Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miten saan poikani 4v tottelemaan? Tänään esim. uimahallissa juoksee hallin märällä lattialla, minä paniikissa perässä että älä juokse, voit kaatua! Poika ei ole moksiskaan, juoksee altaalle. Mennään saunaan, istumme lauteille ja lapsi sanoo heti: nyt käytiin jo saunassa, haluan jo takaisin uimaan. Lähtee saunasta ja minä sanon, että on kaksi vaihtoehtoa joko me lähdetään saunasta heti, mutta suunnataan kotiin tai ollaan hetki saunassa ja sen jälkeen pääsee uimaan. Varmaan viisi kertaa käytiin tää keskustelu saunassa läpi.

Altaassa poika luuli osaavansa uida ja sukeltaa. Meni kaukana lastenaltaassa edellä, minä paniikissa perässä. Ja tähän vielä muiden vanhempien kauhistuneet katseet ja sääli kaupan päälle.

Kauhujen uimahallireissu. :/



Miten olisitte toimineet tilanteessan? Poika on yleensä kiltti (ainut lapsi), mutta innostuessaan sulkee korvat ja silmät muulta maailmalta. Järki menee siinä samassa.



Kommentit (5)

Kuinka joku voi ihan oikeesti ajatella että on hyvä asia jos lapselle tulee kuhmu/kolhu...?!? Että on ok, jos toinen vahingoittuu ja lapseen sattuu, noin niinkuin oppimismielessä...?



Itse lähtisin opettamaan lapselle kärsivällisyyttä odottaa samoin kuin tottelemista aluksi kotioloissa. Jos ei tottele, tulee sanktio. Saman voi tehdä sitten myöhemmässä vaiheessa ihan missä paikassa tahansa. Tärkeää on myös se, että jos sanoo että kotiin lähdetään, niin kotiin sitten kans lähdetään jos lapsi ei käyttäydy sopimuksen mukaan. Johdonmukaisuus on yksi kasvattamisen kulmakiviä!!!



Ja ihan normaalilta nelivuotiaalta kuulostaa, kamala kiire joka paikkaan ja omasta mielestä hallitaan jo kaikki asiat ;)

Enkä tällä nyt tarkoita mitään pää auki vasten uimahallin kaakeleita -tyyppistä vahinkoa, vaan sellaista harmitonta, josta aiheutuu vain pientä mielipahaa tai pieni kolhu.



Oppiminen tapahtuu pitkälti yrittämisen ja erehtymisen kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse olen nuorimmaisen kanssa käyttänyt samantyyppistä menetelmää. Poika on hirveä haahuilemaan ja maalaamaan taivaanrantaan. Sitten kerran jätin hänet kauppakeskuksessa " yksin" , siis niin, että minä näin pojan kokoajan, mutta poika ei nähnyt minua. On sen pelästymisen jälkeen kulkenut hieman paremmin mukana :)



Mutta todella joku pikku kolhu ei varmaan tekisi pahaa. Pistäisi miettimään, 4-vuotias kun keskimäärin on jo niin kehittynyt, että pystyy kehittämään pitkiäkin ajatusketjuja.

Kun olet häntä " uhannut" että " jos et nyt tottele, niin lähdemme kotiin - tämä oli viimeinen kerta kun sanoin" tms, NIIN TODELLAKIN LÄHDETTE KOTIIN IHAN YHTÄKKIÄ JOS VÄHÄNKIN JATKAA PELLEILYÄ!

Siinä lapsi on hetken huuli pyöreänä ja ihmeissään ja itkukin tulee jossain vaiheessa sekä kerjäystä että " ei lähdetä, lupaan olla kiltisti" , MUTTA siinä vaiheessa ei pidä antaa periksi rukoilulle vaan menette kotiin asti, ja pysyt prauhallisena ja suht hiljaisena, toistat vaan että " Minähän sanoin että kerta vielä niin lähdetään ja sinä et uskonut" .



Tämä toimii - ja jatkossa vaan muistutat että miten " silloin ja silloin kävi" .

Ongelma on se että vanhemmat aina uhkailevat (minä myös) mutta harvemmin toteuttavat uhkauksensa, mutta se pitää joskus tehdä vaikka juuri olisitte uimahalliin päässeet - näin se jää mieleen!!!!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat