Vierailija

Kommentit (18)

Kuinka saada työntantajat tajuamaan se ettei niitä tuttuja riitä loputtomiin? Sitten valitetaan työvoimapulaa kun meidät uusimmat lykätään syrjään eikä saa mahdollisuutta. Kokemusta alasta on jo ennen koulutusta ja suosituksia, muttei se riitä edes sijaisuuksiin....

Itse palkkasin juuri tälläisen pätkätöissä olleen naisen, mutta pian (onneksi koeajan sisällä) selvisi, miksei ollut vakipaikkaa saanut, oli pahasti mielisairas...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On juuri aiemmin mainittuja kausiluonteisia hommia. Sitten on pätkiä eri töissä (hakeeko sitä omaansa vai mitä). Ja sitten on saman työnantajan palveluksessa olevat pätkätyöläiset. Noilla kaikilla on iso vivahde ero!



Itse olen aina pidetty ja asiansa osaava työntekijä, jolla on 66 erillistä työsuhdetta samalle työnantajalle. Noista 59 on kahden vuoden sisällä, jonka jälkeen olin kotona äitiys- ja hoitovapaalla. Sen jälkeenkin oli vielä kuusi määräaikaista työsuhdetta ja vasta seitsemäs on ollut voimassa toistaiseksi.



En näe itsessäni syytä moiseen. Ainoa yleisesti arveltu syy on, etten lähestynyt protokollan mukaan oikeaa ihmistä ensin, vaan menin suoraan " kenttätasolle" työllistämään itseäni. Niin ja tietysti yksi painava syy tähän on KILTTEYS, olen liian kiltti pistämään vastaan ja pitämään puoliani. Suostuin pompoteltavaksi, OLIN tyytyväinen edes niihin rippeisiin mitä sain, koska todella intohimoisestikin tykkään työstäni.

Ja varmaan on värkkikin synnytysten jälkeen jäänyt löysäksi, näkeehänsenkin.



Joo just. Olisivat vaan kaikki just tällasia pikkapyllysiä ja vakituisia niinku mää ja sää.

määräaikaset soppari sopisivat minulle hyvin. Saisi nähdä, mitä mikäkin työ oikeasti on ja sopiiko se minulle.



Minua on seurannut huono onni viimeisimpien töiden suhteen. Palkkaa on luvattu pilvin pimein, vaan todellisuus on ollut jotain ihan muuta.

Tai sitten työ ei ole vastannut odotuksia.



Olen oikeasti erittäin sopeutuvainen ja oppivainen ja teen työni kunnolla, mutta en siedä sitä, että minua pompotetaan, miten sattuu ja selitellään kaikennäköistä.



Eräs entinen työkaverini on tehnyt jo vuosia määräaikasia hommia ja nautti siitä hirveästi. Hän tosin oli jo 40 (vai 45) v. ja totesi, että pitkään ei voi enää samaa rataa jatkaa, sillä häntä ei selvästikään iän takia enää ihan mihin tahansa oteta.

Voi kertoa myös siitä että alalla on työnhaluisia enemmän kun töitä. Ei anneta tilaa uusille ja otetaan aina töihin ne vanhat tutut. Mulle on käynyt monesti niin että on kehuttu ja sitten aina sanottu että paikan saa jo tuttu hlö. Säästää siinä tietty opastuksen vaivan. Aina ei ole hakijasta kiinni.

3 vuoden aikana 7 eri työpaikassa ja koskaan en saanut potkuja enkä lopettanut itse vaan tein sellaisia töitä mihin ei tarvittu työvoimaa kuin kausittain.

Esimerkkinä oma alani ympäristöhallinto. Tarjolla on muutama hassu virka tai toimi ja vielä vähemmän paikkoja järjestöissä. Konsultit tarvitsevat työvoimaa mutta vaatimustaso esim. koulutuksen ja joustojen suhteen on kova. Kun väkeä esim. valtionhallinosta jää eläkkeelle, ei uusia välttämättä palkata (tuottavuusohjelma). Ja kaikki mahdolliset koulut opistosta yliopistoihin ja korkeakouluihin syytävät valmistuneita taistelemaan näsitä vähistä paikoista.

elämänratkaisujen tekemisessä. Hienoa, että noillakin taustatiedoilla voi määrätä toiset muuttamaan paikkakuntaa ja sälyttää kaikista asioista jokaisen omille harteille. Ja vielä mitätöidä toisten perustelut esimerkiksi asuinpaikan ja työnhaun suhteen.



Avarakatseinen, nopeaälyinen, kaunis ja trimmattu vauvapalstan vakikävijä siis!



Mahtavaa filosofiaa, toivottavasti löydät nämäkin kommentit edestäsi ja saat tilaisuuden pohtia teemaa vielä uudestaan. Oikein kiinnostaisi 15 vuoden päästä kuulla, mihin suuntaan on mietteet kallistuneet.



Miten muuten tuollaisella uraohjuksella on aikaa palstailla täällä?

hän mielestäni ei ole panostanut tarpeeksi tai on sitten täysin väärällä alalla. Ei se hänestä huonoa ihmistä tee, muttei tarpeeksi hyvää työntekijääkään. Miksette te, jotka kärsitte vuosia pätkätöistä, muuta vakityön perässä vaikka toiseen kaupunkiin? Turha kitistä oikeastaan, että " no kun on nuo lapset niin ei voi" . Ei tarvitse sitten vollottaa, ettei ole töitäkään, ellei ole valmis tekemään niiden eteen jotain.



Okei, ehkä kärjistin liikaa. En tunne ketään pitkään pätkätöitä tehnyttä, vaan lähes kaikilla tutuilla, sukulaisilla ja ystävillä on vakituinen työpaikka. Eräs sukulaiseni taitaa olla vastavalmistunut aineenopettaja, joka ei ole vielä jalansijaa saanut, mutta hänellä syy on suoraan sanottuna siinä, ettei häntä edes huvita mennä töihin. Hän hankkiutui raskaaksi eikä aio mennä töihin, koska miehellään on hyvä työ. Omapa on elämänsä.



Itselläni on paljolti kausiluonteinen työ, mutta minulla on jo viides vakipaikka menossa, enkä ole täyttänyt vielä 30 vuotta. Työpaikan vaihdokset ovat olleet oma valintani siksi, että olen edennyt urallani ja ottanut haasteita vastaan. Olen myös joskus uhrannut työlle paljon, ja nyt se palkitaan- olen unelmatyössä, jota ei voi edes työksi kutsua:)



Se, joka saa vakipaikan ja jota pyydetään töihin, on sen ansainnut. Se joka kituuttaa omavalintaisesti vuosia pätkätöissä, on myös sen ansainnut. Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja jokaisella on mahdollisuus parempaan. Karua mutta näin se vaan on.



Pyydän anteeksi, mikäli sanani jotakuta loukkasivat.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat