Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Omien vanhempieni kanssa mulla on luontevat ja ystävyyshenkiset välit, soitellaan ja kyläillään ja kaikki on keskenään ok.

Mutta sitten miehen vanhemmat, eläkkeellä hyvin toimeentulevia terveitä ihmisiä, ainaista narinaa ja kitinää siitä kuinka heillä oli nuoruudessa kovaa jne. No he eivät pidä mitään yhteyttä, eivät soita eivätkä käy, kun käyvät lasten synttäreillä on heti kiire pois.

Asutaan samassa kaupungissa ja olettavat että meidän pitäisi käydä vähintään kerran viikossa, jos on pidempi väli niin mummo valittelee heti ovella kuinka on ollut lapsia ikävä kun ette oo käyneet. Ja sitten vielä se että appivanhempien mielestä koko perheen pitäisi aina liikkua yhdessä! Voi elämän kevät, viimeksi mies kävi lasten kanssa niin oli pitänyt hirveästi selittää miksi minä en ollut mukana.

Siis itse eivät pidä mitään yhteyttä, ei puhelinsoittoa ei mitään, istuuvat talossaan ja odottelevat josko joku tulisi, ja jos tulee niin ensimmäisenä alkaa valitus kun ette ole käyneet.



Tein päätökseni että nyt riitti, heidän kahden eläkeläisen on paljon helpompi kyläillä, pistäytyä vaikka iltakahvilla, kuin meidän kahden työssäkäyvän 3 lapsen kanssa. Muutenkin on vapaa-aika niin vähäistä, että sitä ei viitsi käyttää joutavien narinoiden kuunteluun.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat