonaan lopettaa. Kilpirauhastoiminnan seuraamista suositellaan n. 4 viikon välein. Aktiivista Basedowin tautia sairastavien TSAb-määritys on perusteltu loppuraskaudessa neonataalihypertyreoosin riskin arvioimiseksi (Glinoer 2003).



MUITA HYPERTYREOOSIN SYITÄ ovat subakuutti tai hiljainen tyreoidiitti, toksinen adenooma, toksinen monikyhmystruuma, jodin indusoima tyreotoksikoosi ja thyrotoxicosis factitia. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia.



Hypotyreoosi



Selvä, tyroksiinisubstituutiota vaativa hypotyreoosi löytyy 1-2 % odottavista äideistä. Tavallisimmat syyt ovat Basedowin taudin takia tehty ablaatiohoito (joko leikkauksella tai radiojodilla) tai krooninen autoimmuunityreoidiitti. Lisäksi 2-3 % äideistä potee subkliinistä hypotyreoosia. Hoitamaton tai vajaahoidettu hypotyreoosi lisää keskenmenon, pre-eklampsian, anemian, sikiön kasvuhidastuman ja istukan ennenaikaisen irtoamisen riskiä sekä altistaa lapsen perinataali- ja neonataalikuolemalle. Äidin tyroksiini kulkeutuu sikiöön sekä ennen sikiön oman tyroksiinitoiminnan käynnistymistä että sen jälkeen. Toisen raskauskolmanneksen aikana aivojen arkkitehtuurin kehittyessä fetaalinen tyroksiini tulee lähes yksinomaan äidiltä (Lao 2005, Glinoer 2003). Tällöin äidin hypotyreoosi voi johtaa lapsen korjautumattomaan aivovaurioon.



Viime vuosina on saatu näyttöä siitä, että äidin rajapintainenkin hypotyreoosi altistaa sikiön neuropsykologisen kehityksen häiriöille (Toft 2004). Odottavan äidin tyroksiinin tarve lisääntyy jo 5. raskausviikkoon mennessä, lisä on keskimäärin 30 % 10. raskausviikkoon ja 50 % 20. raskausviikkoon mennessä (Alexander ym. 2004). Tästä syystä tyroksiinisubstituoidun naisen tulee lisätä lääkeannostaan 30 % (n. 25 µg) heti kun raskaus on todettu. Raskauden aikana annosseurantaa kannattanee tehdä 4-6 viikon välein ja tyroksiiniannosta säädetään TSH-tason perusteella: TSH-tasolla 4-10 mU/l ehdotettu annoslisäys on 12.5 µg/p ja >10-tasolla 25 µg/p (Schalin-Jantti 2005). Synnytyksen jälkeen palataan raskautta edeltäneeseen substituutioannokseen jos se on ollut adekvaatilla tasolla.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat