Vierailija

Kommentit (7)

Itse erosin 5kk sitten moisesta suhteesta. Lasten takia oltiin yhdessä niin kauan kun mulla alkoi jo olemaan masennusta moisen suhteen takia. Vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin niin kärsin siinä suhteessa.



Oletko miettinyt että lapsetkin olisivat onnellisia kun sinä ja miehesi olisitte onnellisia? Ethän sinä yh:ksi varmasti jäisi. Me miehen kanssa sovimme yhteishuoltajuudesta. Olo on ollut vapautunut ja helppo eron jälkeen vaikka se koville ottikin/ottaakin vielä välillä, mutta sisimmässäni tiedän ettei meitä ollut tarkoitettu yhteen.

meillä on just tyyliä: oma talo, kaksi uutta autoa, kolme kaunista lasta ja koira.



Monet on kateellisia meille, muuta eivätpä ole tietoisia siitä, mitä meillä on varsinainen perhe-elämä...



Kylmää, kylmää ja kylmää :(



Ei vaan kai osata kumpikaan erota, pitäis kai jotain tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me tullaan hyvin toimeen keskenämme, ei juurikaan riidellä (ainakaan isoista asioista) ja jutellaankin paljon, mutta sitä kipinää ei ole ollut enää pitkään aikaan. Seksielämä on aika kuollutta eikä kaivata kahdenkeskistä aikaa ollenkaan. Tämä on kuitenkin paljon parempaa kuin eläminen yksinhuoltajana.

mutta ei me mitään näytellä, että kuinka hyvin menee! En vaan rakasta miestäni enää ja eikä hän minua mutta yhdessä, ollaan lähinnä lasten ja miehen sairauden takia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat