Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vauva tuli juuri 8kk ja tänä aamuna totesin, että painan 18 kiloa vähemmän kuin synnäriltä kotiutuessani. Painoni nousikin raskauaikana huimat 25 kiloa. Painan nyt kilon vähemmän kuin alkaessani odottaa tätä lasta. Kymmenen ensimmäistä kiloa tippui aikalailla itsestään, seuraavien kahdeksan eteen olen tehnyt tietoisesti työtä. Vielä haluaisin keventyä. Imetän edelleen, mutta yösyötöistä aloin vieroittaa lasta kolmisen viikkoa sitten (heräsi kerran tuntiin) ja nyt yöt sujuvat ilman imetyksiä ja tutti kelpaa lohdutukseksi, ja uni jatkuu taas!



Tämä tsempiksi kaikille teille, jotka tappelette kilojenne kanssa. Että ei se, että paino nousee paljon raskauden aikana, tarkoita, että olisi ikuisesti ylipainoinen. Työtä tämä toki vaatii, ja sitä kuuluisaa itsekuria. Itse en esimerkiksi koske lainkaan sokeriin. Mutta voi vitsi ku oonkin tyytyväinen! Ja kerrankin saa kiitellä vain itseään! :D

Kommentit (5)

Kiitos vain! Aika harva oikeasti onnittelee, vaikka olenkin laihtunut. Äitinikin tuumi vain että " kyllä sitä nuorena laihtuukin!" Aivan kuin sillä laihtuisi, että on nuori. Joutuu sen eteen usein tekemään vähän töitäkin. :) Itse haluan vielä 7-8 kg pois.

Miten vartalonne reagoi suureen painonnousuun raskausaikana? Itsekin olin synnärille mennessä hieman yli 100 kg. Nyt n. 70 kg. (Pituus liki 180 cm.)

Itselleni jäi huimat raskausarvet navasta alaspäin. Vatsa on nykyään hoikemmassa muotissa ollessani suht tyhjää nahkaa. Paino lähtee nykyisin heti nousuun jos en tarkkaile syömisiäni (lie varmasti myös iällä, 29v. osuutta asiaan). + 5 kg tulee todella helposti takaisin ja nimenomaan vatsanseudusta sen näkee ensimmäisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lihoin toisen lapsen raskausaikana 30 kiloa, miltei satakilonen keijukainen olin synnärillä.. :(



Sairaalaan jäi laakista 10 kiloa; nesteenpoisto, vauva, lapsivesi, istukka.

Toiset 10 kiloa tippuimuutamassa kuukaudessa terveellisellä kotipöpöperöllä ja liikkumalla pikkuhiljaa enempi, menin oman kunnon ja kiinnostuksen mukaan.

Imettäessä ei saisi varsinaisesti laihduttaa koska imetys vie energiat ja kaikki ravinteet lapselle, huono ruokavalio jättää oman saannin puutokseen.



Viime kesänä menin töihin ja painoin 70 kiloa. Paino oli tippunu " normaalipainooni" vuodessa synnytyksestä, siis sen 30 kiloa.

Työni on tosi fyysistä ja siinä sai miettiä mitä syö että saa tarpeeksi muttei mussuta hiilareita, kokeilin karppausta ja sillä paino tippui muutamia kiloja. Alkuvuodesta napsin Kilo-stop kapseleita jokka estää makeanhimoa ja estää hiilareita jäämästä kroppaan.



Kokeilen uusia liikuntalajeja kun vanhat alkaa uuvuttaan. Nyt olen innostunut juoksemaan hitaita lenkkejä. Paino on 60 kiloa (tavote oli vasta ensi jouluksi se mutta jotenkin oon innostunut elämään toisin)!



Eli nyt kun olen joulun tavotepainossa niin jatkan ensikesän tavotteeseen: 55 kiloa. En ota paineita asiasta, hypin puntarille, mietin mitä syön ja kulutan. Annan repsahtaa herkkuihin jos siltä tuntuu.

Liikun paljon vaunuilla, otan omaa kuntosali- tai lenkkiaikaa, lasten kanssa voi maata lattialla ja katsella piirrettyjä ja siinä sivussa huomaamattaan venyttelee ja voimistelee; lapset sylissä saa hyvää painoharjotusta..



50 kiloa on mulle ihan ehdoton raja. Olen 159 senttiä lyhyt ja tämä kaikki padonnut paino tuntuu ihan uskomattomalta ja ihanalta!

Niin ihanat kiksit saa kun vaatteet pyörii päällä että skippaan mielelläni karkkihyllyt -ja sipsit; mitä ne on?? En ole niitä mössännyt aikoihin! :D

Ja sitten, kun on päässyt tavoitteeseen, niin täytyis saada vielä pidettyy se paino. Mut mä ainakin olen vilpittömästi iloinen, kun joku onnistuu elämäntapansa muuttamaan. se vaatii paljon.



T.2

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat